Jaavalaisia emme ole, kannattaako siis olla indonesialainen?
Indonesian Itä-Kalimantan arvostelee Jaavan ylivaltaa
Borneon saaren itäosassa sijaitsevassa Itä-Kalimantanissa ei epäröidä kertoa, että jos jokainen Indonesian 26 maakunnasta muodostaisi itsenäisen valtion, olisi Itä-Kalimantan niistä vaurain.Alueella, joka pinta-alaltaan on noin kaksi kolmasosaa Suomesta, on mittavat öljy- ja maakaasuvarannot, kivihiiltä, kultaa, timantteja ja tietenkin metsää.
Indonesiaa jäytävä eripura on rantautumassa myös Kalimantanille. Itäkalimantanilaiset haluaisivat päästä itse käsiksi vielä jäljellä olevien metsävarantojen hyödyntämiseen.
Koskemattomien sademetsäalueiden määrä on nimittäin osoittautunut huomattavasti luultua vähäisemmäksi.
Nopeasti hupenevien luonnonvarojen tuotto ei jakaudu tasaisesti. Arvostelijoiden mukaan ulkomaiset öljy- ja metsäyhtiöt saavat suurimman osan luonnonrikkauksien tuotosta.
Tämä ei niinkään häiritse itäkalimantanilaisia, mutta se, että jäljelle jäävästä rahasta yli 90 prosenttia lähetetään runsasväkiselle mutta köyhälle Jaavalle, tuntuu sietämättömältä.
Autonomiaa havitellaan
Itä-Kalimantan pyysi vuoden alussa Indonesian hallitukselta autonomista asemaa, jonka oli tarkoitus astua voimaan jo vuoden 2000 aikana. Hallitus ilmoitti autonomian olevan mahdollinen vasta aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.
- Pyrimme jatkamaan neuvotteluja hallituksen kanssa. Ongelmana on, että korkeimpiin virkoihin nimitetään aina jaavalaisia. Nykyisellä menolla Indonesia budjetoi vaivaiset 1,6 prosenttia Itä-Kalimantanille siitä summasta, jonka me joudumme lähettämään Jaavalle, kertoo nimettömänä esiintyvä paikallinen poliitikko.
Kalimantanilla, kuten muuallakin Indonesiassa, pidetään Itä-Timorin itsenäistymistä häpeänä maan kunnialle.
Mutta samaan aikaan ihmisiä kiehtoo ajatus siitä, että itsenäisyyden myötä Itä-Kalimantanin 2,5 miljoonasta asukkaasta saattaisi tulla yhtä rikkaita kuin samalla saarella sijaitsevan Brunein sulttaanikunnan asukkaiden kerrotaan olevan.
Suurin osa ei kuitenkaan usko alueen olevan vielä kypsä täyden itsenäisyyden vaatimiseen Sumatralla sijaitsevan erityisalueen Acehin tapaan.
Suhtautuminen vaihtelee
Suhtautuminen Indonesian sisäisiin ongelmiin ja eri alueiden itsenäistymispyrkimyksiin riippuu osittain sosiaalisesta asemasta.
- Valtion korkea-arvoiset virkamiehet haluavat autonomiaa ja mahdollisimman vähäisiä muutoksia, koska nykyisessä järjestelmässä heillä on kaikki etuisuudet. Me tavalliset ihmiset toivomme kuitenkin tulevaisuudelta itsenäisyyttä, uskoo paikallinen opettaja.
- Autonomia on ainoa turvallinen ratkaisu, sillä muuten vallan ottaa Indonesian armeija, joka on täysin jaavalaisten käsissä, sanoo valtion virkamies.
- Minä ajattelen itäkalimantanilaisten parasta. Miten he pärjäisivät Indonesian armeijalle, hän kysyy?
Indonesiaa kohdanneen talouskriisin ja sitä seuranneen inflaation takia köyhyysrajan alapuolelle pudonneiden määrä on lisääntynyt rajusti. Työttömien ja kouluttamattomien köyhien sietokykyä on vaikea arvioida.
Merkkejä sosiaalisista paineista on jo olemassa. Kun korkea virkamies ajaa illalla toimistoltaan kotiin, kaduilla maleksivat nuoret miehet osoittelevat häntä sormilla ja huutelevat ilkeyksiä. Vielä muutama vuosi sitten tällainen käytös olisi ollut ennenkuulumatonta.
Lue myös artikkelit:
STT-MH
18.2.2000
