Rikoksentekijän saama hyöty tuomitaan useammin valtiolle
Rikoksella hankittu omaisuus tuomitaan jatkossa entistä helpommin menetettäväksi valtiolle. Hallitus päätti torstaina omalta osaltaan lakiesityksestä, jolla halutaan tehostaa mahdollisuuksia puuttua erityisesti törkeään talousrikollisuuteen.Myös todistustaakkaa käännetään uudistuksessa samaan malliin kuin on tehty useissa muissa Euroopan maissa.
Nykyiset menettämisseuraamuksia koskevat säännökset ovat epäyhtenäisiä, hajanaisia ja osaksi vanhentuneita. Nyt rikoslakiin koottaisiin omaksi luvukseen säännökset rikoksen tuottaman hyödyn, rikoksentekovälineen sekä rikoksella tuotetun tai rikoksen kohteena olevan omaisuuden menettämisestä valtiolle.
Esitys on osa rikoslain kokonaisuudistusta. Ehdotettuja säännöksiä noudatettaisiin sekä rikoslain että sen ulkopuolisten rangaistussäännösten soveltamisen yhteydessä.
Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty tuomittaisiin menetetyksi rikoksesta hyötyneeltä tekijältä, osalliselta tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Hyötyä ei tuomittaisi menetetyksi siltä osin kuin se on suoritettu tai tuomitaan suoritettavaksi vahingonkorvauksena.
Rikoksentekoväline ja rikoksella tuotettu tai rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus olisi tuomittava menetetyksi silloin, kun se on ominaisuuksiltaan vaarallinen tai kun sen hallussapito on rangaistavaa.
Muissa tapauksissa tuomioistuin voisi tapauskohtaisesti harkita, onko tarpeen tuomita menettämisseuraamus.
Nykyisin menettämisseuraamus tuomitaan viran puolesta. Esityksen mukaan se tuomittaisiin yleensä vain syyttäjän vaatimuksesta. Syyttäjälle annettaisiin oikeus jättää tietyissä tapauksissa menettämisseuraamus esittämättä.
Laajennettu hyödyn menettäminen
Taloudellisen rikollisuuden avulla saadun hyödyn tuomitseminen menetetyksi on vaikeaa, sillä nykysäännösten mukaan syyttäjän on näytettävä toteen rikos, siitä syntynyt hyöty ja kuka rikoksesta on hyötynyt. On myös osoitettava, mistä yksittäisestä rikoksesta hyöty on peräisin samoin kuin hyödyn määrä.
Nykyiset säännökset eivät aina tehoa rikollisuuteen, jossa rikokset tehdään nimenomaan hyötymistarkoituksessa, järjestäytyneesti tai muuten suunnitelmallisesti ja joihin liittyy monimutkaisia yritysjärjestelyjä ja muita keinoja häivyttää ja salata hyödyn syntytausta ja sen liittymä rikokseen.
Nyt lakiin tulisi uudenlainen säännös laajennetusta hyödyn menettämisestä. Rikoksentekijä voitaisiin tuomita menettämään myös muuta omaisuutta kuin mikä on osoitettu rikoksella saaduksi, jollei hän pysty saattamaan todennäköiseksi, että omaisuus on saatu laillisesti.
Jos olisi syytä olettaa, että omaisuus on siirretty rikoksentekijän läheiselle tai oikeushenkilölle, jota rikoksentekijä tai hänen läheisensä tosiasiallisesti hallinnoi, voitaisiin omaisuus tuomita näiltä menetetyksi, jolleivät he osoita, että omaisuus on todennäköisesti hankittu laillisesti.
Riittävää olisi, että omaisuuden laillinen alkuperä saatetaan todennäköiseksi eli niin sanottua täyttä näyttöä ei vaadittaisi. Muussa tapauksessa tuomioistuin voisi julistaa omaisuuden valtiolle menetetyksi. Lähtökohta on, että syyttäjän olisi vaatimuksessaan yksilöitävä menetettäväksi vaadittu omaisuus.
Syyttäjän vaatimus perustuisi rikoksen esitutkinnassa tehtyyn selvitykseen siitä, mitkä omaisuuserät ovat sellaisia, että ne voivat olla rikollisesta toiminnasta peräisin.
Uutta säännöstä sovellettaisiin vain, kun rikoksentekijän todetaan syyllistyneen laissa määriteltyihin rikoksiin, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voivat tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä.
Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi huumausainerikokset, suurten alkoholierien salakuljetus ja myynti sekä erilaiset talousrikokset kuten velallisen rikokset, petokset ja rahanpesu.
IA
16.6.2000
