CDU katsoo oppositiosta, kun

Saksan sosialidemokraatit toteuttavat kristillisdemokraattien ohjelmaa

Helmut Kohlin valtakausi kesti pitkään, 16 vuotta. Vuoden 1998 liittopäivävaaleissa puolue joutui antamaan tilaa sosialidemokraattien SPD:lle ja Gerhard Schröderille. Kristillisdemokraattien piirissä on kaiveltu vaalitappion syitä. Selityksiä on useampia.

- Kansa ilmeisesti ajatteli, että 16 vuotta Kohlia on tarpeeksi. Se ei kuitenkaan ollut tappion ainoa syy. Taustalla oli korkea työttömyys ja sen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat sekä muun muassa perhepolitiikan nousu keskeiseen asemaan, CDU:n suunnitteluosaston päällikkö Klaus Preschle erittelee.

SPD oli kuitenkin ilmeisen valmistautumaton vaalivoittoon ja vallankahvaan, sillä se omaksui varsin pian kristillisdemokraattien poliittisen agendan omaksi ohjenuorakseen. Mallia SPD otti Tony Blairin johtamalta brittien työväenpuolueelta.

Arvot päälaelleen

- SPD:n suhtautuminen Saksan yhdistymisen vaatimiin toimiin muuttui ymmärtävämmäksi, käsitykset tarpeesta osallistua Kosovon rauhanturvaoperaatioon kääntyivät päälaelleen samoin kuin esimerkiksi asennoituminen käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksiin, CDU:ta lähellä olevan Konrad Adenauer-säätiön osastopäällikkö Stefan Eisel luettelee.

Äänestäjät eivät ilmeisesti myöskään olisi halunneet valtaan punavihreää yhdistelmää, vaan laajemman koalition. Siihen vaalitulos ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta.

Varsin pian sosialidemokraatit joutuivat huomaamaan, etteivät äänestäjät pitäneetkään heitä enää vaihtoehtona: osavaltiovaali toisensa jälkeen päättyi Helmut Kohlia seuranneen Wolfgang Schäublen johtamien kristillisdemokraattien voittoon.

Rahoitusskandaali kivenä kengässä

CDU olisikin kulkenut ilmeisen helposti voittoon myös vuoden 2002 liittopäivävaaleissa, ellei kiusallinen ja häpeällinen puoluerahoitusjupakka olisi tullut julkisuuteen. Sen seurauksena Schäuble joutui eroamaan kesken kauden ja antamaan tilaa Angela Merkelille puolueen johdossa.

Paljastukset eivät jääneet ainoastaan uutisiin Helmut Kohlin elinkeinoelämältä puolueelleen ohjaamista rahoista.

Tuoreimpana tapauksena Saksan tiedotusvälineissä pyörivät Hessenin osavaltion kristillisdemokraattien ja pääministeri Roland Kochin rahoitusepäselvyydet. Hessenin sosialidemokraatit vaativatkin vaalitaktisista syistä nyt myös Kochin eroa.

Rahoitusepäselvyyksiä tutkitaan poliittisessa komiteassa. Sosialidemokraateilla ei luonnollisestikaan ole mitään syytä kiirehtiä tutkimusten valmistumista, sillä mitä lähempänä liittopäivävaaleja asiaa vatvotaan, sitä kiusallisempi on CDU:n asema.

SPD häärii CDU:n tontilla

SPD häärii samanaikaisesti näkyvästi CDU:n tontilla yrittäen pitää kiinni kaksi vuotta sitten hankkimistaan äänestäjistä.

SPD:n ja Schröderin näkyvin manööveri Saksan yhtenäisyyden puolesta nähtiin elokuun lopulla, jolloin Schröder teki laajan ja paljon julkisuutta saaneen kierroksen itäisen Saksan uusissa osavaltioissa.

Ajoituksen ymmärtää, tuleehan lokakuun 3. päivä kuluneeksi kymmenen vuotta Saksojen yhdistymisestä. Osalla kierrosta oli mukana myös Suomen pääministeri Paavo Lipponen (sd.).

Yhtenäisestä Saksasta lämpimään sävyyn puhuvat kristillisdemokraatit muistuttavat happamasti, kuinka nihkeästi sosialidemokraatit ylipäätään suhtautuivat Saksojen yhdistämiseen ja kuinka he oppositiossa ollessaan pyrkivät jarruttamaan Saksan itäisten osien kehittämistä yhdistymisen jälkeen.

Vasta-aseekseen CDU on valinnut tässä vaiheessa vaalikautta muun muassa pilkan. Nettisivuilta lähtien "Kuningas Schröderiä" ivataan hänen kuvallaan ja iskulauseella "Ich bin das Volk" (Minä olen kansa).

Hyvätuloisten veroale

Schröder onnistui toteuttamaan myös CDU:n hellimän verouudistuksen. Heinäkuussa hyväksytty ja viidelle vuodelle ajoittuva veroale on arvoltaan 160 miljardia Suomen markkaa. Sen hyötyjinä pidetään erityisesti yrityksiä ja hyvätuloisia.

Osakeyhtiöiden voittojen verotus yhtenäistetään 25 prosenttiin ja yritysten kokonaisverokantaa lasketaan lähes 20 prosenttiyksiköllä 38 prosenttiin.

Palkansaajien korkein marginaalivero ennen sosiaaliturvamaksuja puolestaan alenee 51:stä 42 prosenttiin ja alin marginaalivero 23:sta 15:een prosenttiin.

Kristillisdemokraatit eivät ole järin innoissaan siitä, että tämän kaltaisen verouudistuksen toteuttavat juuri sosialidemokraatit.

- Sosialidemokraatit ostavat ääniä veronalennuksilla ja rahoittavat kaupan UMTS-huutokaupasta saatavilla lisämiljardeilla, nuoren polven brandenburgilainen liittopäiväedustaja Katharina Reiche huokaa.

CDU:ssa arvostellaan myös sitä, että uudistus suosii nimenomaan suurteollisuutta eikä ratkaise pienen ja keskisuuren yritystoiminnan vero-ongelmia.

Vapaita demokraatteja kositaan

Schröderin päämääränä on luonnollisesti varmistaa vallan säilyminen myös kahden vuoden kuluttua pidettävissä seuraavissa liittopäivävaaleissa. Tähän hän pyrkii asiakysymysten ratkaisemisella perinteistä sosialidemokraattista politiikka polkien, mutta myös liittoutumia uusien.

Saksassa pidetään lähes varmana, että vapaiden demokraattien FDP liimautuu vaalien voittajan kylkeen ja hallitukseen, jos vain ylittää äänikynnyksen. Vaikka SPD:n ja vihreiden hallitusyhteistyö muutamista näkyvistä erimielisyyksistä huolimatta onkin sujunut kohtuullisesti, Schröder lonksuttelee ovea jo toiseenkin suuntaan.

Valinta ei liene Schröderillekään mahdoton, jos tukea tarvitaan. Tätä tuntuvat enteilevän myös viimeaikaiset lausunnot. Esteenä ei pidetä, että FDP oli pitkään kristillisdemokraattien hallituskumppani näkyvimpänä edustajanaan pitkäaikainen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher.

CDU:ssa mietitään nyt kuumeisesti, mikä on puolueen pääviesti äänestäjille kahden vuoden kuluttua. Samalla mietitään, kuinka viesti saadaan perille. Klaus Preschlen lehtiöissä tuntuu jo olevan teemojen luonnoksia.

- Meidän on hyödytöntä kilpailla siitä, kuka voitti historian. Tärkeämpää on suunnata katse tulevaisuuteen, Preschle kuitenkin tyytyy toistaiseksi sanomaan.

Politiikkaa tehdään myös henkilöiden kautta. Jos asetelmat pääpuolueissa säilyvät nykyisellään, kamppailu käydään Schröderin ja Merkelin välillä. Varauksellisuus siksi, että CDU:n rahoitusepäselvyyksiä tutkitaan edelleen.

"Kuninkaan" vaatteet

Helmut Kohlin löytö ja puoluesihteerin paikalta puheenjohtajaksi noussut Merkel sai Essenin puoluekokouksessa huhtikuussa taakseen 95 prosenttia kokousedustajien äänistä. Hänen linjapuheensa kokouksessa keskeytettiin suosionosoituksin peräti 72 kertaa.

Merkelin kuherruskuukaudet puolueväen ja julkisuuden kanssa ovat nyt ohi. Tarkkailijoiden mukaan Merkelin tuki puolueessa on edelleen samaa luokkaa kuin puoluekokouksessa ja hän on selviytynyt tehtävästään ilman suurempia mustelmia.

Kristillisdemokraattien aiemmat johtajat ovat olleet katolisia miehiä. Merkelin tausta puolestaan on kristillisdemokraattien johtajalle perin epätavallinen, onhan hän kotoisin vanhasta Itä-Saksasta, sukupuoleltaan nainen ja uskonnolliselta vakaumukseltaan protestantti.

Onpa hänellä takanaan yksi avioerokin, joka sekään ei ole aivan tavallista katolisen perinnön omaavassa puolueessa.

Näine avuineen Merkel valmistautuu kohtaamaan "kuningas Gerhardin", joka hiljattain sai kokea, ettei hänkään ole kuningas aivan kaikkien silmissä.

Kun Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton suoritti jäähyväiskiertuettaan Euroopassa ja poikkesi Saksassa, Schröder odotteli runsaan tunnin päästäkseen sovittuun neuvotteluun Clintonin kanssa. Tällä oli näet mielenkiintoinen keskustelu - Helmut Kohlin kera.

ILPO KIURU
Berliini
15.9.2000

Ulkomaat -sivulle