Sosiaali- ja terveyshuollon työntekijät entistä ahtaammalla työssään
Yhä useampi sosiaali- ja terveysalan työntekijä on ahtaalla työssään. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 10 prosentilla alan työntekijöistä on huomattavia vaikeuksia suoriutua tehtävistään. Siksi tämä kymmenesosa arvelee joutuvansa työstä pois ennen eläkeikää.Torstaina julkaistun tutkimuksen haastattelut tehtiin viime syksynä. Kohteena oli 5 000 hengen valtakunnallinen otos, joka oli poimittu satunnaisesti työssäkäyntirekisteristä.
Kun vastaavanlainen haastattelu tehtiin vuonna 1992, yhtä ahtaalla koki olevansa 7,5 prosenttia työntekijöistä.
Tutkimuksen johtaja professori Gustav Wickström pitää kehitystä huolestuttavana. Jos työyhteisössä yksi 20 työntekijästä ei jaksa, pystyvät muut paikkaamaan työt hänen puolestaan.
Jos yhteisössä yksi 10 työntekijästä ei jaksa, tämä heijastuu jo ilmapiiriin työpaikalla ja muitten ihmisten töihin. Kyselyn mukaan kaikkein pahin tilanne on terveyskeskusten vuodeosastoilla.
Peili päättäjien eteen
Professori Wickström kehottaa päättäjiä varaamaan enemmän rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jos järjestelmän toimivuuden ei haluta heikkenevän.
Siinä missä 10 prosenttia työntekijöistä ei jaksanut työtä nykytahdilla, 50 prosenttia katsoi selviytyvänsä hyvin sen fyysistä ja psyykkisistä vaatimuksista. Loput 40 prosenttia sijoittuivat välimaastoon.
Kyselyn mukaan työoloja olisi parannettava kaikilla toimintasektoreilla. Erityistä huomiota tarvitsevat terveyskeskusten vuodeosastoilla toimivien lisäksi sosiaalipalveluista vastaavat, mielenterveys- ja päihdetyössä toimivat sekä sairaaloissa työskentelevät.
Paljon työtä
Useimmilla sektoreilla asiakkaiden ja potilaiden määrät katsottiin kohtuuttoman suuriksi ja lähes puolet vastaajista ilmoitti tekemättömien töiden rasittavan heitä.
Lisäksi virallisia työtaukoja ei pystytty pitämään säännöllisesti ja epävirallista, ylimääräistä työtä tehtiin enemmän kuin aiemmin.
Tarjottuja palveluja pidettiin edelleen korkealaatuisina, mutta niiden riittävyyteen oltiin tyytymättömiä. Toisaalta mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön pidettiin parempina kuin aiemmassa tutkimuksessa.
Oman työyksikön johtamistapaan oltiin edelleen varsin tyytyväisiä, mutta koko työyhteisön johtamiseen suhtauduttiin aiempaa kriittisemmin.
Ihmisiä tulee ja menee
Wickströmin mukaan työntekijät saavat hyvin paljon voimaa toisten ihmisten auttamisesta - esimerkiksi sairaalassa potilaiden hoitamisesta. Kuitenkin hän kysyy, miten monta henkilökontaktia hoitajalla voi olla ilman, että niitä on niin paljon että hoitaja uupuu.
- Vuonna 1935 sairaalassa saattoi olla hoitajaa kohden 20 potilasta, ja potilaat vaihtuivat keskimäärin kuukaudessa. Nyt hoitajaa kohden on saman verran potilaita, mutta he vaihtuvat kerran viikossa.
Tämän lisäksi tulevat työtoverit, jotka vaihtuvat tiheään tahtiin väliaikaisissa työsuhteissaan.
- Sairaala on valtava ruljanssi, kuin muurahaispesä. Weckströmin mukaan Suomessa on 30 000 työtöntä henkilöä, joilla on sosiaali- tai terveysalan koulutus. Eniten alalla pelätäänkin irtisanomista ja sitä, ettei saa vakinaista työpaikkaa.
Myös huoli asiakkaiden väkivaltaisuudesta on entistä suurempaa. Kun vuonna 1992 tätä pelkäsi 5 prosenttia työntekijöistä, prosenttiluku on nyt noussut 10 prosenttiin.
STT-IA
16.6.2000
