Lapset ja nuoret piti pelastaa bolshevismilta
Itä-Karjalan opettajia koulutettiin Suomessa 1941-44
Suomen sotilasviranomaiset huolestuivat Itä-Karjalan lasten ja nuorten opetuksesta jatkosodan aikana. He päättivät, että kasvatuksen avulla Itä-Karjalan lapset ja nuoret voitaisiin pelastaa bolshevismilta, mutta asiassa ei saanut viivytellä.
Joulukuussa 1941 ensimmäiset Itä-Karjalan sotilashallinnon
valitsemat opettajat saapuivat nyssyköineen Kainuun
kansanopistoon Mieslahdelle. Joukossa oli 59 nais- ja 11
miesopettajaa, joiden keski-ikä oli 22 vuotta.
Kouluneuvos Martti Hölsä on tutkinut itäkarjalaisten,
vepsäläisten, inkeriläisten ja suomalaissyntyisten opettajien
koulutusta Suomessa ja heidän sopeutumistaan varsin erilaisiin
oloihin ja kulttuuriin.
Hölsän teos Itäkarjalaisopettajia Suomessa jatkosodan aikana
julkistettiin keskiviikkona koulutusalan OKKA-säätiön tuella.
Hölsä juhlisti tilaisuutta vetäisemällä huuliharpulla Äänisen
aallot.
- Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen
suomalaiskansallisessa hengessä sanoittama kappale kertoo
unelmasta yhdistää Suomen heimot, Hölsä kertoi
musiikkivalinnastaan.
Toisen kulttuuritaustan omaksuneiden opettajien kouluttaminen
ja kasvattaminen osoittautui ennakoitua vaikeammaksi.
Itäkarjalaiset eivät esimerkiksi tunteneet Suomen historiaa ja
uskonto oli heille vieras oppiaine.
Lopulta suomalaiset saattoivat kuitenkin todeta, että
"neuvosto-opettajia voidaan kasvattaa kunnollisiksi Suomen
kansalaisiksi ja luotettaviksi sivistystyön tekijöiksi Itä-
Karjalaan". Sinne suurin osa Suomessa koulutetuista
opettajista palasikin, osa pakotettuna välirauhan jälkeen.
Leiri-sanalla oli huono kaiku Itä-Karjalassa
Valtaosa opettajista tuli vapaaehtoisesti opettajakursseille.
Inkeriläisopettajat puhuivat jo tullessaan hyvin suomea, mutta
vepsäläisopettajien suomen kielen taito oli melko hatara.
Suomalaiset eivät ehkä tehneet aivan viisaasti ristiessään
kurssit opettajaleireiksi. Leiri-sanalla oli nimittäin paha kaiku
Itä-Karjalassa. Leireillä ihmiset eristettiin, tuomittiin, eikä
leiriltä ollut aina paluuta. Leirin johto harkitsi nimen muutosta,
mutta jotenkin hanke raukesi ja leiri-nimi sai jäädä.
Itäkarjalaisten opettajien koulutusta johtivat tohtorismiehet.
Aluksi sitä johti filosofian tohtori ja sotilasvirkailija Martti
Hela.
Helaa seurasi filosofian tohtori, luutnantti Matti Koskenniemi.
Koskenniemen ansiota on, että Mieslahden opettajaleiri sai
jatkoaikaa.
Opettajankoulutusta jatkettiin Jämsän kristillisessä
kansanopistossa syksyyn 1943. Sen jälkeen edistyneimmät
opettajat suorittivat vielä Rauman seminaarissa tutkinnon, joka
pätevöitti heidät suomalaisiksi kansakoulunopettajiksi.
Kansakoulunopettajan tutkinnon suoritti 47 itäkarjalaista
opettajaa. Eri pituisilla opettajaleireillä opiskeli 143
itäkarjalaista opettajaa.
Leninin muistopäivän vietosta kuulustelut
Opettajaleirin alkuaikoina Mieslahdella syntyi melkoinen jupakka
Leninin muistopäivän vietosta. Osa pääasiassa naisopettajista
juhli Leninin kuolinpäivää mustiin pukeutuneena. Tilaisuuden
päätti venäjäksi laulettu Leninin lempilaulu. Se oli suomalaisille
liikaa.
Muistopäivän järjestämisestä seurasi kuulusteluja ja kurssilaisia
valvottiin entistä tiiviimmin. Päämajan valvontaosaston
edustaja seurasi leirin ilmapiiriä ja huolehti kirjeiden
sensuroinnista.
Mieslahden leiriltä erotettiin kaikkiaan yhdeksän kurssilaista,
jotka passitettiin vankileirille. Syyksi ilmoitettiin
Neuvostoliitolle
myönteisen mielialan ylläpitäminen opiskelijoiden keskuudessa
sekä kiihotustyöhön osallistuminen.
Välittömät itäkarjalaiset kärsivät etenkin alkuaikoina
ilottomasta ja liian tiukasta opetuksesta. Aineelliset puutteet
oli helpompi kestää. Myöhemmin yhteiset retket
lähikaupunkeihin muokkasivat mielialaa myönteisemmäksi.
Liikkuminenkin tuli aikaa myöten vapaammaksi.
STT-MH
18.2.2000
Ajassa -sivulle
|