Väitös: Jopa vuosikymmenien takainen säteilyaltistus selville
Uudella tekniikalla saadaan selville jopa vuosikymmeniä sitten tapahtunut säteilylle altistuminen. Tämä selviää tutkija Carita Lindholmin väitöskirjassa.Säteilyturvakeskuksen julkaisema väitös tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Lindholm tutki väitöskirjatyössään säteilyn aiheuttamia pysyviä kromosomivaurioita ns. kromosomimaalaus-tekniikalla, joka osoittautui ylivoimaiseksi taannehtivassa säteilyannosarviossa perinteiseen kromosomivaurio-analyysiin verrattuna. Ionisoiva säteily aiheuttaa solun tumassa kromosomityypin vaurioita.
Kromosomimaalaus tekee mahdolliseksi tunnistaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten tapahtunut säteilyaltistus.
Perinteisellä menetelmällä määritetty annosarvio on luotettava vain silloin, kun säteilyaltistuksesta on kulunut lyhyt aika. Uudella menetelmällä tasaisesti kehoon kohdistunut annos voidaan määrittää tarkemmin kuin osakehoannos.
Virolaisia ja suomalaisia tutkimusten kohteina
Menetelmän soveltuvuutta tutkittiin henkilöillä, jotka olivat joutuneet säteilyonnettomuuteen Virossa vuonna 1994. Kromosomivaurioiden määrää veren valkosoluissa tutkittiin kahden vuoden ajan.
Tulokset osoittivat, että pysyvien kromosomimuutosten määrä säilyy tasaisena ainakin muutaman vuoden altistuksesta. Niiden määrä saattaa kuitenkin laskea ajan myötä, jos altistus on ollut epätasainen.
Samalla tekniikalla tutkittiin kromosomimuutoksia myös 84 suomalaisen henkilön valkosoluista, jotka olivat altistuneet huoneilman radonille.
Menetelmän avulla ei kuitenkaan voitu havaita yhteyttä pysyvien kromosomivaurioiden ja radon-altistuksen välillä, vaikka koehenkilöt olivat altistuneet korkeillekin radon-pitoisuuksille pitkän ajan kuluessa.
Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että radon-altistus kohdistuu pääasiassa keuhkoihin, ja hengitysilmasta muualle elimistöön liukenevat määrät ovat varsin pieniä.
Ydinvoimaloiden työntekijöillä kromosomivaurioita
Lisäksi tutkittiin kromosomivaurioita Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden työntekijöistä. Molemmasta voimalasta tutkittiin kymmenen miestä, jotka olivat altistuneet pitkän ajan kuluessa matalille säteilyannoksille. He olivat tehneet korjaus- ja muita ylläpitotöitä ja siten joutuneet lähemmäksi ydinreaktoreita kuin esimerkiksi valvomon työntekijät.
Uudella menetelmällä voitiin havaita, että korjaus- ja ylläpitotöitä tehneiden työntekijöiden valkosoluissa oli merkitsevästi enemmän säteilyaltistusta osoittavia kromosomivaurioita kuin kontrolliryhmässä.
Lindholm tähdentää, että havainto ei merkitse sitä, että tällainen säteilyaltistus tai siitä aiheutuneet kromosomivauriot olisivat jotenkin kriittisiä tai terveydelle haitallisia - kaikki säteily tuottaa kromosomivaurioita. Hänen mukaansa suomalaisilla voimatyöntekijöillä on erittäin pienet säteilyaltistukset.
Uuden menetelmän herkkyyttä heikentää pysyvien kromosomivaurioiden luontainen kertyminen iän myötä. Lisäksi merkkejä tekniikan herkkyyseroista eri säteilylaatujen välillä oli nähtävissä. Kromosomimaalaus-tekniikan käyttöä taannehtivana annosmittarina tutkitaan edelleen.
STT-IKK
16.6.2000
