Sosiaalinen pääoma koostuu luottamuksesta
Sosiaalisesta pääomasta on tullut yksi nykyajan muotikäsitteistä. Siitä toivotaan avainta toimivaan kansalaisyhteiskuntaan ja globaaleille markkinoille.Samalla sosiaalinen pääoma on nostettu yhdeksi ratkaisuksi tämän hetken polttaviin ongelmiin: työttömyyteen, väestön ikääntymiseen ja hyvinvointivaltion kustannuskriisiin.
- Nyt pitäisi kuitenkin kysyä, mitä sosiaalinen pääoma ylipäätään on, sosiologian professori Kaj Ilmonen Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Tuoreessa Sosiaalinen pääoma ja luottamus -kirjassa hän pilkkoo sosiaalisen pääoman käsitettä pienempiin osiin yhdessä seitsemän muun kirjoittajan kanssa.
Kirjan johtopäätökseksi Ilmonen toteaa, että koko sosiaalisen pääoman käsitteestä pitäisi luopua ja korvata se mieluummin sanalla luottamus.
- Luottamuksesta siinä pohjimmiltaan on kysymys. Luottamus on ihmisten välistä kanssakäymistä, solidaarisuutta ja rehellisyyttä. Sellaista vanhanajan henkeä, että toisen sanaan voi luottaa, Ilmonen kuvailee.
Yritystasolla ja ihmisten keskinäisissä sosiaalisissa verkostoissa luottamuksen ilmapiiriä rakennetaan hänen mukaansa parhaiten avoimella ja reilulla vuorovaikutuksella.
- Tällaiset sosiaaliset verkostot ovat yhteiskunnan toiminnan edellytys. Itä-Euroopassa ja Venäjällä valtaosa ongelmista johtuu juuri keskinäisen luottamuksen puutteesta ja ennen kaikkea heikosta luottamuksesta instituutiota kohtaan. Yhteiskunta on silloin hyvin romahdusherkkä, Ilmonen muistuttaa.
Luottamus rakentuu ryhmän identiteetille
Hän kuitenkin huomauttaa, ettei pitkälle kehittyneissä läntisissä teollisuusmaissa luottamus ole automaattisesti vahvempaa kuin idässä.
Yhtä hyvin voidaan ajatella, että luottamus on pitkälle eriytyneessä ja yksilöllistyneessä läntisessä maailmassakin harvinainen voimavara.
- Alkaahan luottamus vasta siitä, mihin tieto ja ylimalkaan varmuus päättyvät. Luottamiseen sisältyy riskejä, joten osapuolten huomio kiinnittyy helposti petoksen mahdollisuuteen eikä niinkään luottamuksen siunauksellisiin seurauksiin. Jos näin on, ei luottamuksesta ole puhettakaan, Ilmonen toteaa.
Kun Suomessa kiivas muuttoliike murentaa maaseutua ja perinteisiä yhteisöjä, on täälläkin Ilmosen mukaan kysyttävä, mistä luottamukselliset verkostot jatkossa muodostuvat.
- Työelämän myllerrys joustovaatimuksineen ei suosi sen enempää perhe-elämää kuin uusien yhteisöjen muodostumista asutuskeskittymiin. Olemme kasvaneet agraariyhteiskuntaan, jossa vieraisiinkin luotettiin. Se ei päde enää.
- Nyt samantyyliset ihmiset alkavat verkostoitua keskenään. Syntyy uutta yhteisöllisyyttä, jossa keskinäinen solidaarisuus perustuu ryhmäidentiteettiin eli esimerkiksi pukeutumiseen, sukupuoleen tai etniseen alkuperään, Ilmonen luettelee.
Sosiaalinen pääoma myös rahoitusmalli
Ilmonen huomauttaa, ettei hänen käsityksensä sosiaalisesta pääomasta ole ainoa oikea. Esimerkiksi Maailmanpankki on muuttanut sosiaalisen pääoman oikeaksi konkreettiseksi pääomaksi.
- Maailmanpankille sosiaalinen pääoma edustaa yhtä kehitysmaiden rahoitusmallia. Siinä köyhät organisoituvat pääomarenkaaksi, jossa jokainen luovuttaa vähän omaisuutensa jonkun pääomarenkaan jäsenen yksityiskäyttöön.
- Ajatuksena on kerätä pääomapotti, jonka turvin yksi köyhistä voi päästä taloudelliseen alkuun ja kartuttaa yhteistä pääomaa korkojen kanssa, Ilmonen sanoo.
Periaatteessa Suomessakin voitaisiin hänen mukaansa jalostaa sosiaalisen pääoman käsitettä tähän suuntaan.
- Meillä voisi olla pääomarenkaita yhtä hyvin kuin on työosuuskuntiakin. Tällaisella sosiaalisella pääomalla voisi olla käyttöä esimerkiksi väestökatoa potevien alueiden ruokahuollossa ja lastenhoidon järjestelyssä muulle kuin julkiselle pohjalle, Ilmonen arvioi.
Ilmosen toimittama kirja on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Lama ja luottamus -projektia, joka puolestaan sisältyy Akatemian Taloudellinen kriisi -ohjelmaan.
STT-MH
17.3.2000
