Vapaa-ajan asuntojen muuttamiselle vakituisiksi pelisäännöt
Saaristoasiain neuvottelukunnan asettama projekti on tehnyt maakuntien liitoille, ympäristökeskuksille, maistraateille ja 34 kunnalle eri puolilla Suomea kyselyn, jonka tarkoituksena on luoda periaatteita vapaa-ajan asuntojen muuttamiseksi vakinaisiksi asunnoiksi.Kyselyn tuloksia selviteltiin maanantaina seminaarissa, joka pidettiin Ähtärissä maamme ensimmäisten vapaa-ajan asumismessujen yhteydessä.
Kyselyyn vastaajat näkivät yleisesti vapaa-ajan asumisen muuttumisella vakituiseksi olevan monia myönteisiä vaikutuksia maaseudulle.
Kunnat saavat kaivattuja veronmaksajia, maaseutu ja saaristo säilyvät asuttuina ja elinvoimaisina ja palvelut ja infrastruktuuri säilyvät.
Kyselyn mukaan ympärivuotinen asutus parantaa kesämökkialueiden valvontaa ja turvallisuutta ja ehkäisee ilkivaltaa. Uudet asukkaat tuovat palvelujen tuottajille uusia työmahdollisuuksia ja vapaa-ajan asunnolle muutto mahdollistaa etätyön tekemisen.
Rakennusvalvontaviranomaiset myönteisiä muutoksille
Kielteisinä vaikutuksina kyselyssä tuotiin esille yhdyskuntarakenteen hajautuminen, kuntien taloudelle haja-asutuksen laajentumisesta aiheutuvat kustannukset, jätevesien käsittelyn ongelmallisuus ranta-alueilla, rantaluonnon häiriintyminen ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vaikeus.
Useat nykyiset vapaa-ajan asunnot eivät myöskään täytä rakenteeltaan ja sijainniltaan vakituiselle asutukselle asetettuja vaatimuksia.
Kielteisemmin vapaa-ajan asumisen muuttumiseen vakituiseksi suhtautuivat alueelliset ympäristökeskukset ja myönteisemmin kuntien rakennusvalvontaviranomaiset.
Keskimääräistä myönteisemmin asiaan suhtauduttiin Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä maaseudun kehityshaasteet ovat suuremmat ja vapaata rantaviivaa enemmän kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Useat kunnalliset vastaajat kokivat tarpeelliseksi lieventää vakituisen ja vapaa-ajan asumisen välistä jyrkkää eroa. Vapaa-ajan asunnoilla ollaan yhä useammin vuoden ympäri ja niiden varustelutaso vastaa usein ympärivuotiselle asunnolle asetettuja ehtoja.
Tällöin ei monien vastaajien mukaan tulisi puhua vapaa-ajan asunnosta vaan kakkosasunnosta.
Edelleen tällaiselle asumiselle tulee kyllä asettaa yleisiä ehtoja, jotka koskevat mm. jätevesien käsittelyä ja asuinrakennuksen etäisyyttä rannasta sekä rakennuksen sopivuutta pitemmällä tähtäimellä myös ympärivuotiseen käyttöön.
Henkikirjoittajalla ehtoja
Kyselyssä selvitettiin myös henkikirjoitusviranomaisten menettelyä muuttoilmoitusten käsittelyssä.
Nykykäytännön mukaan henkikirjoittaja hyväksyy muuttoilmoituksen vapaa-ajan asuntoon, jos asunto soveltuu myös ympärivuotiseen asumiseen tai jos vapaa-ajan asunnon omistaja ei elämäntilanteensa johdosta omista muualla vakituista asuntoa.
Väestökirjanpidon kannalta on ensisijaista, että jokaiselle on olemassa osoitetieto. Tällöin rakennuksen rakennusluvan mukainen käyttötarkoitus saattaa jäädä toissijaiseksi asiaksi. Käytännössä vapaa-ajan asunnoissa asutaan siten jossain määrin myös vakituisesti.
Saaristoasiain neuvottelukunnan mökkiläiskyselyn (1997) mukaan noin kaksi prosenttia mökkiläisistä suunnittelee muuttoa vapaa-ajan asunnolle lähitulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa noin 2 000 taloutta vuodessa ja lähes 10 000 mökkiä viidessä vuodessa.
Työelämän muutosten, informaatiotekniikan kehityksen sekä eläkeläisten määrän kasvun vuoksi on todennäköistä, että halu muuttaa maalle ja muuttaa vapaa-ajan asuntoja vakituiseksi asunnoiksi tulee kasvamaan. Myös vapaa-ajan asuntojen kasvanut koko ja kohonnut varustetaso auttaa asiaa.
Saaristoasiain neuvottelukunnan asettaman projektin ohjausryhmässä ovat edustettuina kunnat, alueelliset ympäristökeskukset ja Suomen Ympäristökeskus, maakunnalliset liitot, hirsiteollisuus, maanomistajat, sisäasiainministeriö, ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö (MMM).
Konsulttina hankkeessa on Suunnittelukeskus Oy. Projektin rahoittaa maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja MMM. Projekti päättyy vuoden 2000 joulukuussa.
IA
16.6.2000
