Arkkiatri Risto Pelkonen: Eutanasialle on monta vaihtoehtoa
Arkkiatri Risto Pelkonen näkee eutanasialle monta vaihtoehtoa, joilla elämän loppuvaiheen tuskaa ja ahdistusta voidaan vähentää.
Hoitotahdon vahvistaminen lailla
turvaisi nykyistä paremmin,
että hoitoa ei turhaan pitkitetä.
Potilailla pitää olla myös oikeus
riittävään kivunlievitykseen ja hyvään
saattohoitoon. Myös
parikymmentä vuotta vanhoja
terminaalihoidon ohjeita olisi
syytä tarkentaa.
Eutanasian hyväksyminen Hollannin
tapaan ei Pelkosen mielestä
välttämättä merkitsisi ihmisille
vapautta tehdä omia päätöksiä,
vaan se voisi pikemminkin tuoda
turvattoman olon ja sosiaalisia
paineita kuoleman jouduttamiseen.
- Kun potilas tulisi täyteen ahdettuun
sairaalaan, hänelle voisi
tulla tunne, että hänen täytyy pyytää
kuolinapua, jotta
säästyttäisiin kalliilta hoidolta.
Pelkosen mielestä voisi myös
kuvitella, että sairaalan
henkilökunnan mielessä saattaisi
välähtää ajatus tarjota
potilaille eutanasiaa vaihtoehdoksi
kärsimyksille.
Keskustelu olisi tarpeen
kansalaiskyselyjen sijaan
Suomessa keskustelu eutanasiasta on
ollut Pelkosen mukaan
hyvin laimeaa verrattuna useisiin
muihin Euroopan maihin,
joissa eutanasiaan liittyneet
oikeudenkäynnit nostattavat asian
pintaan aina silloin tällöin.
Pelkonen toivoo kuitenkin avointa
keskustelua.
Kansalaiskyselyille hän ei sen sijaan
antaisi kovinkaan suurta
painoarvoa, sillä ne saattavat antaa
väärän kuvan. Voimansa
tunnossa olevat nuoret kannattavat
eutanasiaa, mutta mitä
lähempänä kuolemaa ollaan, sitä
empiväisemmäksi tullaan.
Hoitotahto syytä
vahvistaa lailla
Selkeä lailla vahvistettu
hoitotahtokäytäntö ja 20 vuotta
vanhojen terminaalihoito-ohjeiden
uudistaminen selkeyttäisivät
Pelkosen mukaan nykyistä tilannetta
paljon paremmin kuin
eutanasia.
Nykyisin vain ehkä noin viisi
prosenttia kansalaisista tekee
hoitotahdon. Toisaalta lääkäreitä on
syytetty siitä, että nämä
eivät aina noudata hoitotahtoa.
Pelkosen mielestä ensin pitäisi
tutkia, kuinka usein hoitotahtoa
on noudatettu, sekä selvittää syy
siihen, miksi sitä ei kaikissa
tapauksissa ole noudatettu.
-Silloin, kun kuolema on väistämättä
edessä,
syyllisyydentuntoiset omaiset eivät
yleensä kanna huolta siitä,
että kuolema olisi joutuisa, vaan
pikemminkin siitä, että kaikki
mahdollinen tehdään elämän
jatkamiseksi, sanoo Pelkonen.
Jos hoitotahto on olemassa, sitä
täytyy noudattaa eikä
omaisilla ole silloin sanavaltaa.
Lainvoimainen hoitotahto toisi
turvallisuuden tunnetta sekä
potilaalle että lääkärille.
Hoitotahto voisi edelleen olla
vapaamuotoinen, mutta päivitys
olisi tärkeä. 20-vuotiaana tehty
hoitotahto ei välttämättä päde
enää 60-vuotiaana, ellei sitä ole
päivitetty.
Myös valtakunnallista
hoitotahtorekisteriä on ehdotettu, mutta
sitä Pelkonen ei kannata, sillä mielen
muuttuessa tahdon
muuttaminen rekisteriin olisi hankalaa.
Hoitoeettisiä ryhmiä
kaikkiin sairaaloihin
Nykyisin laissa ei sanota selkeästi,
voiko lääkäri lopettaa
aktiivisen hoidon ilman omaisten
lupaa, silloin, kun potilaan oma
tahto ei ole tiedossa.
Kun yksiselitteisiä ohjeita ei ole,
elämän loppuvaiheen
hoitokulttuurit vaihtelevat. Joskus
elämää ylläpidetään
laitteiden varassa pitkään, joskus
päätöksiä aktiivisen hoidon
lopettamisesta tehdään reippaammin.
Pelkosen mielestä kaikkiin
sairaaloihin pitäisi perustaa
hoitoeettisiä ryhmiä lääkärin tueksi
epävarmoissa tilanteissa.
Hyvä hoito tekee
eutanasian tarpeettomaksi
Hollannin kokemukset ovat osoittaneet,
että hyvää hoitoa
saaneet potilaat ovatkin usein
peruuttaneet
eutanasiapyyntönsä.
Suomessa saattohoitokodit ja joissakin
kunnissa kehitetty
mahdollisuus kotikuolemaan ovat
vähentäneet viimeisten
vuosien kärsimyksiä. Pelkonen epäilee,
että jos meilläkin
hyväksyttäisiin eutanasia, myös
saattohoidon kehittäminen
loppuisi.
Ongelmana on kuitenkin nyt se, että
kunnat eivät ole
innostuneita antamaan maksusitoumuksia
saattohoitokoteihin,
sanoo Pelkonen.
Pahimpia ongelmat ovat tavallisissa
sairaaloissa ja niissä
vanhainkodeissa, joissa kiireinen
henkilökunta jättää kuolevan
yksin ilman tukea.
Pelkonen on kuitenkin toiveikas, että
valtiovalta on vihdoin
ryhdistäytymässä ja antamassa ohjeita
ainakin vanhainkotien
henkilökunnan mitoitukseen.
Myös kivun hoidossa, joka ei aiemmin
oikein tuntunut kuuluvan
meillä hyvään hoitoon, on jo
tapahtunut suuri muutos
parempaan päin.
Itsemurhan avustaminen
ei Suomessa ole rikos
Pelkonen muistuttaa myös siitä, että
Suomessa on siinä
mielessä erikoinen tilanne, että
itsemurhan avustaminen ei ole
rikos, kuten melkein kaikissa muissa
maissa.
Meillä ei ole kuitenkaan yhtään
ennakkotapausta, jossa lääkäri
olisi esimerkiksi kirjoittanut
reseptin, jossa lääkityksen
tarkoituksena olisi potilaan
mahdollisuus tehdä itsemurha,
sanoo Pelkonen.
Reseptin kirjoittaminen muuhun hoitoon
silloin, kun todellinen
tarkoitus on itsemurha, olisi Pelkosen
mielestä ehkä
moraalitonta, mutta toisaalta hän
olisi hämmästynyt, ellei näin
olisi joskus tehty.
STT-VT
15.12.2000
Ajassa -sivulle
|