Jallinoja: Perheen sisältö on ratkaiseva, ei muoto
Perhe-asiat tulivat presidentinvaalien yhteydessä pysyvästi Suomen politiikkaan, ennustaa sosiologian professori Riitta Jallinoja. Vaaleissa tärkeimmälle sijalle nousi onneksi muodon sijasta perhe-elämän sisältö.30 vuotta perheitä tutkineen Jallinojan ennustus koskee sitä, mikä esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo käytäntöä.
Joka vaaleissa vedetään ehdokkaitten perheen edestä esirippu, kaikki mahdollinen nostetaan sieltä esiin ja sillä peilataan ehdokkaan pätevyyttä kulloiseenkin toimeen. Tämä ei välttämättä ole onneksi yksityisyydelle.
Jallinoja näkee perhepohdintojen olevan yhteydessä siihen keskusteluun, jota käydään lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Halutaan tiukkoja sääntöjä perheille. Kaikki yhteiskunnassa tapahtuva paha on perheen syytä.
Sen valossa oli yllätys, ettei Esko Ahon tavallinen ydinperhe voittanut vaaleja. Mutta eihän perhe niin tavallinen ollutkaan. Kyse olikin kotiäidistä ja isästä, joka osallistuu perheen elämään lähinnä viikonloppuisin ja puhelimitse.
Tarja Halonen sen sijaan onnistui Jallinojan mukaan paremmin huonoista lähtökohdista huolimatta. Hän pystyi todistamaan, että on yksinhuoltajana hoitanut ja rakastanut lastaan niin paljon kuin on kynnelle kyennyt.
Jallinoja puhui perheen tulevaisuudesta Naisjärjestöjen keskusliiton Naisten laiva-risteilyllä maanantaina.
Kuviteltu ja todellinen arki
Ihmisillä on kaksi perhettä, kuviteltu ja eletty, jotka molemmat ovat tavallaan yhtä todellisia, olkoonkin,että vain toinen toteutuu. Kuviteltu perhe lienee se, joka elää parhaiten yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sitä käytetään pelotteena, kun oikeaa ja väärää erotellaan.
- Toisaalta useat ihmiset tietävät, ettei hyviä perheitä ole olemassakaan. Jos joku ilmaantuu julkisuuteen mainostamaan perheensä täydellistä hyvyyttä, se herättää pelkkää ärsytystä, sanoo Jallinoja.
Perhe ei häviä mihinkään. Antropologi Margaret Meadin ajatuksia mukaillen yhteiskunta ajaa ihmiset perustamaan parisuhteita ja perheitä.
Kun pakko kerran on, perheestä pitäisi kai sitten
löytää enemmän ilon ja onnen aiheita. Hyveenä
pidettyä vastuuta ei pitäisi korostaa liikaa, vaan
arjen pieniä iloja.
- Se on tietenkin liikaa vaadittu, että ihmisillä
pitää kaiken olla suurta ja juhlaa.
Juhlahumu liittyy nykyään yleiseen ns. pidennettyyn nuoruuteen. Liki 30-vuotiaaksi nautitaan maailmasta, kavereista, työelämästä ja seksistä täydellisyyttä tavoitellen. Sitten tulee perheen perustaminen ja naisille erityisesti äitiyden illuusio. Kun se karisee, jäljelle jää "elämän" ja perhe-elämän" välinen ristiriita.
Puolet eroavat
Avioerot ja "toisen tilaisuuden" saaminen eivät kuitenkaan useimmille tuo onnea. Jallinojan mukaan erityisesti aikuiset katsovat perhettä onnistuneen parisuhteen kautta, mutta lapset näkevät perheen yksikkönä. Tutkimusten perusteella vain 10 prosenttia lapsista sanoo, että he ovat avioerosta onnellisia.
Aikuisista onnellisimpia ovat 30-40-vuotiaat menestyvät miehet, jotka naivat itseään nuoremman naisen. Onnettomimpia puolestaan ovat 40-50-vuotiaat naiset, jotka on jätetty. 1990-luvulla 50 prosenttia suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Luvut ovat samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa.
Jallinoja sanoo, että avioliiton ja varsinkin toisen avioliiton tragedia on useimmiten onnistumisen pakossa.
Hänen mielestään täydellisyyden tavoittelun sijasta ihmisten pitäisi todella tehdä itse arkielämälle jotain, ettei tarvitsisi niin paljon kuvitella. Yhteiskunta kun ei voi lakienkaan voimalla pakottaa olemaan onnellisia.
STT-MH
18.2.2000
