Hyvä itsetunto on luottamusta itseen
Suomalaisten itsetunto ei ole eri aikoina vaihdellut. Ei ole myöskään todisteita siitä, että suomalaisilla olisi huono itsetunto, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen, jolta on juuri ilmestynyt kirja Tunne itsesi, suomalainen.Näihin asti on Keltikangas-Järvisen mukaan mille tahansa suomalaisen yhteiskunnan ongelmalle kelvannut selitykseksi se, että meidän itsetuntomme on niin huono. Väitteelle ei kuitenkaan löydy pohjaa sen enempää tutkimuksesta kuin arkielämästäkään.
Keltikangas-Järvinen huomauttaa, että jotenkin "suomalaisuuteen" on sopinut selitys suomalaisten heikosta itsetunnosta.
Hän myös kumoaa sen käsityksen, että arkuudella tai ujoudella olisi tekemistä ihmisen itsetunnon kanssa. Arkuus ja ujous kun ovat perinnöllisiä temperamenttipiirteitä ja vaikuttavat sosiaaliseen käyttäytymiseen, eivät itsetuntoon.
Keltikangas-Järvinen huomauttaa lisäksi, että heikko itsetunto ja miellyttävyys tai sen puute eivät myöskään ole sidoksissa toisiinsa.
Hänen mukaansa hyvä itsetunto ei takaa sosiaalisia taitoja, empatiaa ja toisen ihmisen huomioon ottamista eikä heikko itsetunto välttämättä vähennä niitä.
Hyvä itsetunto takaa vain sen, että ihminen luottaa itseensä, ei välttämättä mitään muuta, Keltikangas-Järvinen kirjoittaa.
Hyvä itsetunto on uskallusta ottaa vastaan haasteita, asettaa päämääriä ja tavoitteita ja uskoa, että suoriutuu niistä ja kykenee viemään tehtävän loppuun.
Sananlaskujen suomalainen pessimisti
Kirjassaan Keltikangas-Järvinen pohtii myös mm. sananlaskujen kuvaamaa suomalaisuutta ja tarkastelee sitä nykyisen psykologisen tietämyksen valossa.
Sananlaskut kuvasivat elämänhallintaa, tunteita, tunneilmaisuja, itsetuntoa ja asennoitumista elämään.
Keltikangas-Järvinen huomauttaa, että suomalaiset sananlaskut ovat hyvin käytännönläheisiä. Suuri osa niistä käsittelee vuodentuloa, työntekoa tai sään ennustamista.
Ihmisen hyveistä ja ihanteista puhutaan myös sananlaskuissa, mutta sen sijaan sivuutetaan sellaiset asiat kuin ihmissuhteet ja niiden hoito. Työ meni jo varhain perheen ja ihmissuhteiden edelle, huomauttaa Keltikangas-Järvinen.
Sananlaskujen suomalainen on kyyninen pessimisti, joka ei nuolaise ennen kuin tipahtaa. Vahingonilo on hänen mielestään paras ilo. Tunteista tai itsestään hän ei myöskään kerro. Lisäksi puhuminen on hänen mielestään hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa. Siksi viisas ihminen vaikenee.
STT-MH
15.9.2000
