Aitoa etätyötä tehdään vähän
Etätyöstä puhutaan paljon, ja sitä nähdään myös siellä missä sitä ei ole. Monissa kansainvälissä vertailuissa Suomi on nimetty etätyön luvatuksi maaksi: Suomessa jopa 16 prosenttia työllisistä tekee etätyötä, kun keskiarvo EU-maissa on noin 5 prosenttia.Tilastoissa on kuitenkin luvattoman paljon ilmaa, eikä tietoverkkoihin tukeutuvaa etätyötä tee kuin muutama prosentti työllisistä. Ei ainakaan SAK:n järjestäytymisaloilla, missä asiaa on tutkittu.
SAK:n liittojen jäsentutkimus 2000 selvitti myös etätyötä. Jäsentutkimuksen aineisto koottiin tammikuussa ja sen otos oli 16 255 henkilöä.
Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 9 948 kappaletta, joten tulokset ovat edustavia myös liittotasolla. Etätyötä koskeviin kysymyksiin vastattiin kuitenkin selvästi heikommin kuin lomakkeen muihin kysymyksiin.
Tämä ei ole yllätys. Jopa alan kirjallisuudessa käsitemuotoilut ovat edelleen varsin kirjavia.
Kysymyslomakkeessa käsite määriteltiin "etätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jota tehdään varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Olennaista etätyölle ovat ajasta ja paikasta riippumattomat järjestelyt".
Tulkinta on väljä, ja mahdollistaa sen, että myös muut kuin tietotekniikkaa käyttävät voivat tunnistaa itsensä etätyöläisiksi.
Etätyön kasvu olematonta
Kokemuksia etätyöstä on toistaiseksi varsin vähän. Noin kaksi prosenttia SAK-laisista teki vastausajankohtana etätyötä, minkä lisäksi noin kaksi prosenttia oli kokeillut etätyötä joskus aiemmin.
Yhteensä kokemuksia etätyöstä oli neljällä prosentilla liittojen jäsenistä, mikä tarkoittaa noin 35 000-45 000 henkilöä.
Luvut eivät ole suuria, eikä etätyöntekijöiden määrä ole juuri kasvanut vuodesta 1997, jolloin Tilastokeskuksen työolotutkimus mittasi tietokoneavusteisen etätyön laajuudeksi 1,4 prosenttia SAK:n jäsenistä. Koko maan keskiarvo oli silloin 5 prosenttia.
Suuri osa eroista uppoaa kuitenkin virhemarginaaleihin, väärinkäsityksiin ja erilaisiin tapoihin kysyä. Mutta selvää on, että mistään nopeasta kasvusta ei ole merkkejä näkyvissä.
Ja vaikka kaikki muut palkansaajat tekisivät kolminkertaisesti etätyötä SAK:laisiin verrattuna, jäätäisiin varsin kauas niistä luvuista, joihin alussa viittasin. Suomi ei taida sittenkään olla kovin paljon edellä muita EU-maita edellä tietoverkkojen käyttöön perustuvassa etätyössä.
Koulutustaso hyvä
Kokemukset etätyöstä ovat pääosin myönteisiä. Etätyöntekijät arvioivat mahdollisuutensa vaikuttaa omaa työtään koskeviin järjestelyihin paremmiksi kuin muut työntekijät.
Etätyöhön näyttääkin valikoituneen ihmisiä, joiden peruskoulutus ja ammatillinen koulutus on keskimääräistä parempi.
Toisaalta suuri osa etätyöstä on edelleen "vanhanaikaista" etätyötä. Sitä tehdään ilman tietotekniikkaa ja ilman tietoverkkoja.
Erityisen paljon etätyötä tehdään haja-asutusalueilla ja tekijöinä ovat "reissumiehet". Siten työtyytyväisyys, joka etätyön tekemiseen liittyy, ei välttämättä lainkaan liity teknologiakeskeiseen työn uudelleenorganisointiin, vaan siihen, että työntekijä tuntee olevansa työnsä herra, kaukana esimiehistään.
Toisaalta työtyytyväisyys pätee myös aitoon, tietoverkkojen avulla tehtävään etätyöhön. SAK:laisista tällaista työtä tekee vain noin 5 000-7 000 ihmistä. Heidän suhtautumisensa omaan työhönsä on niin myönteinen, että ilmiön toivoisi laajenevan.
Joka viides kiinnostunut
Jos etätyön mahdollisuuksia arvioidaan etätyöhön kohdistuvan kiinnostuksen mukaan, niin kasvua voisi odottaa reippaasti. Joka viides SAK:lainen, eli parisataatuhatta ihmistä olisi kiinnostunut tällaisesta työskentelystä.
Näin laskettu prosenttiosuus on varsin lähellä sitä tasoa, joka on arvioitu etätyöpotentiaaliksi ammattirakenneanalyysin pohjalta.
Ammattirakenneanalyysissä katsotaan, ketkä ammattinsa puolesta voisivat tehdä etätyötä, ja niitä ammatteja Suomessa on todella paljon. Arvioiden mukaan 20-40 prosenttia työvoimasta toimii ammateissa, joissa on mahdollista tehdä etätyötä.
Etätyöpotentiaalia koskevat tulokset ovat karkeita - myös silloin, kun sitä arvioidaan ihmisten kiinnostuksen perusteella. Ihmiset ovat varmasti vastatessaan mieltäneet asian varsin eri tavoin.
Siitä huolimatta etätyön tekemisen ja etätyötä koskevan kiinnostuksen välillä on huomattavan suuri ero.
Se pakottaa kysymään, tarjoaako työelämämme nykyään niitä joustoja, joista työntekijät olisivat kiinnostuneet? Asiaa olisi syytä pohtia, sillä EU:ssa etätyö nähdään osana niitä järjestelyjä, joista maanosan kilpailukyky nousee.
Vaikka tietoverkkojen osuus etätyössä ei olekaan niin suuri kuin eräissä tutkimuksissa on annettu ymmärtää, kiinnostus etätyöhön on kaksinkertainen niiden joukossa, jotka jo nyt käyttävät työssään tietotekniikkaa. Siten etätyön ja teknologian välillä vallitsee yhteys, joka tosin toistaiseksi ilmenee lähinnä vain kiinnostuksen muodossa.
Etätyön laajentaminen edellyttäisi sitä koskevia kollektiivisia sopimuksia työmarkkinajärjestöjen välillä, mutta sellaisia ei Suomesta löydy. Paikallisia sopimuksia ja käytäntöjä on, mutta niistäkin on varsin vähän dokumentoitua tietoa yleiseen käyttöön. Hyvät käytännöt olisi kaivettava esiin.
ERKKI LAUKKANEN
15.9.2000
Kirjoittaja on SAK:n ekonomisti.
