Äidinkieli on tärkeä asia vieraskielisessä opetuksessa
Vieraskielisessä opetuksessa opettajan tulisi hallita myös oppilaiden äidinkieli. Tuoreen tutkimuksen mukaan syntyperäisen kielenopettajan paremmuus ei ole itsestään selvää.
Kasvatustieteiden maisteri Aini-Kristina Hartiala sanoo viime lauantaina Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, että vieraalla kielellä annettava eli CLIL-opetus (Content and Language Integrated Learning) on 1990-luvulla lisääntynyt Suomessa niin kuin monissa muissakin Euroopan maissa.
Vieraskielinen opetus alkaa yleensä jo peruskoulun 1. luokalla, joskus jo esikoulussa tai lastentarhassa. CLIL:ssä asioiden oppiminen ja omaksuminen tapahtuu joko kokonaan tai osittain vieraalla kielellä. Vieraana kielenä on useimmiten englanti, mutta yhä useammin myös saksa, ranska, venäjä tai vaikkapa espanja.
Tutkijan mukaan vieraskielisellä opetuksella halutaan lisätä oppilaiden kielivalikoimaa sekä kielenopetuksen määrää ja tehokkuutta. Lisäksi turvataan vähemmistökielten ja -kulttuurien säilyminen.
- Kyse on viime kädessä sekä kulttuurien välisestä viestinnästä että taloudellisten, kaupallisten ja poliittisten intressien huomioimisesta.
Hartiala uskoo, että suomalainen CLIL-opetus lisää oppilaiden motivaatioita ja parantaa oppimistuloksia. Toiminta on kuitenkin kytkettävä mielekkäästi perinteiseen kielenopetukseen ja opettajien on huolehdittava erikoisesti myös oppilaiden äidinkielen taidoista.
Suomessa CLIL-opetusta antavat enimmäkseen ei-syntyperäiset opettajat, joilla on sekä äidinkielen että vieraan kielen taito.
- Syntyperäisen kielenopettajan paremmuus ei myöskään näytä olevan itsestään selvää. Näyttäisi siltä, että oppilaiden enemmistön kielen hallitseva ja sitä puhuva opettaja olisi myös mitä sopivin CLIL-opettaja. Hän ymmärtää uutta kieltä omaksuttaessa, miten ensimmäinen kieli on opittu, korostaa väittelijä.
Opetusministeriö on antanut viime vuonna pätevyysvaatimukset vieraskielistä opetusta antaville opettajille. Asetus määrittelee kuitenkin vain opettajien muodollisen pätevöitymisen.
Hartialan mukaan opetuksessa on myös monia muita tekijöitä, joten opetusministeriön olisi tarkistettava niiltä osin ohjettaan.
STT-VT
17.11.2000
