Työsopimuslain valmistelu monen vuoden rupeama
Vuodelta 1970 peräisin olevaa nykyistä työsopimuslakia on viilattu uusiksi puolenkymmentä vuotta. Loppumetreillä uudistuksen eteneminen kompasteli työehtosopimusten yleissitovuuspykälien perusteluihin.
Kokoomuksen Sauli Niinistön
ja palkansaajajärjestöjen kädenväännöksi kulminoituneen
kiistan pelättiin jo romuttavan toiveet tulopoliittisen
kokonaisratkaisun syntymisestä.
Lakiuudistusta valmisteltiin professori Kari-Pekka Tiitisen
johtamassa työryhmässä yli neljä vuotta aina viime
tammikuuhun asti.
Työmarkkinajärjestöjen, valtion ja
yliopistojen edustajista koostunut työryhmä pääsi
kompromissiin vasta useiden jatkoaikojen ja tiukan
loppurutistuksen jälkeen.
Toukokuussa lainuudistuksen tie tyssäsi hallituksen iltakouluun,
jossa ministerityöryhmä ryhtyi muotoilemaan yleissitovuuden
perusteita uusiksi. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) joutui
tuon jälkeen toteamaan, että valmistelussa tarvitaan aikalisä.
Sen jälkeen esitystä viilattiin muodollisesti hallituksen sisällä,
mutta käytännössä erityisesti palkansaajajärjestöjen kantoja
kuulostellen.
Laajassa lakipaketissa uusitaan lisäksi mm. vuokratyövoiman
käytön sääntöjä ja irtisanomisaikoja.
Yleissitovuus sanelee vähimmäisehdot
Yleissitovia sopimuksia on Suomessa noin 130 ja niiden piirissä
noin 90 prosenttia työntekijöistä.
Työehtosopimusten yleissitovuudella tarkoitetaan järjestelmää,
jonka perusteella työnantajan on noudatettava työsuhteessa
tiettyjä vähimmäisehtoja.
Tupo-pöydässä virallisen aseman saaneet työnantajajärjestöt
TT ja PT tekevät ns. normaalisitovat sopimukset kolmen
palkansaajakeskusjärjestön kanssa.
Yleissitovuuden kautta
työmarkkinajärjestöjen keskenään sopimia valtakunnallisia
työehtoja joutuvat noudattamaan myös ne yritykset, jotka
eivät kuulu työnantajajärjestöihin.
Nämä järjestäytymättömät työnantajat voisivat työehtojaan
huonontamalla saada kilpailuetuja keskusjärjestöihin kuuluviin
nähden.
Joitakin poikkeuksia, ns. joustoja on olemassa. Niistä käytiin
kovaa kiistaa eduskunnassa jo syksyllä 1998. Tuolloin ay-liike
katsoi joustojen suosivan liiaksi Suomen yrittäjien ja
kokoomuksen tavoitteita. Järjestäytymättömät työnantajat
saivat tuolloin mm. mahdollisuuden poiketa sairausajan palkan
maksamiseen liittyvistä säädöksistä.
Yleissitova työsopimus koskee myös työntekijöitä, jotka eivät
kuulu ammattiliittoon.
Ilman työehtojen vähimmäissuojaa työntekijä joutuisi itse
neuvottelemaan työnantajan kanssa omasta palkastaan,
lomarahoista tai esimerkiksi sairaus- ja äitiysajan palkoista.
Pitkiä oikeuskiistoja, ei kunnon tilastoja
Nykyisin työehtosopimus katsotaan yleissitovaksi, jos noin
puolet alan työntekijöistä on töissä yrityksissä, jotka kuuluvat
alan työnantajaliittoon.
Määritelmää ei ole kirjattu lakiin, vaan se on muotoutunut
yhden, korkeimman oikeuden vuonna 1974 tekemän päätöksen
pohjalta.
Vastaisuudessa ehdotonta 50 prosentin kattavuutta ei
vaadita. Tulkintaan vaikuttavat nyt myös työntekijäpuolenkin
järjestäytymisaste ja se, onko alan työsopimustoiminta
muutoin vakiintunutta.
Asiasta on käyty oikeusistuimissa pitkään kiistaa mm.
kuljetusalalla. Auto- ja kuljetustyöntekijöiden liitto AKT,
ministeriöt ja Suomen yrittäjät ovat selvitelleet erilaisten
tilastojen pohjalta työnantajien järjestäytyneisyyden astetta.
Kuorma-autoalan oikeuskiistassa työnantaja on kiistänyt
pekkas-päiviin liittyvän maksuvelvollisuutensa vedoten siihen,
ettei kuorma-autoalan sopimus ole yleissitova.
Vastaisuudessa selvittelyn kohteeksi voisivat tulla kaupan alan
myyjät ja tietotekniikka-ala.
STT-MH
15.9.2000
Politiikka -sivulle
|