Sytyttääkö Angolan sisällissota koko eteläisen Afrikan palamaan?

Jännitys ja kahakat raja-alueilla ovat lisääntyneet tuntuvasti sen jälkeen, kun Namibian presidentti Sam Nujoma antoi joulukuussa Angolan hallitukselle luvan iskeä Unita-sissejä vastaan Namibian maaperältä.

Yhteenotot ovat jo vaatineet Namibiassa siviiliuhreja, eivätkä turistit enää uskaltaudu maan koilliskolkassa olevalle Caprivin kaistalle.

Levoton Caprivin kaista on Namibian koilliskulmasta kohti Zimbabwea työntyvä yli 400 kilometrin pituinen maakaista. Sen pohjoispuolella ovat Angola ja Sambia ja eteläpuolella Botswana.

Tilanteen vakavuudesta kertoo sekin, että Nujoma kehotti äskettäin maanmiehiään varautumaan siihen, että miehiä saatetaan kutsua asepalvelukseen puolustamaan raja-alueita Unitan "rosvojoukkoja" vastaan.

Johannesburgin turvallisuuspoliittisen instituutin asiantuntija Richard Cornwall pelkää, että Namibian lisäksi myös Botswana ja Sambia voivat joutua mukaan Angolan selkkaukseen.

Tilanne olisi Etelä-Afrikan kannalta painajaismainen: sotaa ja levottomuuksia riittäisi sen pohjoisrajalta aina keskiafrikkalaiseen Kongoon asti.

Mandela vetosi

Angola, Zimbabwe ja Namibia ovat sekaantuneet sotilaallisesti Kongon eli entisen Zairen sisäisiin taisteluihin presidentti Laurent Kabilan joukkojen puolella. Nyt presidentti Nujoma osoittaa samanlaista solidaarisuutta angolalaiselle virkaveljelleen Eduardo dos Santosille.

Dos Santos uskoo vakaasti, että hänen joukkonsa pystyvät lyömään Jonas Savimbin UNITA-sissit sotatantereella. Etelä-Afrikassa tästä ei olla niinkään varmoja. Entinen presidentti Nelson Mandela sekä nykyiset ulko- ja puolustusministerit varoittivat kuluneella viikolla, ettei Angolan kriisiä voida ratkaista sotilaallisin keinoin.

Varoitukset saattavat kuitenkin kaikua naapurimaissa kuuroille korville. Zimbabwen presidentti Robert Mugabe on jo kauan osoittanut halveksivasti mieltään sitä vastaan, että Etelä-Afrikalla on mantereella johtava asema.

Mugabea ärsyttävät myös Etelä-Afrikan johtajien alituiset kehotukset ratkaista ongelmia neuvottelemalla.

Angolan veristä sotaa rahoitetaan suureksi osaksi timanttikaivoksista. YK on tosin kieltänyt kaupan sellaisilla timanteilla, joilla ei ole Angolan hallituksen myöntämää alkuperätodistusta, mutta kauppa käy silti hyvin myös Unitan tuottamilla jalokivillä.

UNITA käyttää timantteja myös suoraan maksuvälineenä hankkiessaan aseita ja ammuksia. Unitan arvellaan myyneen timantteja yhteensä yli 20 miljardin markan arvosta.

Tietoja Angolasta

Lähes neljä kertaa Suomen kokoisessa Angolassa on hieman yli 11 miljoonaa asukasta. Parikymmentä vuotta jatkuneen sisällissodan vuoksi Angolan talous on sekasorron tilassa, vaikka maalla on huomattavat luonnonvarat (mm. timantteja ja kultaa).

Angola itsenäistyi Portugalin alaisuudesta pitkän sissisodan jälkeen vuonna 1975, mutta sota on jatkunut myös sen jälkeen lähes keskeytyksettä.

Pääkaupunki on Luanda, ja portugali on virallinen kieli. Asukkaiden keskimääräinen elinikä on 48 vuotta. Yli 15-vuotiaista 42 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa.

Maassa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit 1992: UNITA hävisi ja päätti jatkaa sotaa. Rauhanpyrkimykset kariutuivat myös 1994 ja 1998.

Sodassa on kuollut arviolta yli miljoona ihmistä, ja maaperässä on yhä miljoonia miinoja. YK on vetäytynyt sodan runtelemasta maasta ja kertonut, että sota on johtanut Angolan historian pahimpaan nälänhätään.

STT-MH
18.2.2000

Ulkomaat -sivulle