Murrokset leimanneet 50-vuotiaan Akavan taivalta
Pienestä akateemisten virkamiesten etujen valvojasta on kehittynyt 50 vuodessa 375 000 korkealle koulutettua palkansaajaa edustava työmarkkinakeskusjärjestö, Akava. Sen taivalta ovat leimanneet erilaiset yhteiskunnalliset murrokset.Järjestön vaiheita tutkinut historioitsija Jukka Muiluvuori jakaa Akava historian kolmeen vaiheeseen. Muiluvuoren kirjoittama Akavan historia 1950-2000, Oma ja yhteinen etu jäsentää järjestön historian Suomen lähihistorian murrosvaiheiden kautta.
Muiluvuori on jakanut toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen historian kolmeen vaiheeseen. Kaikille kausille on ollut yhteistä voimakas inflaatio, työväestön aseman parantaminen ja kiihkeä yhteiskunnallinen liikehdintä.
Ensimmäisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen ja kansalaissodan aiheuttamat mullistukset antoivat sysäyksen Henkisen Työn Yhtymän, toimihenkilöiden ensimmäisen ammatillisen keskusjärjestön perustamiseen. Akateemisilla virkamiehillä oli siinä keskeinen osuus aina 1940-luvulle saakka.
Muiluvuoren mukaan Toinen kriisikausi ajoittui 1940-luvulle, jälleenrakentamisen, SAK:n kasvavan mahdin ja kommunismin pelon vuosiin.
Virkapalkkojen ja virkamiesten yhteiskunnallisen aseman romahtamisesta huolestuneet akateemiset ammattijärjestöt perustivat 14.12.1950 oman yhteiselimen, Akateemis-ammatillisen valtuuskunnan eli Akavan, joka rekisteröitiin neljä vuotta myöhemmin itsenäiseksi keskusjärjestöksi.
Kolmas murroskausi ajoittui 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallisen radikalismin aikaan ja johti Akavan jäsenmäärän huimaan kasvuun. Kaikkiin kolmeen vaiheeseen liittyy voimakas tuloerojen tasoittuminen ja myös erilaista yhteiskunnallista kuohuntaa.
Korkeasti verotettuja
Akateemisesti koulutettujen määrä lisääntyi nopeasti 1960- ja 1970-luvulla, ja se vaikutti merkittävästi järjestön asemaan. 1970-luku toi myös naiset työmarkkinoille.
Hyvinvointivaltion rakentamisesta akavalaiset joutuivat osaltaan maksamaan kasvavina veroina. Samalla kuitenkin luotiin suuri määrä uusia ammatteja ja toimia. Agraari- ja teollisuusyhteiskunnasta siirryttiin hyvinvointi- ja palveluyhteiskuntaan, joka on ennen kaikkea toimihenkilöyhteiskunta.
Muiluvuoren mukaan 1980-luvun alussa alkoi akavalaisille hyvä kausi, sillä akavalaisten ansiotaso kehittyi hyvin ja järjestö pääsi entistä enemmän mukaan vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Keväällä 1984 koettiin myös ensimmäiset laajat akavalaiset lakot, mm. lääkärit, sosiaalityöntekijät, opettajat, lastentarhanopettajat lakkoilivat.
1990-luvulla Akava on kasvanut edelleen voimakkaasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jäsenmäärä on lisääntynyt noin 110 000:lla. Kasvu kuvastaa työelämän muutosta ja koulutetun työvoiman lisääntyvää tarvetta.
Viime vuosikymmenen puolivälissä Akavassa tehtiin myös suuri organisaatiomuutos, sillä järjestö luopui pääsopijajärjestön roolistaan ja siirsi julkisen sektorin työehto- ja virkaehtosopimustoiminnan AKAVA-JS:lle. Yksityisen puolen työehtosopimustoimintaa puolestaan hoitaa ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN.
Yhteiskunnan ja työelämän muutokset vauhdittaneet kasvua
Yhteiskunnan ja työelämän murros on vauhdittanut Akavan jäsenmäärän kasvua. Keskeistä järjestön näkökulmasta on ollut korkeasti koulutetun ja ylempiä toimihenkilöammatteja edustavan työvoiman kysynnän voimakas kasvu.
1950-luvun alussa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli alle viisi prosenttia väestöstä. 1970-luvulla joka kymmenennellä ja 1990-luvun loppupuolella jo lähes joka neljännellä suomalaisella oli korkea-asteen koulutusta vastaava tutkinto.
Akavalaisten liittojen jäseneksi liitytään tutkinnon tai ammatin perusteella. Akavan jäsenmäärä kasvoi perustamisen jälkeen nopeasti ja 40 000 jäsenen raja ylitettiin vuosien 1968-69 taitteessa.
Huomattavin jäsenmäärän lisäys ajoittui vuodenvaihteeseen 1975-76, jolloin Opettajien Ammattijärjestö ja insinöörijärjestöt (TEK, IL) liittyivät Akavaan. Jäsenmäärä nousi tuolloin 130000:een. Suomen Ekonomiliitto liittyi jäseneksi vuoden 1977 alusta, jolloin jäsenmäärä nousi vajaaseen 150000:een.
Nykyisin akavalaisia jäsenjärjestöjä on 32 ja jäseniä 375 000, joista opiskelijajäseniä on 64 000. Järjestäytymisaste vaihtelee, mutta se on keskimäärin noin 80 prosenttia. Akavalaiset ovat työyhteisössään asiantuntijoita ja kasvattajia, kolmannes työskentelee esimies- ja johtotehtävissä.
IKK
15.12.2000
