Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kuluva kesä on suosinut perhosia



Kuluva kesä on ollut suotuisa perhosille, etenkin vaeltajille ja niille päiväperhosille, joilla riittää sopivia elinympäristöjä. Vaeltajista sinappiperhonen ja amiraali ovat esiintyneet runsaslukuisina.


Hyvä päiväperhoskesä pohjustettiin jo viime vuonna. Talvi oli perhosille sopivan lauha ja luminen, ja ilmat ovat suosineet niitä aina tähän saakka. Säistä riippuu myös se, millaisena meneillään oleva perhoskesä jatkuu.

Kaakkoisten lämpimien ilmavirtausten saattelemana Suomeen on saapunut harvinaisia sinappiperhosia. Niitä alkoi näkyä runsain joukoin heinäkuun loppupuoliskolla lähes koko maassa.

Jos satunnainen kulkija on kesän aikana nähnyt lennossa valkoiselta näyttävän perhosen, jonka siiven alapintaa koristaa säännöllisen vihreä kirjailu, kyseessä on hyvin todennäköisesti ollut sinappiperhonen. Perhosen laskeutuessa kuviointi näkyy selvästi.

Sinappiperhosia voi lentää vieläkin, joten kannattaa tarkkailla valkoisten perhosten siipien alapintoja. Lisäksi lämpimän syksyn sattuessa on mahdollista, että syyskuussa lentää sinappiperhosen uusi sukupolvi.

Suurin osa nyt lentävistä valkoisista perhosista on kotimaisia lanttuperhosia, joiden takasiipien alapinnan suonia ympäröi tumma varjostus. Osa valkoisista perhosista on vaeltajina Suomeen tulleita harvinaisempia nauris- tai kaaliperhosia.


Niittyjen hoitoon satsattava

Yli-intendentti Juhani Itämies Oulun yliopiston eläinmuseolta tähdentää, että hyvänäkin perhoskesänä tulee kantaa huolta vaateliaiden perhoslajien elinympäristöjen eli niittyjen uhkaavasta vähenemisestä.

- Hyvät sääolot eivät ainakaan pysyvästi auta elinympäristöltään vaateliaita lajeja, kuten monia taantumassa olevia sinisiipiä, hopeatäpliä ja kultasiipiä. Nyt niillä olisi ollut mahdollisuus elvyttää kantaansa ja vallata takaisin elinalueita tai levittäytyä uusille alueille, Itämies kertoo.

Pelkästään edustavimpien niittyjen hoito ei hänen mukaansa riitä, koska monet lajit tarvitsevat vähintään kahdenkymmenen niityn verkostoa sopivalla etäisyydellä toisistaan.

Jos jollakin alueella on vain yksi tai kaksi hyvää niittyä, se ei riitä, koska perhosilla on jatkuva taistelu loisien ja tautien kanssa.

- On hyvä, että ympäristöviranomaiset ovat alkaneet panostaa edustavimpien niittyjen hoitoon.

Pienempien niittyjen hoito ei voi enää jatkua pelkästään talkoovoimin. Siihenkin tarvitaan viranomaistoimia, koska suurta osaa niityistä ei hoideta. Niittyjen verkosto on umpeutumassa, ellei tehdä mitään konkreettista, Itämies valittelee.

Myönteisenä hän näkee sen, että nykyisin tien vierustoilla mesikasvien annetaan kasvaa riittävän kauan. Aikuiset perhoset tarvitsevat kukkia, mistä ne imevät ravinnokseen mettä.

Moni Suomen perhoslaji elää soilla ja on taantunut soiden ojituksen myötä. Itämies toteaa, että etenkään Etelä-Suomen soita ei enää saisi ojittaa lisää. Lisäksi ne ojitetut suot, jotka eivät ole alkaneet kasvaa metsää, tulisi ennallistaa.


Nokkosperhosilla vahva paluu

Viime vuosina nokkosperhoset ovat olleet lähes kateissa, vaikka niiden suosimia avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä, kuten pihoja ja puutarhoja on riittämiin.

Myöskään nokkosperhosen toukan ravintokasvista nokkosesta ei ole puutetta, vaan se on niittyjen hoidon loputtua vallannut tilaa vaateliailta niittykasveilta. Tutkijat ovatkin esittäneet nokkosperhosen kannan romahtamisen syyksi virussairautta.

Tänä kesänä nokkosperhosia on taas näkynyt ilahduttavan runsaasti, joten perhoskirjojen toteamus "hyvin yleinen" alkaa taas pitää paikkaansa. Nokkosperhosella uuden sukupolven lento on alkanut jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn.

Nokkosperhosen lisäksi uuden sukupolven sitruuna-, herukka- ja neitoperhoset sekä suruvaippa ovat jo kuoriutuneet koteloistaan. Nämä perhoset asettautuvat syksyllä talviteloilleen ja jatkavat keväällä lentoaan.

Kaikki muut Suomen yleiset päiväperhoset talvehtivat joko munana, toukkana tai kotelona.

Oman kansainvälisen väriläiskänsä syksyyn tuovat amiraalit ja ohdakeperhoset. Keväällä Suomeen vaeltaneiden yksilöiden jälkeläiset ovat jo kuoriutuneet tai kuoriutumassa koteloistaan. Amiraaleja on nyt runsaasti, mutta ohdakeperhosia vähän.

Neitoperhosta lukuunottamatta kaikki syksyn päiväperhoset voivat esiintyä vähintään Suomi-neidon vyötärölle saakka, monet koko maassa.

Perhossyksystä ei sovi unohtaa pikkukultasiiven toisen sukupolven elokuun ajan kestävää lentoa. Kaakkois-Suomessa voi nähdä myös kesän yllätysnimeä kannussinisiipeä, jonka toinen sukupolvi on jo lennossa.

Suurin osa päiväperhosista on tältä kesältä jo lopettanut lentonsa. Valkoisten perhosten ja aikuisina talvehtivien lisäksi voi vielä nähdä ainakin loistokultasiiven, lauhahiipijän, metsänokiperhosen ja kangassinisiiven viivyttelijöitä.

Ja jos syksy jatkuu intiaanikesänä, niin joiltakin perhosilta voi kehittyä Suomen syksyyn vielä uusi "ylimääräinen" sukupolvi.

VESA KOSKELA
18.8.2000

Kirjoittaja on luontoaiheisiin perehtynyt toimittaja ja valokuvaaja.


Kotimaa -sivulle