Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Väitös:

Palvelujärjestelmä jakoi päihdeasiakkaat uudelleen 1990-luvulla



Päihdehuollon kansallista politiikkaa leimasi 1990-luvulla valtion vetäytyminen ja kuntien osittainen syrjäytyminen päihdepalvelujen sisällöllisestä määrittelystä. Samalla järjestöjen vastuu etenkin huono-osaisimmista asiakkaista lisääntyi.


Näin todetaan VTM Olavi Kaukosen väitöskirjassa Päihdepalvelut jakautuneessa hyvinvointivaltiossa.

Sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitös tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina.

Tutkimuksen mukaan päihdepalvelujen tehostaminen tai laitoshoidon vähentäminen ei onnistunut täysin 1990-luvulla, vaikka avo- ja laitoshoidon keskinäinen työnjako muuttuikin: laitoskuntoutus korvautui sairaalahoidoilla, ja psykiatrisen sairaalahoidon käyttö päihdehoitoon lisääntyi tuntuvasti.

Kunnissa päihdehuollon erityispalveluja vähennettiin, mutta silti kuntien päihdehuollon erityispalvelujen käyttökustannukset ovat kasvaneet lähes koko1990-luvun.

Kaukosen johtopäätös on, että suomalaiselle hyvinvointivaltiomallille tyypillinen taloudellisten tekijöiden määräävyys vahvistui 1990-luvun alun poikkeuksellisen syvän laman oloissa.

Kunnallista laitoskantaa purettiin, mutta kokonaisuutena päihdehuollon sopeutus kohdentui pikemminkin päihdeasiakkaisiin kuin palvelujärjestelmään.

Tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut vastasivat 1990-luvulla kohtuullisesti päihdehaittojen vaihteluun siitäkin huolimatta, että palvelujen vastuu haittojen kontrollista korostui haittojen ehkäisyn kustannuksella.

Vastuu päihdehaittojen hoidosta jakautui palveluissakin hyvin epätasaisesti, ja varsinkin päihdehuollon erityispalveluissa asiakaskunnan valikointi korostui. Huono-osaisten palveluja lisättiin ja näiden palvelujen asiakaskunta laajentui.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista hyvinvointivaltiota päihdepalvelujen näkökulmasta. Teoksessa jäsennetään sosiaalipalvelupolitiikkaa uudella tavalla, jolloin myös päihdepalvelut asemoituvat uudelleen.

Hyvinvointivaltion tarkastelu päihdepalvelujen ja -asiakkaiden lähtökohdista kertoo suomalaisen sosiaalipolitiikkamallin vahvuuksista ja heikkouksista.

IA
16.6.2000


Kotimaa -sivulle