Kiire tekee meidät tärkeiksi
Lähes puolet suomalaisista joutuu kiirehtimään työssä. Töiden tekemiseen ei ole tarpeeksi aikaa, mutta kiireen hallinta olisi oman työn kehittämistä. Se parantaisi työntekijän hyvinvointia, työssä viihtyvyyttä ja itse työsuoritusta. Mutta jos ei ole kiirettä, epäillään laiskaksi.- Yksi työntekijä ei voi vaikuttaa kiireeseen, kiireen ratkaisut on nähtävä yhteisöllisinä, sanoo tutkija Anna-Liisa Niemelä.
Työelämän uudistumisesta huolimatta moni suomalainen puurtaa töitään yksin ja luutuneiden toimintamallien puristuksessa.
Tiimityön yleistyessäkin vallitsee vahva yksin tekemisen malli. Avun pyytäminen ja omien tehtävien jakaminen toisille koetaan vaikeaksi Oma työmäärä kasvaa, mutta töiden tekemistä säätelevä käsikirjoitus saattaa olla vanhaa perua tai toisten tekemä.
Kiire on myyttinen suojakilpi monille asioille. Jos jollakulla ei ole kiirettä, häntä saatetaan epäillä laiskaksi.
- Kiireen hallinta olisi erinomaista oman työn kehittämistä, mikä parantaisi itse kunkin hyvinvointia, sanoo kiireen syntyä ja olemusta selvittävä tutkija Anna-Liisa Niemelä.
Kiireen hallinnasta onkin monilla kokemusta. Yllättävät käänteet tekivät työpäivästä kiireisen, mutta tehtävät hoituivat.
- Kiire voi siis olla myös positiivista, Niemelä huomauttaa.
Kiireinen saattaa saada paljon aikaan. Jos kiirettä pitää päivästä toiseen, ihminen tietenkin kuormittuu ja uupuu. Kiirettä pitäisi olla vaihtelevasti, silloin se rytmittäisi työntekoa.
- Jos tulee uusia tehtäviä, olisi pohdittava, voidaanko jättää entisiä pois tai vähemmälle huomiolle.
Kiire on selitysmalli
Kiireestä on muodostunut yleisselitys, jonka taakse voi paeta kunniallisesti. Mitä kiire työelämässä on, mikä sen aiheuttaa ja miten siitä selvitään, ovat yllättäen hyvin vähän, jos ollenkaan tutkittuja asioita.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella kiirettä tutkitaan toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikössä. Kolmevuotisen tutkimuksen on rahoittanut Työsuojelurahasto.
Tutkijoiden tavoitteena on hahmottaa, mistä kiire työelämässä oikein syntyy. On nimittäin havaittu, että työelämän uudistaminen ei olekaan lisännyt työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Päinvastoin, tutkimuksissa on raportoitu toimialasta riippuen myös kiireen, ahdistuksen ja pahoinvoinnin lisääntymistä.
Kiire voi olla Niemelän mukaan epämääräinen myytti ja selite, jonka avulla asioita tulkitaan. Kiire on myös puhetapaa ja työkulttuuria, joka korostaa työn tärkeyttä. Länsimaissa nopeus merkitsee paremmuutta, ja vasta viime aikoina on pysähdytty miettimään, millä hinnalla nopeus saavutetaan.
Muutospaineet monitasoisia
Niemelä kuuluu tutkijaryhmään, joka selvittää ihmisten jaksamista vanhan ja uuden työelämän murroksessa.
Suomalaisen työelämän muutospaineet ovat monentasoisia. Kyse on sekä tuotantomallien että työelämän kulttuuristen muotojen uudistamisten tarpeesta. Vastuu palvelun laadusta siirtyy yhä enemmän palvelujen välittömille tuottajille.
Konkreettisia muutoksia työpaikoilla ovat mm. hierarkian madaltuminen, yhteisen suunnittelun ja vastuun lisääminen sekä osaamisen ja ammattitaidon uudenlainen yhdistäminen yli organisaatiorajojen.
Näitä ilmiöitä tutkitaan eri tyyppisissä organisaatioissa kuten pankissa, terveydenhuollossa ja tutkimuslaboratoriossa.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa työelämän muutoksen myötä on siirrytty alueelliseen väestövastuuseen.
Tavoitteena on kunnan nimettyjen työntekijöiden työn ja raportoinnin kautta saada entistä parempi kuva mm. siitä, miten alueen lapset ja vanhukset voivat, mikä on seurakunnan ja mahdollisten muiden järjestöjen rooli ihmisten hyvinvoinnin turvaajana.
Väestövastuualueesta halutaan diagnoosi. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden odotetaan lisäävän yhteistyötä eri osapuolten kesken ja siirtyvän yksilötyöstä tiimityöhön.
Terveysalan kiireet jatkuvat
Suomalaiset ovat olleet tutkitusti EU:n kiireisimpiä. Meistä 32 prosenttia on vastannut haastattelututkimuksissa, ettei työntekoon ole tarpeeksi aikaa.
Tuoreimman kotimaisen tutkimuksen valossa työn kiireisyys ja rasittavuus on monilla aloilla jo hiukan hellittänyt viimeisten kolmen vuoden kuluessa, mutta sosiaali- ja terveysalalla kuormittavuus on vain kasvanut. Töidensä kanssa kiirehtimään joutuu nyt 45 prosenttia vastanneista, kun kolme vuotta sitten kiire painoi yli puolta heistä.
Kiiretutkija sanoo, että harva meistä yksin pystyy hallitsemaan kiirettä. Kiire syntyy usein tilanteessa, jossa käsikirjoitukseen tulee odottamaton häiriö. Toiminta ei etenekään suunnitellun kaavan mukaan ja aiheuttaa jatkossa kiireen.
Kiire kahlitaan parhaiten tarkastelemalla yhdessä vakiintuneita työnteon malleja, aikatauluja ja työntekijöiden kuormittumista. Verkostoituneet yhteistyökumppanit sekä asiakkaat kuuluvat tarkastelun piiriin.
Työn arviointi unohtunut
Kiire syntyy usein siitä, että työn kohde on muuttunut, mutta työtä tehdään samalla tavalla kuin ennen. Työn sisältöjä ei ole arvioitu eikä muutettu.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuollossa asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia. Vanhukset vaativat entistä enemmän hoivaa ja hoitajan aikaa, mutta hoitajat pyrkivät pitämään vanhan työn tekemisen käsikirjoituksen.
Niemelä kertoo esimerkin kiireestä, joka syntyi, kun vanhusten saunotuspäivänä toimittiin ruoka-aikojen ja taksikyytien määrittelemien aikataulujen puitteissa, vaikka kylvetettävien vanhusten määrä oli kasvanut ja he tarvitsivat huonokuntoisina huomattavasti enemmän apua kuin aikaisemmin.
Kiire saatiin purettua rytmittämällä päivä uudestaan. Kodinhoitajien oli neuvoteltava uudesta toimintamallista sekä taksinkuljettajan että keittiöhenkilökunnan kanssa. Lopputulokseen kaikki osapuolet saattoivat olla tyytyväisiä.
Onkin olennaista huomata, että kiirettä ei helpostikaan pureta esimiestasolta, vaan työyhteisön jäsenten omin ehdotuksin. Jokainen on oman työnsä asiantuntija.
MARGIT HARA
17.11.2000
