Integraatio Viron avainkysymyksiä
Virossa on vain runsaat 1,3 miljoonaa asukasta. Kuitenkin maassa on yli sata eri vähemmistö- ja kansallisuusryhmää.
Kun noin kolmannes kansasta ei puhu viroa
äidinkielenään, eikä heistä suurin osa sitä edes osaa, on valtion yhtenäisyyden ja
toimivan yhteiskunnan kannalta tärkeää saada kaikki Virossa asuvat ihmiset
tuntemaan itsensä virolaisiksi, sanoo maan integraatiosäätiön johtaja Mati Luik.
Virossa on pelkästään venäjänkielistä asutusta ennen kaikkea maan
koillisosassa Itä-Virumaalla sekä eräillä Tallinnan lähialueilla kuten Paldiskissa.
Myös muutamissa Tallinnan eräissä kaupunginosissa asuu yksinomaan ihmisiä,
jotka eivät viroa ymmärrä.
Kansalaisuusministeri Katrin Saks terävöittää vielä Luikin lausuntoa:
- Viime
vuosina tehdyt tutkimukset näyttävät pelottavasti siltä, että Viroon on
muodostumassa kaksi erikielistä ja valtion asioista eri mieltä olevaa
yhteiskuntaa. Siksi raja-aidat erikielisten väestönosien välillä on nopeasti
murrettava, hän painottaa.
Viron integraatiopolitiikan tavoitteena on saada kaikki ihmiset tuntemaan
kuuluvansa virolaiseen yhteiskuntaan kaikilla elämän aloilla, Luik sanoo. Tämä ei
merkitse heidän etnisen identiteettinsä muuttamista, vaan niiden esteiden
poistamista, jotka estävät ei-virolaisten tasavertaisen osallistumisen virolaisen
yhteiskunnan elämään ja päätöksentekoon.
- Me emme halua muuttaa virolaisia, ukrainalaisia tai ruotsalaisia virolaisiksi,
vaan haluamme, että jokaisella ihmisen on Virossa hyvä, turvallista ja
ystävällistä elää ja että he voivat olla varmoja omasta ja lastensa
turvallisuudesta, Luik painottaa.
Seitsemän vuoden ohjelma
Virossa on laadittu valtiollinen kehitysohjelma vuosille 2000-2007. Sen
toteutuessa ei-virolaiset tulevat toimeen myös viron kielellä, yhteiskunnasta on
muodostunut valtiolle lojaalinen yhteiskunta, kansallisuutta vailla olevien ihmisten
lukumäärä vähentynyt ja ihmisten talous parantunut siten, että ihmiset voivat
liikkua yhteiskunnassa rodullisesta ja kielellisestä taustastaan riippumatta.
- Nämä ovat suuria vaatimuksia, mutta virolaisen yhteiskunnan pitää kehittyä
tähän suuntaan. Ennakkoluulot ja epäilyt puolin ja toisin on saatava pois, Luik
sanoo.
Viron kieli on Luikin mukaan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä.
- Tavoitteemme on, että jokainen peruskoulun lopettanut on yhteiskuntakelpoinen
ja hallitsee viroa siinä määrin kuin hän jokapäiväisessä kanssakäymisessä ja
työssään tarvitsee.
Mutta viron kielen oppimisen lisäksi on kansallisille ja kielellisille vähemmistöille
taattava mahdollisuudet oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen.
Myös aikuiset ei-virolaiset on saatava kieliopintojen pariin sekä myös
osallistumaan Viron yhteiskunnalliseen elämään. He eivät saa missään vaiheessa
tuntea itseään syrjäytyneiksi, Luik tähdentää.
Kansainvälistä tukea
Viron valtiolle laajan integraatio-ohjelman läpivieminen olisi taloudellisesti rankka
asia. Sen tärkeyden ovat ymmärtäneet myös kansainväliset kehitysohjelmat,
jotka ovat toteutuksessa mukana.
EU:n Phare-rahasto on jo useita vuosia tukenut viron kielen opiskeluja. Aiemmin
aikuisten opiskelua yritettiin kannustaa rahapalkkioin sekä opettajia
kouluttamalla.
Opettajien koulutus on ollut erityisesti Itä-Virossa tärkeää, sillä alueen asukkaat
ovat lähes kaikki venäjänkielisiä. Muutamissa kouluissa eivät niiden viron kielen
opettajat ole itsekään hallinneet opetuskieltä, ja tosiasia on, että osa heistä ei
vieläkään kykene kommunikoimaan opetuskielellään.
Mittava työ oli myös 17 uuden vironkielisen oppikirjan valmistuminen
venäjänkielisen väestön tarpeisiin. Sarja on tarkoitettu opettajien käyttöön kaikilla
kouluasteilla aina aapisesta aikuiskoulutukseen asti.
Samalla on kielikoulutusta asteittain siirretty aikuisväestöstä koululaisiin ja
samalla parannettu koulujen opetusvälineistöä.
Seuraavalle kolmelle vuodelle on Phare-rahoja luvassa 49 miljoonaa kruunua eli
noin 19 miljoonaa markkaa.
Myös Pohjoismaat ovat omalla kehitysohjelmallaan ja yhdessä YK:n kanssa
järjestäneet parin vuoden aikana 140 erilaista tapahtumaa nuorisoleireistä
erilaisiin kulttuuritapahtumiin.
Parhaillaan olemme alkamassa yhdessä suomalaisten ja kanadalaisten kanssa
laajaa kielikylpyohjelmaa, Luik kertoo. Hän painottaa, että kaikessa on pidettävä
mielessä, että asenteet muodostuvat ihmisille hyvin nuorina:
- Siksi ruohonjuuritasoa ei saa unohtaa, oli kysymys sitten nuorille tarkoitetuista
viron- ja venäjänkielisistä julkaisuista tai vaikkapa eri ryhmille suunnatuista
erityistapahtumista. Esimerkkinä vaikka kurssi "Valtionkielen opettaminen
venäjänkielisille poliisikoululaisille".
STT-RAIMO HEINONEN -VT
15.12.2000
Ulkomaat -sivulle
|