Kuntaliitosprosesseista tutkimus
Kuntaliitto on tehnyt tutkimuksen kuntien yhdistymisestä ja kuntaliitoksesta Rauman, Lohjan, Porvoon ja Heinolan kuntaliitosprosessien pohjalta. Tutkimus Muutosprosessit ja johtajuus - kuinka kunnat yhdistyvät? selvittää kuntaliitosten toteuttamista muutoksen johtamisen kannalta.Tutkimuksesta käy ilmi tehokkaan johdon merkitys kuntaliitoksen toteuttamiselle.
Vaikka kuntaliitos on kaikkia työntekijöitä ja kuntalaisia koskettava projekti, sen toteutuminen on kiinni avainhenkilöiden eli johtavien poliitikkojen ja virkamiesten aktiivisesta toiminnasta.
Prosessissa tarvitaan sekä poliittista että ammatillista johtajuutta
Yhdistymisprosessissa tarvitaan niin poliittista kuin ammatillista johtajuutta. Luottamushenkilöiden rooli korostuu muutoksen alkuvaiheessa, aloitteen tekemisessä sekä alkuvaiheen poliittisen tuen saamisessa hankkeen taakse.
Oleellista on luottamushenkilöiden näkyvä rooli muutostarpeen esilletuomisessa. Kuntajohtajien ja muiden johtavien viranhaltijoiden merkitys korostuu muutoksen toteuttamisessa.
Koko kunta, asukkaat ja eri intressipiirit tulisi pyrkiä saamaan mahdollisimman hyvin liitoshankkeen taakse. Yhdistymisen muutosvastarinta voi tulla niin henkilöstön, kuntalaisten kuin muidenkin sidosryhmien taholta.
Monet alkuvaiheen ongelmat kuntaliitoksen toteuttamisessa ovat selitettävissä tutkimuksen mukaan sillä, että muutoksen tärkeyttä ei ole tuotu riittävästi esiin.
Kuntien johtajat ovat olleet haluttomia nostamaan negatiivisia asioita julkisuuteen, vaikka nämä epäilemättä olisivat edistäneet liitoksen hyväksymistä.
- Jotta kuntalaiset tulisivat tietämään ja tietoisiksi, että kunnalla menee taloudellisesti huonosti, asiasta on kuitenkin pakko tehdä julkinen, tutkimus toteaa.
Muutoksen johtamisen kannalta kuntien sisällä toimii monia ryhmiä ja yksilöitä, joilla on omia intressejä suhteessa kuntaliitokseen.
Näitä ovat kuntaliitoshankkeen kuntien työntekijät ja poliitikot, kuntalaiset, eri puolueryhmittymät, tiedotusvälineet ja yhdistykset. Tasapainon ylläpitäminen eri ryhmien kanssa vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa ja luottamuksen rakentamista.
Kunnan asukkaat ovat merkittävin ryhmä kuntia koskevissa muutosprosesseissa. Kuntalaisilla on erikoislaatuinen suhde omaan kuntaansa sekä asiakkaina, veronmaksajina ja "osakkeenomistajina" että historiallisista tunnesyistä.
Yleiskäsitteen "kuntalaiset" sisällä voidaan lisäksi nähdä kymmeniä erilaisia ryhmittymiä, joilla on jokin yhteinen nimittäjä, kuten esimerkiksi asuinpaikka, ikä, ammatti tai ideologia, ja joiden vastustus tai hyväksyminen määräytyy suurelta osin tämän yhteisen nimittäjän kautta.
Avoin tiedottaminen kaikissa vaiheissa
Vastarintaa voidaan tutkimuksen mukaan vähentää muutostarpeen huolellisella ja avoimella perustelulla, faktoilla ja tulevaisuuden visioilla. Avoin ja laaja tiedottamisen muutoksen merkityksestä eri ryhmille on onnistumisen keskeinen edellytys.
Kuntien työyhteisöille kuntaliitos on haastava kokemus. Liitoksen valmisteluvaiheessa keskeinen ongelmia aiheuttava tekijä on epävarmuus muutoksen vaikutuksista omaan työhön, asemaan, palkkaan ja työyhteisöön.
Kuntien yhdistyttyä moni onkin joutunut luopumaan aiemmista työtehtävistään. Myös asema organisaatiossa voi muuttua.
- Muutokset järkyttävät tuttua järjestystä ja ellei muutoksen aiheuttamia ongelmia pystytä hallitsemaan, ne voivat aiheuttaa suuriakin vaikeuksia työskentelylle, tutkimuksessa todetaan.
Mahdollisuus osallistua muutoksen suunnitteluun ja riittävä tiedottaminen muutoksista voivat vähentää muutosprosessin aiheuttamaa epävarmuutta. Muutoksen toteuttamiseen on myös varattava riittävästi aikaa.
Mielikuvilla suuri merkitys
Faktojen rinnalla korostuu mielikuvien merkitys. Toteutetuissa kuntajaotuksen muutoksissa tämä näkyy mm. siinä, että yhdistymiskeskustelussa puhutaan "jällenyhdistymisestä" tai siitä, että "perustetaan uusi kunta".
Kuntaliitoksesta sitä vastoin puhutaan varovasti tai ei puhuta ollenkaan. Kumpaakaan kuntaa ei liitetä toiseen.
Tällä on pyritty tietoisesti vaikuttamaan siihen, että ei tulisi mielikuvaa voitetuista ja häviäjistä, vaan tasavertaisten kuntien yhdistymisestä. Tiedostamalla mielikuvien merkitys niitä pystytään hyödyntämään johtamisen eri vaiheissa.
Keskustelun aktiivisuudesta huolimatta toteutuneet kuntaliitokset ovat olleet Suomessa 1990-luvulla harvinaisia. Useammat liitoshankkeet sen sijaan päätyivät epäonnistumiseen.
Kuntalaisten mielipidettä kuntaliitoksista on tiedusteltu järjestämällä kansanäänestyksiä. Vuosina 1991-99 järjestystä kahdestakymmenestä kuntaliitosta koskevasta kansanäänestyksestä 13 on päättynyt liitoksen vastustajien voittoon, 7 liitoksen tukemiseen.
Äänestysten määrän perusteella on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaikissa kuntaliitoksen toteuttaneissa kunnissa kuten Raumalla ja Heinolassa ei kansanäänestystä järjestetty lainkaan.
Kuntaliitokset on yleensä nähty tarpeellisiksi etenkin kaupunkiseutujen reikäleipäkunnissa ja pienkunnissa. Kaupunkiseudun reikäleipäkuntien voimavarojen yhteinen hyödyntäminen tai kuntien yhdistämisen tarve onkin mitä ilmeisimmin perusteltavissa juuri reikäleipäkunnissa.
Pienkuntien liitoksia on perusteltu liitoksen tuomilla mittakaavaeduilla. Suurempien kuntien on ajateltu voivan paremmin ja tehokkaammin järjestää kuntalaisten palvelut.
- Toistaiseksi ei kuitenkaan ole kyetty selvästi osoittamaan, että suuret kunnat olisivat tehokkaampia ja taloudellisempia palvelujen järjestäjiä kuin pienet, tutkimus toteaa.
Ongelmallisuuden keskeinen selittäjä on vaikea yleistettävyys. Kunnat ovat kaikki ainakin jossakin määrin erilaisia ja niiden tilanteet vaihtelevat ajan ja kehityskaaren mukaan.
Tutkimuksessa arvioidaan, että keskustelu kuntaliitosten tarpeellisuudesta
lisääntynee tulevaisuudessa.
- Näin voidaan
ennakoida silmälläpitäen niitä kehitystekijöitä,
jotka yhteiskuntaa muokkaavat.
Näitä tekijöitä ovat etenkin muuttoliike, tieto- ja informaatioteknologian kehitys sekä väestön ikääntyminen. Kuntarajat menettävät osin merkitystään myös seutuistumisen myötä.
IA
15.9.2000
