Köyhimpien maiden velanhoitomenot miljoonia dollareita päivässä
Köyhien maiden velkojen anteeksianto esillä Prahassa
Köyhien maiden velkojen anteeksiannosta taitetaan yhä peistä. Kiistaa käydään lähinnä siitä, kuka päättää, miten velanmaksusta vapautuvat rahat käytetään.Kehitysmaat haluavat määrätä itse itsestään ja näin päättää myös varojen käytöstä. Rahoittajat taas katsovat, että heidän pitää voida varmistaa, mihin anteeksiannettuja velkoja kussakin maassa käytetään.
Rahoittajat pelkäävät rahojen menevän vajaan demokratian maissa vääriin käsiin, mm. aseisiin. Kymmenkunta velkaohjelman piiriin kuuluvaa maata käy sotaa.
Kehitysmaiden edustajat taas muistuttavat, että usein juuri rikkaat länsimaat aseistavat sotaa käyviä köyhiä maita.
Köyhien maiden velkojen anteeksianto on jälleen kerran esillä tämän tämän kuun lopulla Prahassa pidettävissä kansainvälisten rahoituslaitosten Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin vuosikokouksissa.
IMF ja Maailmanpankki ovat kehitysmaiden isoja rahoittajia rikkaiden teollisuusmaiden ohella.
Velkaongelmassa kehitysmaiden ja niiden asialla toimivien kansalaisjärjestöjen kritiikin kärki kohdistuu erityisesti IMF:ään ja Maailmanpankkiin. Järjestöt moittivat sekä kansainvälisten rahoituslaitosten sanelupolitiikkaa että päätöksentekoa.
Rahoituslaitosten päätöksentekovalta määräytyy paljolti jäsenmaiden talouden pohjalta. Johtavien teollisuusmaiden eli ns. G7-maiden osuus äänivallasta on 45 prosenttia ja Yhdysvaltain yksin 17 prosenttia.
Kolmea miljardia ihmistä eli puolta maailman väestöstä edustavan 49 matalatuloisen maan yhteenlaskettu äänimäärä on runsaat yhdeksän prosenttia.
Muutosta kaivataan myös Suomen politiikkaan
Kehitysmaiden puolesta taistelevat vaativat muutosta IMF:n ja Maailmanpankin päätöksentekoasemaan. Järjestöt haluavat YK:n aseman vahvistamista kehitysmaapolitiikan pääasiallisena määrittäjänä.
Kehitysmaaihmisten mielestä IMF ja Maailmanpankki samoin kuin Maailman Kauppajärjestö WTO sanelevat nyt, mitä kehitysmaissa tehdään.
Lisäksi kansalaisjärjestöt kannattavat ajatusta, että IMF:n ja Maailmanpankin sijasta kehitysmaiden velkojen anteeksiantoa pohtisi uusi, riippumaton elin.
Osa kehitysmaiden edustajien muutosesityksistä kohdistuu myös Suomeen. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan mielestä Suomen IMF:ssä harjoittaman politiikan määrittely on siirrettävä Suomen Pankista eduskunnalle.
Nyt Suomen edustaja IMF:n hallintoneuvostossa on Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala.
Näkyvimmin velka-asian puolesta taistelee kansainvälinen Jubilee 2000 -kampanja. Järjestö on vaatimuksineen esillä Prahan kokouksissa.
Runsas vuosi sitten Jubilee 2000 -kampanjointi tuotti tulosta. G8:n eli johtavien teollisuusmaiden ja Venäjän yhteiskokouksessa köyhien maiden velkaongelmaa luvattiin helpottaa 100 miljardilla dollarilla.
Velanhoidon kustannukset miljoonia päivässä
Jubilee-kampanjan tietojen mukaan maailman 52 köyhintä maata ovat velkaa rikkaille teollisuusmaille yhteensä 376 miljardia dollaria. Maat maksavat velan korkoja ja kuoletuksia joka päivä noin 12,4 miljoonaa dollaria.
Valtaosa kehitysmaiden veloista on julkisen sektorin velkaa. Suurimpia velkojamaita ovat G7-maat. Kolmasosa veloista on Maailmanpankille ja IMF:lle.
Monissa maissa velanhoidon kustannukset ylittävät moninkertaisesti terveydenhoitoon ja koulutukseen käytetyt varat.
Jubilee käyttää esimerkkinä Nicaraguaa, jolla on velkaa lähes kuusi miljardia dollaria. Vuonna 1997 Nicaragua käytti velkojen hoitoon 17,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mutta koulutukseen vain vajaat neljä prosenttia.
STT-MH
15.9.2000
