Kuluttajansuojalaki laajenee myös sähköiseen kaupankäyntiin
Kuluttajan suoja koti- ja postimyynnistä hankituille tuotteille ja palveluksille laajenee koskemaan myös ns. etämyyntiä. Hallitus päätti kuluttajansuojalain muuttamista koskevan esityksen sisällöstä torstaina.
Pääasiallisena tarkoituksena on panna täytäntöön vuodelta 1997
olevat EY:n direktiivit etämyynnistä ja vertailevasta mainonnasta.
Samassa yhteydessä muutettaisiin myös ns. kylkiäistarjouksia
koskevia säännöksiä.
Kuluttajansuojalain koti- ja postimyyntiä koskevien säännösten
piiriin tulisi kaikenlainen, sekä tavaroiden että palvelusten
etämyynti. Nykyiset säännökset koskevat vain puhelinmyyntiä ja
tavaroiden postimyyntiä.
Etämyyntiä olisi kulutushyödykkeiden tarjoaminen ja
markkinoiminen kuluttajille jonkin etäviestimen - esimerkiksi
puhelimen, postin, television tai tietoverkon - avulla siten, että
myös ostosopimus tehdään osapuolten olematta yhtä aikaa läsnä.
Eräät sopimukset, mm. kiinteistön kauppa sekä rahoituspalveluja
ja ns. lomaosakkeita koskevat sopimukset, on direktiivin
mukaisesti rajattu sääntelyn ulkopuolelle.
Keskeiset uudet säännökset koskisivat elinkeinonharjoittajan
tiedonantovelvollisuutta ja kuluttajan oikeutta peruuttaa sopimus.
Elinkeinonharjoittajan olisi annettava perustiedot itsestään,
tarjotusta hyödykkeestä, sopimusehdoista ja kuluttajan
peruuttamisoikeudesta ennen sopimuksen tekemistä käytettyyn
viestimeen soveltuvalla tavalla.
Nämä ennakkotiedot ja niitä
täydentävät tiedot olisi sopimuksen teon jälkeen vahvistettava
kirjallisesti tai sähköisesti niin, ettei tietoja voida yksipuolisesti
muuttaa ja että ne säilyvät kuluttajan saatavilla.
Kuluttajalla olisi oikeus peruuttaa etäsopimus 14 päivän kuluessa
vahvistusilmoituksen saamisesta tai tavaran vastaanottamisesta.
Jos elinkeinonharjoittajan vahvistusilmoitus on puutteellinen,
peruuttamisaika pitenisi kolmeen kuukauteen. Jos vahvistusta ei
lainkaan anneta, sopimus tulisi kuluttajaa lopullisesti sitovaksi
vasta vuoden kuluttua sen tekemisestä.
Peruuttamisoikeus ei kuitenkaan koskisi palvelusopimusta eikä
sähköisesti toimitettavia tuotteita sen jälkeen, kun palvelusuoritus
tai sähköinen toimitus on kuluttajan suostumuksella aloitettu.
Peruuttamisen ulkopuolelle on lisäksi rajattu mm. sellaisia
hyödykkeitä, joiden luonteeseen peruuttamisoikeus ei sovi,
esimerkiksi nopeasti pilaantuvia tavaroita.
Kuluttajansuoja säilyisi pääosin ennallaan
Etämyyntidirektiivi on ns. vähimmäisdirektiivi, joka mahdollistaa
kuluttajia tehokkaammin suojaavan kansallisen lainsäädännön.
Tätä mahdollisuutta on esityksessä eräissä kohdin käytetty
hyväksi.
Lähtökohtana on ollut, ettei kuluttajansuojalakiin tehdä
sellaisia muutoksia, jotka selvästi heikentäisivät suomalaisen
kuluttajan oikeudellista tai taloudellista asemaa nykyisestä.
Tavoitteena on näin myös lisätä kuluttajien luottamusta
sähköiseen kauppaan.
Tästä syystä esityksessä on mm. pääosin säilytetty ennallaan
elinkeinonharjoittajan velvollisuus korvata tavaroiden
palauttamiskulut peruuttamistapauksissa. Velvollisuus koskisi
kuitenkin vain tavanomaisina postipaketteina palautettavissa
olevia tuotteita.
Kuluttaja vastaisi itse palauttamiskuluista, jos
tuote kokonsa tai painonsa takia edellyttää postin erilliskäsittelyä
tai muuta kuljetusta.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan pidempää peruuttamisaikaa kuin
direktiivissä edellytetty seitsemän työpäivää. Esitystä vastaavaan
14 päivän aikaan on päädytty mm. kaikissa pohjoismaissa.
Vertailevalla mainonnalla tarkoitetaan mainontaa, josta voidaan
suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan
markkinoima hyödyke.
Vertaileva mainonta olisi esityksen
mukaan sallittua, jos se täyttää laissa luetellut vertailun
totuudenmukaisuutta, puolueettomuutta ja asiallisuutta koskevat
yksityiskohtaiset kriteerit. Vaatimukset vastaavat jo vakiintunutta
oikeuskäytäntöä.
Kylkiäismyyntiä ei enää rajoitettaisi
Lisäksi esityksessä luovuttaisiin yhdistetyille tarjouksille ja ns.
kylkiäistarjouksille nykyisin asetetusta vaatimuksesta, jonka
mukaan yhdessä tarjotuilla hyödykkeillä on oltava ilmeinen
asiallinen yhteys keskenään.
Nykyistä sääntelyä on pidetty
hankalana, koska rajanveto sallittujen ja kiellettyjen tarjousten
välillä on ollut epäselvä. Kun sallituistakaan lisäetutarjouksista ei
ole velvoitettu ilmoittamaan tuotteiden erillishintaa, tarjousten
vertailu on ollut vaikeaa.
Esityksen mukaan lisäetu- ja erikoistarjousmarkkinoinnissa olisi
annettava tietoja tarjouksen sisällöstä, arvosta ja ehdoista, jotta
kuluttajat voisivat arvoida tarjouksen edullisuutta. Esimerkiksi
pakettitarjouksista olisi kerrottava myös siihen sisältyvien
tuotteiden erilliset hinnat.
IA
16.6.2000
Politiikka -sivulle
|