Tadzhikistan, Turkmenistan ja Kirgisia

Keski-Aasian pitkä tie hyvinvointiin

Keski-Aasian itsenäistyneissä entisissä neuvostotasavalloissa talous on kehnolla mallilla eikä tarpeellisia uudistuksia ole tehty. Kazakstania ja Uzbekistania johdetaan autoritaarisesti, eikä tilanne ole sen parempi alueen kolmessa muussa valtiossa.

Tadzhikistanissa ei ole saatu aikaiseksi uudistuksia. Turkmenistanissa on tehty mahtavia suunnitelmia, joista mikään ei ole toteutunut. Kirgisiassa puolestaan on otettu takapakkia aiempien vuosien uudistuspyrkimyksistä.

Tadzikistanissa ei uudistuksia

Yli 6 miljoonan asukkaan Tadzhikistania johtaa Imomali Rahmanov, joka nousi maan johtoon 1992 ja valittiin presidentiksi vuonna 1994. Viime vuoden marraskuussa hänet valittiin uudelleen vaaleissa, joissa opposition ehdokkaalle ei käytännössä annettu mitään mahdollisuuksia. Rahmanov sai 96 prosenttia äänistä.

Tänä vuonna helmikuun 27. päivänä pidettiin maassa parlamenttivaalit, joissa Kansan demokraattinen puolue voitti kaksi kolmannesta paikoista. Oppositiossa oleva Islamilaisen jälleensyntymisen puolue väitti vaaleissa harjoitetun vilppiä. Asialla ei sinänsä ole merkitystä, koska parlamentin valta on vähäinen. Hallitus on presidentti Rahmanovin nimittämä, ja maata johdetaan presidentin asetuksilla.

Kaksi kolmasosaa maan asukkaista on tadzikeja ja yksi neljäosa uzbekeja. Venäläisiä on vain 3,5 prosenttia. Sunnimuslimeja on 80 prosenttia ja shiiamuslimeja 5 prosenttia. Maassa puhkesi kansallisuuslevottomuuksia vuonna 1990.

Maan itsenäistyessä vuonna 1991 kommunistienemmistöinen kansanedustuslaitos valitsi presidentiksi kommunisti Rahman Nabijevin. Islamilaiset ja ns. liberaalit jäivät oppositioon. Nabijev syrjäytettiin jo seuraavana vuonna, mutta levottomuudet jatkuivat. Rauhansopimus saatiin aikaiseksi vasta vuonna 1997.

Sopimusta ei ole rikottu, mutta pakolaisten ja entisten taistelijoiden sopeuttaminen yhteiskuntaan on osoittautunut vaikeaksi. Tadzhikistanilla on lisäksi rajakiistoja Kiinan kanssa sekä aluekiista Kirgisian kanssa. Poliittisen epävakauden ja entisten kommunistivirkamiesten vastaanhangoittelun takia talousuudistuksista ei ole tullut mitään.

Maatalous ja puuvillan tuotanto hallitsevat vuoristoisen maan taloutta, mutta maassa on myös mineraaliesiintymiä. Teollisuutta ei ole paljon, maassa on yksi suuri alumiinitehdas. Maan sisäiset levottomuudet ja neuvostomarkkinoiden menetys ovat heikentäneet Tadzhikistanin taloutta pahasti, ja maa on riipuvainen Venäjältä, Uzbekistanista ja kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä saamastaan tuesta.

CIA The World Factbook 1999:n mukaan maan kansantuote asukasta kohden oli vuonna 1998 alhaisin kaikista entisistä neuvostotasavalloista, vain 990 dollaria (Suomessa 20.100 dollaria). Inflaatio oli yli 46 prosenttia. Virallinen työttömyysaste oli vain 5,7 prosenttia ja kansantuotteen reaalinen kasvu 5,3 prosenttia, mikä tosin kuulostaa hiukan epäilyttävältä.

Turkmenistanissa upeita suunnitelmia

Yli neljän miljoonan asukkaan Turkmenistanin johtajana on jo vuodesta 1990 ollut presidentti Saparmurat Nijazov. Vuoden 1992 presidentinvaaleissa hän sai 99,5 prosenttia äänistä, vastaehdokasta ei ollut. Kansanäänestyksessä vuonna 94 hänen toimikauttaan jatkettiin vuoteen 2002.

Maan uusi perustuslaki on vuodelta 92. Presidentin päätösten kumileimasimena toimiva parlamentti kokoontuu harvoin. Presidentti on myös hallituksen päämies.

Turkmenistan on pääasiassa aavikkoa. Maassa tuotetaan puuvillaa ja hoidetaan lampaita, mutta alueella on rikkaita öljy- ja maakaasulöytöjä. Itsenäistymisen alkuvuosina Turkmenistan selvisi kohtuullisesti Neuvostoliiton markkinoiden romahduksesta nousevien kaasun ja öljyn hintojen ansiosta.

Maassa aloitettiin "kymmenen vuoden vaurausohjelma", jonka avulla maasta piti tulla merkittävä kaasuntuottaja. Mutta vuonna 1994 Venäjä kieltäytyi viemästä maan kaasua eteenpäin ja entisen Neuvostoliiton alueen pääasiakkaiden maksuvaikeudet johtivat Turkmenistanin talouden alamäkeen.

Presidentti Nijazovin muillakin talousohjelmilla on ollut epäonnea. Vuonna 1996, jonka piti olla "perusteelisen muutoksen vuosi", vilja- ja puuvillasadot jäivät yhteen kolmasosaan tavoitteista. Samana vuonna aloitettiin talouden vakautusohjelma ja budjettialijäämille asetettiin rajoituksia, mutta yksityistämistavoitteet ovat olleet vaatimattomia.

Vuonna 1997 aloitettiin "tuhannen päivän talousohjelma", jonka piti nostaa bruttokansantuotetta 60 prosenttia ennen vuotta 2000 ja lisätä kotimaista tuotantoa. Ohjelman ensimmäisenä vuonna kansantuote kuitenkin laski lähes 17 prosenttia.

Viimeisin 11 vuoden taloussuunnitelma on yhtä paljon todellisuutta halveksiva kuin aikaisemmatkin ohjelmat. Puuvillan ja vehnän tuotanto aiotaan nelinkertaistaa, kaasunvienti viisinkertaistaa ja öljynvienti seitsenkertaistaa! Vuoteen 2010 mennessä elintaso kolmin- tai nelinkertaistuu, teitä rakennetaan, sähköä ja suolaa jaetaan kotitalouksille ilmaiseksi.

Pääkaupunkiin Ashkabatiin on rakennettu toinen toistaan komeampia julkisia rakennuksia. Maaseutu on kuitenkin hyvin köyhää. The Economistin mukaan maan pohjoisosissa sekä Kaspian meren rannikolla on ajoittain pulaa jauhoista ja leivästä.

Oppositioryhmät ovat lähteneet maasta eikä kumouksellista toimintaa ole näköpiirissä. Valtiojohtoinen talous palkitsee runsain mitoin presidentille uskolliset virkamiehet, ja turvallsuuspalvelu huolehtii muista.

Turkmenistanin ongelma on kaasunvienti ulkomaille. Maa on kaasua tuottavien kilpailijamaiden ympäröimä ja sen ainoa kaasuputki on Venäjän valvonnassa. Vaihtoehtoisten vientireittien aikaansaaminen Iranin tai Turkin kautta voi viedä vuosia.

Maan kansantuote henkeä kohden oli CIA The World Factbook 1999:n mukaan vuonna 1998 arviolta 1,630 dollaria, inflaatio 19,8 prosenttia ja kansantuotteen reaalikasvu 5 prosenttia.

Kirgisia ottamassa takapakkia

Kiinan rajalla sijaitseva 4,5 miljoonan asukkaan Kirgisia eli Kirgistan on pieni, köyhä ja vuoristoinen maa. Maan väestöstä on krigiisejä yli 52 prosenttia, venäläisiä 18 prosenttia ja uzbekeja 13 prosenttia. Kuten muuallakin Keski-Aasian valtioissa, venäläisiä on muuttanut pois itsenäistymisen jälkeen. Muslimeja on 75 prosenttia ja ortodokseja 20 prosenttia.

Pääelinkeinot ovat maanviljelys ja karjanhoito. Maasta kyllä löytyy kivihiiltä, öljyä, elohopeaa ja lyijyä, mutta muista Keski-Aasian valtiosta poiketen Kirgisiassa ei ole suuria öljy- ja kaasuesiintymiä. Kirgisia pyrki aluksi toteuttamaan markkinauudistuksia ja demokratiaa, mutta viime vuosina kehitys on kääntynyt huonompaan suuntaan.

Maan presidentiksi valittiin vuonna 1991 Askar Akajev, joka oli noussut tasavallan johtoon jo vuotta aikaisemmin. Akajev valittiin uudelleen vuoden 95 vaaleissa 75 prosentin enemmistöllä. Vaalien pikaiset järjestelyt olivat oppositiolle epäedulliset. Maan perustuslaki on vuodelta 1993. Vuonna 96 siihen hyväksyttiin kansanäänestyksellä presidentin ehdottama muutos, joka laajentaa merkittävästi presidentin valtaa.

Tänä vuonna helmikuun 20. päivä pidettiin maassa parlamenttivaalit, joissa kommunistipuolue sai äänistä 27 prosenttia ja hallitusta kannattava Demokraattisten voimien liitto 18 prosenttia. Kansainväliset tarkkailijat eivät olleet vaaleihin täysin tyytyväisiä.

Kolme oppositiopuoluetta suljettiin vaaleista muotoseikkoihin vedoten. Monien mielestä todellinen syy oli se, että kahden suurimman oppositiopuolueen johtajat Danijar Usenov ja Feliks Kulov ovat ilmoittautuneet ensi joulukuussa pidettäviin presidenttivaaleihin. He ovat molemmat presidentti Ajakajevin vastustajia.

Vuosina 94-97 harjoitettu vakautuspolitiikka laski inflaation 88 prosentista 15 prosenttiin. Hallitus pyrki vähentämään velkaantumistaan ja keräämään veroja tehokkaammin. Valtion yritysomistuksia myytiin, ja vuonna 95 tuotanto ja vienti lähtivät CIA The World Factbook 1999:n mukaan kasvuun. Ulkomainen apu oli tärkeä tekijä talouden parantamisessa 96-97.

Maan kansantuote henkeä kohden oli CIA The World Factbook 1999:n mukaan vuonna 1998 arviolta 2,200 dollaria, inflaatio 18,4 prosenttia ja työttömyys 6 prosenttia. Kansantuotteen reaalikasvu oli 1,8 prosenttia. Viime vuonna bruttokansantuote kasvoi 3,6 prosenttia, mutta Economistin mukaan teollisuustuotanto laski ja ulkomainen velka kasvoi. Inflaatio kiihtyi 40 prosenttiin.

Ulkomaisia investointeja maahan on tehty vain vähän. Kazakstanilaiset yritykset ja pankit ovat tosin ostelleet kirgisialaisia yrityksiä, jopa niin, että monet kirgisialaiset ovat huolestuneet kazakstanilaisten vaikutusvallan kasvusta. Kazakstanilaiset pitävät Economistin mukaan Kirgisiaa taloudellisesti heikkona ja joidenkin mielestä se on vain Kazakstanian provinssi.

Kirgisian väitetään olevan joutumassa myös poliittisesti yhä enemmän Keski-Aasian isompien valtioiden vaikutusvaltaan. Perhesiteitäkin johtajien välillä on: presidentti Akajevin poika on naimissa Kazakstanin presidentin tyttären kanssa.

HEIKKI JANTUNEN
17.3.2000

Ulkomaat -sivulle