Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Lapset ja nuoret piti pelastaa bolshevismilta

Itä-Karjalan opettajia koulutettiin Suomessa 1941-44



Suomen sotilasviranomaiset huolestuivat Itä-Karjalan lasten ja nuorten opetuksesta jatkosodan aikana. He päättivät, että kasvatuksen avulla Itä-Karjalan lapset ja nuoret voitaisiin pelastaa bolshevismilta, mutta asiassa ei saanut viivytellä.


Joulukuussa 1941 ensimmäiset Itä-Karjalan sotilashallinnon valitsemat opettajat saapuivat nyssyköineen Kainuun kansanopistoon Mieslahdelle. Joukossa oli 59 nais- ja 11 miesopettajaa, joiden keski-ikä oli 22 vuotta.

Kouluneuvos Martti Hölsä on tutkinut itäkarjalaisten, vepsäläisten, inkeriläisten ja suomalaissyntyisten opettajien koulutusta Suomessa ja heidän sopeutumistaan varsin erilaisiin oloihin ja kulttuuriin.

Hölsän teos Itäkarjalaisopettajia Suomessa jatkosodan aikana julkistettiin keskiviikkona koulutusalan OKKA-säätiön tuella. Hölsä juhlisti tilaisuutta vetäisemällä huuliharpulla Äänisen aallot.

- Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen suomalaiskansallisessa hengessä sanoittama kappale kertoo unelmasta yhdistää Suomen heimot, Hölsä kertoi musiikkivalinnastaan.

Toisen kulttuuritaustan omaksuneiden opettajien kouluttaminen ja kasvattaminen osoittautui ennakoitua vaikeammaksi. Itäkarjalaiset eivät esimerkiksi tunteneet Suomen historiaa ja uskonto oli heille vieras oppiaine.

Lopulta suomalaiset saattoivat kuitenkin todeta, että "neuvosto-opettajia voidaan kasvattaa kunnollisiksi Suomen kansalaisiksi ja luotettaviksi sivistystyön tekijöiksi Itä- Karjalaan". Sinne suurin osa Suomessa koulutetuista opettajista palasikin, osa pakotettuna välirauhan jälkeen.


Leiri-sanalla oli huono kaiku Itä-Karjalassa

Valtaosa opettajista tuli vapaaehtoisesti opettajakursseille. Inkeriläisopettajat puhuivat jo tullessaan hyvin suomea, mutta vepsäläisopettajien suomen kielen taito oli melko hatara.

Suomalaiset eivät ehkä tehneet aivan viisaasti ristiessään kurssit opettajaleireiksi. Leiri-sanalla oli nimittäin paha kaiku Itä-Karjalassa. Leireillä ihmiset eristettiin, tuomittiin, eikä leiriltä ollut aina paluuta. Leirin johto harkitsi nimen muutosta, mutta jotenkin hanke raukesi ja leiri-nimi sai jäädä.

Itäkarjalaisten opettajien koulutusta johtivat tohtorismiehet. Aluksi sitä johti filosofian tohtori ja sotilasvirkailija Martti Hela.

Helaa seurasi filosofian tohtori, luutnantti Matti Koskenniemi. Koskenniemen ansiota on, että Mieslahden opettajaleiri sai jatkoaikaa.

Opettajankoulutusta jatkettiin Jämsän kristillisessä kansanopistossa syksyyn 1943. Sen jälkeen edistyneimmät opettajat suorittivat vielä Rauman seminaarissa tutkinnon, joka pätevöitti heidät suomalaisiksi kansakoulunopettajiksi.

Kansakoulunopettajan tutkinnon suoritti 47 itäkarjalaista opettajaa. Eri pituisilla opettajaleireillä opiskeli 143 itäkarjalaista opettajaa.


Leninin muistopäivän vietosta kuulustelut

Opettajaleirin alkuaikoina Mieslahdella syntyi melkoinen jupakka Leninin muistopäivän vietosta. Osa pääasiassa naisopettajista juhli Leninin kuolinpäivää mustiin pukeutuneena. Tilaisuuden päätti venäjäksi laulettu Leninin lempilaulu. Se oli suomalaisille liikaa.

Muistopäivän järjestämisestä seurasi kuulusteluja ja kurssilaisia valvottiin entistä tiiviimmin. Päämajan valvontaosaston edustaja seurasi leirin ilmapiiriä ja huolehti kirjeiden sensuroinnista.

Mieslahden leiriltä erotettiin kaikkiaan yhdeksän kurssilaista, jotka passitettiin vankileirille. Syyksi ilmoitettiin Neuvostoliitolle myönteisen mielialan ylläpitäminen opiskelijoiden keskuudessa sekä kiihotustyöhön osallistuminen.

Välittömät itäkarjalaiset kärsivät etenkin alkuaikoina ilottomasta ja liian tiukasta opetuksesta. Aineelliset puutteet oli helpompi kestää. Myöhemmin yhteiset retket lähikaupunkeihin muokkasivat mielialaa myönteisemmäksi. Liikkuminenkin tuli aikaa myöten vapaammaksi.

STT-MH
18.2.2000


Ajassa -sivulle