Suurlähettiläs Antti Satuli on tyytyväinen virinneeseen keskusteluun
"Mikä federalismissa on se, mitä pelätään?"
Suomen pysyvän edustuston EU:ssa päällikkö, suurlähettiläs Antti Satuli on tyytyväinen siihen, että liittovaltiokeskustelu on käynnistynyt virkeästi myös Suomessa.
- On hyvä saada selville, mikä federalismissa on se, mitä pelätään, jos kuitenkin lähdetään siitä, että liittovaltio merkitsee vallan hajautusta, Satuli sanoo.
Satulin mukaan on selvää, että suomalaisista riippumatta tulevassa Nizzan huippukokouksessa joka tapauksessa keskustellaan, miten tulevaisuuskeskustelu laajenee. Onko keskustelu silloin järjestäytynyttä vai esittävätkö vain EU:n suurten jäsenmaiden johtajat omia visioitaan?
Pääministeri Paavo Lipposen (sd.) puheissa EU:n perustuslaista ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) painotuksissa kansallisvaltioiden liitosta Satuli ei näe suurta periaatteellista eroa, vaikka Suomessa demareiden on nähty olevan aivan eri linjoilla.
- Ministerit lähestyvät eri tavoin ja sanakääntein, mutta se johtuu henkilöiden persoonasta ja taustasta, Satuli kuittaa.
Lipposen kierros tavanomainen
Pääministeri Lipponen on viime viikkoina kiertänyt EU:n jäsenmaita ja pyrkinyt kompromissinrakentajaksi huippukokouksen alla. Satuli ei näe Lipposen sukkuloinnissa mitään tavatonta.
- On tavanomaista, että ennen tärkeää kokousta on paljon kahdenvälisiä yhteydenottoja. Kysymys ei ole siitä, että Lipposella olisi jokin puheenjohtajamaan missio kiertää välittämässä jäsenmaiden välillä.
- Kierroksella selvitetään, mitä muut jäsenmaat haluavat ja mistä kompromissi olisi synnytettävissä. Lipposen tarkoitus ei ole ottaa nykyisen tai tulevan puheenjohtajamaan tehtäviä, Satuli vakuuttaa.
Liittovaltiokeskustelua pitää syventää
Liittovaltiokeskustelua pitää Satulin mielestä syventää niin, että ainakin tiedetään, mitä tarkoitetaan, kun termiä liittovaltio käytetään. Usein ymmärretään, että liittovaltio merkitsee keskushallinnon olevan yhdessä pisteessä.
- Kuitenkin kaikissa liittovaltioissa valtaa siirretään alueille.
Todellisuudessa liittovaltio pitäisi nähdä keskitetyn valtin vastakohtana.
- Esimerkiksi Maastrichtin sopimukseen jäi yksi federalistinen termi. Se on
subsidiariteetti, läheisyysperiaate, joka Suomessakin on laajasti
hyväksytty, Satuli muistuttaa.
Suurlähettiläs ei niin ikään olisi lainkaan pahoillaan, jos unionissa voitaisiin sopia, mikä kuuluu komission ja mikä jäsenvaltioiden kompetenssiin.
Komissaarit, äänimäärät ja enemmistöpäätökset
EU:n koneiston keskeisin tehtävä ennen Nizzan huippukokousta on nyt saada hallitusten välisen konferenssin keskeiset asiat siihen vaiheeseen, että poliittisilla johtajilla on käsissään selkeät vaihtoehdot, joiden perusteella tehdä poliittiset päätökset.
- Sisäiset rakenteet - jotta EU on valmis laajentumiseen - ovat nyt keskeisimmät kysymykset. Niitä ovat komission kokoonpano, äänimäärät neuvostossa ja enemmistöpäätökset, Satuli kertoo.
Satulin mukaan "näyttää vahvasti siltä", että Suomi saa pitää oman komissaarinsa. Kun suuret jäsenmaat samalla luopuvat omista toisista komissaareistaan, se on kompensoitava suurille äänimäärän kasvuna ministerineuvostossa, ja se taas on Suomelta pois.
- Suomen suhteellinen äänimäärä laskee, mutta pidämme kiinni siitä, että jokaisen päätöksen takana on jäsenmaiden enemmistö. Silloin ei ajauduta suurten jäsenmaiden valtaan, Satuli sanoo.
Biarritzin taannoinen, jokseenkin myttyyn mennyt huippukokous osoitti Satulin mukaan sen, että pienten jäsenmaiden tehtävä on varmistaa, että päätöksenteko EU:ssa säilyy laajentumisen jälkeenkin. Suurten jäsenmaiden tavoite taas näyttää olevan äänimäärien painotuksen muuttaminen.
- Näissä kahdessa kysymyksessä ei kuitenkaan voida edetä, ellei määräenemmistöpäätöksiä laajenneta.
Kysymys kauppapoliittisesta linjasta
Aikaisemmin keskusteltiin määräenemmistöpäätöksistä siihen sävyyn, että jäsenmaa voisi estää itselleen keskeiseksi katsomansa päätöksen vetolla.
- Esimerkiksi ympäristönsuojelun ja sosiaalisen suojelun miniminormit ovat kuitenkin sellaisia, jotka mielestämme vaativat määräenemmistöpäätöstä, Satuli sanoo.
Jos veto-oikeus säilyisi, se säilyisi Satulin mukaan sitten kaikilla jäsenmailla. Jos määräenemmistöä ei voitaisi ulottaa esimerkiksi palveluita, kauppapoliittisia päätöksiä EU:ssa ei ehkä voitaisi saada aikaan.
- Silloin unionin kauppapolitiikka muuttuisi protektionistisemmaksi. Tässä on kysymys kauppapoliittisesta linjasta.
Vuonna 2004 laajentumisen kynnyksellä
Vaikka pääministeri Lipponen ja Britannian pääministeri Tony Blair hahmottelivat yhteisessä julistuksessaan joitakin uusia jäsenmaita mukaan jo vuonna 2004 järjestettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin, Satuli on näkemyksessään verkkaisempi.
- Uskon, että vuonna 2004 EU:ssa ollaan luultavasti ensimmäisen uuden laajentumisen kynnyksellä. Mitään radikaaleja muutoksia EU:n nykyolemukseen ei siihen mennessä ole tapahtunut, Satuli arvioi.
- Silloin kyllä keskustellaan siitä, millainen on EU, johon kuuluu 27 jäsenmaata.
Kuva: Suomen pysyvä edustusto Euroopan Unionissa
KIRSI JOHANSSON
17.11.2000
