Koulussa muhii poikaongelma
Koulussa olisi aika panostaa poikien viihtymiseen, arvioi tohtoriksi väitellyt opetusneuvos Juhani Pirttiniemi Opetushallituksesta.Poikien huono kouluviihtyvyys osoittautui ongelmaksi jo Seitsemän veljeksen aikoina, mutta yhtä kaikki se on yhä ratkaisematta, hän arvelee.
- Liian monet pojat kokevat liian paljon kielteisiä kokemuksia kouluaikanaan.
Pirttiniemen väitöskirja Koulukokemukset ja koulutusratkaisut tarkastettiin lauantaina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimus perustuu yli kahdelletuhannelle yhdeksäsluokkalaiselle 1995 tehtyyn kyselyyn ja saman kevään yhteisvalintatilastoihin.
Virkamiestutkija ehdottaa "poikapedagogiikan" avuksi esimerkiksi käytännön aineiden lisäämistä. Lisää tarvittaisiin myös opinto-ohjaajia, joiden pitäisi pystyä keskittymään nykyistä enemmän juuri ongelmatapauksiin.
Esimerkiksi ilman jatko-opiskelupaikkaa jäävät nuoret jäävät nyt myös ilman ohjausta, koska yhteys peruskoulun opinto-ohjaajaan katkeaa koulun päättyessä. Opinto-ohjaajat voisivat kuitenkin tehdä paljon, sillä huonostikin menestyvillä pojilla on paremmat välit heihin kuin opettajiin.
Myös oppiainerajojen murtaminen saattaisi suunnata poikien kiinnostusta uusiin aiheisiin, arvelee Pirttiniemi.
Viihtyvyys mittaa vaikuttavuutta
Pirttiniemen mielestä koulukammo ei suinkaan ole vain oppilaan oma ongelma. Viihtyminen ja menestyminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa, joten viihtyminen ennakoi myös jatko-opintoihin selviytymistä. Näin oppilaiden oma mielipide koulusta käy itse asiassa koulutuksen paljonpuhutun vaikuttavuuden mittariksi.
Yleensä heikko koulumotivaatio tosin periytyy jo kotoa, mutta silti koululla on ratkaiseva vaikutus nuoren tulevaisuuteen.
- Miten koulu pystyy vastaamaan sellaisten oppilaiden tarpeeseen, joiden kotiolot eivät ole kunnossa, joiden koulumotivaatio on huono ja jotka pinnaavat, on kouluille todellinen haaste, Pirttiniemi kirjoittaa.
Pojat sitä paitsi viihtyvät tyttöjä huonommin koulussa myös silloin, kun koulu sujuu. Ongelmia tuottavat sekä opettajat että koulukaverit. Suunnilleen yksi kymmenestä pojasta tuntee koulussa olonsa tavalla tai toisella ahdistuneeksi, jää ilman kavereita tai tulee kiusatuiksi.
Tutkimus viittaa siihen, että opettajien ja poikien kulttuuriero on turhan suuri.
- Ehkä olisi syytä keskustella koulujen arvoista, siitä mitä arvoja toisaalta oppilaat, toisaalta opettajat pitävät koulussa tärkeinä, miettii opetusneuvos.
- Koululla ja sen opettajilla tulisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia ja uskallusta kohdata oppilaat ihmisinä eikä vain jonkin oppiaineen tunneille osallistujina.
Pirttiniemi toteaakin, etteivät oppilaat epäile opettajien ammattitaitoa opettajina. Ihmisinä opettajat eivät sen sijaan kykene kovin kummoisesti tavoittamaan ainakaan "vaikeita" nuoria.
STT-IKK
16.6.2000
