Onko luovuus geneettinen virhe?
Geeniteknologian ja genomin kartoituksen edistyessä lisääntyvät arvailut uusista geneettisen kontrollin tavoista ja ihmiskunnan kyvystä kontrolloida geneettistä perimäänsä.Kyse on vielä utopioista, ja on epävarmaa, päästäänkö koskaan täydelliseen geneettiseen kontrolliin ja haluttujen geneettisten ominaisuuksien valikointiin, moderniin eugeniikkaan. Usein kuitenkin unohdetaan näiden haluttujen ominaisuuksien kulttuurinen ja historiallinen merkitystausta.
Niinpä puhutaan vaarasta, että geneettisen kontrollin avulla kapitalistisessa yhteiskunnassa rikkaat voisivat valita jälkeläisilleen parempia ominaisuuksia ja köyhille jää huonompi geneettinen perintö.
Positiivisesti geneettiseen valikointiin suhtautuvat taas näkevät geneettisessä kontrollissa ihmiskunnan mahdollisuuden kehittää itseään, valita hyviä ominaisuuksia ja karsia huonoja.
Hyvät ominaisuudet
Mitkä ovat hyviä ominaisuuksia? Tämä vaihtelee kulttuurista toiseen: pohjoismainen äiti haluaisi varmasti tyttärensä olevan aktiivinen, dynaaminen, itsenäinen ja eteenpäin suuntautuva. Japanilainen isä taas haluaisi tyttärensä olevan alistuva, palvelushaluinen ja sävyisä.
Kummatkin ovat luoneet kulttuurisen ympäristön, jossa yritetään tukea näitä haluttuja ominaisuuksia.
Entäpä jos toivotuilla ominaisuuksilla olisi myös geneettinen pohja, jonka vanhemmat pääsisivät määrittelemään? Eikö tämä olisi vielä suurempaa kontrollia, joka yrittää kieltää lapseen sisältyvän uuden arvaamattomuuden?
"Älykkövanhemmille" lapsen aivoissa oleva "virhe" olisi suurempi pettymys kuin käden puuttuminen, jääkiekkoilija-isä taas voisi olla toista mieltä.
Vuosisadan vaihteen rotuhygieenikot pohtivat, onko olemassa "wanderlust", kulkurigeeni, jolla voisi hallita irtolaisuutta, seikkailunhalua ja paikasta irtaantumista. Jos meidän informaatioyhteiskuntamme löytäisi tuollaisen geenin, se olisi hyvä suositus joustavalle ja liikkuvalle työntekijälle.
Moderni työstä arvonsa hakeva yhteiskunta on halunnut etsiä aina työhaluttomuudelle biologista perimää, työtä halveksuvat antiikin kreikkalaiset taas olisivat nähneet sen kunnon kansalaisen tunnusmerkkinä.
Jos neandertalin ihmisellä olisi ollut hallussaan geneettinen kontrolli, ei ihmistä, tätä geneettistä "virhettä", olisi koskaan syntynyt.
Geneettinen lotto
Lapset ovat geneettisen loton tulos. Tästä näkökulmasta kristillinen ajatus jokaisesta lapsesta ainutkertaisena luomisen ihmeenä on paikallaan: elämän ihme uutta luovana tapahtumana.
Jos ihminen lisääntyisi jakaantumalla, meillä ei olisi ihmiskunnan luovaa moninaisuutta vaan homogeeninen joukko perimältään suhteellisen samankaltaisia ihmisiä.
Juuri geneettinen lotto tekee lapsesta arvoituksen omille vanhemmilleen ja mahdollistaa jokaiseen lapseen sisältyvän uuden alun.
Monet vuosisadan vaihteen rotuhygieenikot halusivat kieltää geneettisen loton vaikutuksen ja nähdä perimän hyvin suoraviivaisesti. Matemaatikoiden lapsista tulee hyviä matemaatikkoja, kirjailijoiden lapsista kielellisesti lahjakkaita.
Ajatus suoraviivaisesta geneettisestä perimästä on vahvasti juurtunut uskomuksiimme: jopa ammattien nähdään olevan, ei vain kulttuurisesti vaan myös geneettisesti periytyviä.
Luova nerous
Eugeniikan isä Francis Galton halusi tutkia älykkyyden periytyvyyttä ja tuottaa lisää neroja.
Pian hän tuli huomaamaan, että suuri osa neroista oli myös hieman hulluja tai heillä oli hulluja lähisukulaisia. Hulluutta tämä keskiluokkainen, viktoriaanisen Englannin kasvatti kammoksui.
Luovan nerouden on aina antiikista lähtien nähty kulkevan käsi kädessä tietynlaisen hulluuden kanssa, sillä molemmat kyseenalaistavat annetun järjestyksen.
Todella luova yksilö ei ole koskaan superlahjakkuus, joka lunastaa kulttuuriset odotukset, vaan se, joka tekee jotain uutta ja odottamatonta. Siten jokainen lapsi on eräänlainen luova nero.
Huolestuttavaa on varmuus, jolla ihminen luulee tietävänsä, mitkä elämän muodot ovat suotavia ja mitkä eivät.
Itse asiassa geneettisen seulonnan vaarana ei niinkään ole antihumanismi vaan humanistinen käsitys ihmisen kaikkivoipaisuudesta, jossa ihminen luottaa olevansa valmis tuottamaan hyvän ihmisen.
Vaarana on, että yhä useampia inhimillisiä piirteitä aletaan pitää sairauksina ja eliminoitavina virheinä sitä mukaa kun mahdollisuus hoitaa tiettyjä sairauksia geeniterapian avulla etenee. Puhutaan geenivirheiden kartoituksesta ja eliminoimisesta.
Kuitenkin koko evoluutioteoria perustuu virheen eli mutaation mahdollisuuteen, jota ilman mitään uutta ei syntyisi.
Eugeniikan sekä erilaisten 1800-luvun sosiaalihygienioiden haaveena oli utopia saada ihmisen perimä tietoisen poliittisen ja sosiaalisen kontrollin alle luonnon sokean tahdon sijaan. Geeniteknologia lupaa meille samanlaista tietoista kontrollin keinoa.
Geneettinen helvetti
DNA:n rakenteen kartoituksen pioneeri James Watson puolusti genomi-projektia juuri geneettisen loton tietoisena kontrollointina.
"Geneettinen arvonta heittää jatkuvasti julmia kohtaloita liian monen ihmisen ja heidän perheidensä kannettavaksi. He eivät ansaitse tätä tuomiota. Säädyllisyys vaatii, että jonkun on pelastettava heidät geneettiseltä helvetiltä. Jos me emme leiki Jumalaa, kuka leikkii?"
Olisi tietysti julmaa jättää geneettiset sairaudet Jumalan tai luonnon haltuun ja tyytyä vain lohduttamaan kärsiviä.
Toisaalta, juuri ihmisen pyrkimys asettua Jumalan paikalle ja hallita kaikkea elävää on johtanut todella suuriin katastrofeihin.
MARKKU KOIVUSALO
15.9.2000
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja toimii Suomen Akatemian tutkijaprojektissa ja Helsingin yliopiston opettajana.
