Paikallisyhdistykset edunvalvojina ja toimijoina kunnissa
Ympäristöjärjestöt ovat kunnissa toimivista yhdistyksistä aktiivisimpia edunvalvojia. Niiden keinovalikoima on laaja ja ne käyttävät muita yhdistysryhmiä enemmän myös vahvoja painostusmenetelmiä.Eri yhdistysryhmien vertailussa keskimääräistä aktiivisempia ovat lisäksi kuntien henkilöstöjärjestöt, elinkeinoelämän järjestöt ja kunnan-osayhdistykset.
Noin kolmannes paikallisyhdistyksistä pyrkii edistämään tavoitteitaan yhteistyössä toisten järjestöjen kanssa. Yhteistoiminta puolueosastojen kanssa on sen sijaan harvinaista.
Kuntaliiton ja viiden yliopiston yhteiseen KuntaSuomi 2004 -tutkimusohjelmaan kuuluvalla kyselyllä selvitettiin kansalaisjärjestöjen harjoittamaa edunvalvontaa kunnissa ja niiden roolia kolmannen sektorin toimijoina.
Yhdistykset pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon ennen muuta erilaisten yhteistyöhön perustuvien muotojen kautta. Ne ottavat yhteyttä viranhaltijoihin tai luottamushenkilöihin, käyvät epävirallisia neuvotteluja tai pyrkivät nostamaan yhdistyksen ajamia asioita julkiseen keskusteluun.
Näitä vaikuttamistapoja käyttää noin puolet vastanneista yhdistyksistä. Protestihenkisempään toimintaan nimilistoineen ja valituksineen on osallistunut noin joka kuudes yhdistys.
Suora yhteys hallintoon
Monilla paikallisyhdistyksillä on suora henkilöyhteys kunnan organisaatioon. Yli puolella yhdistyksistä on johtokunnassaan yksi tai useampi kunnallinen luottamushenkilö tai johtava viranhaltija.
Vahvin yhteys paikallisyhdistysten johtopaikoilta on kunnallisiin lautakuntiin. Lähes joka toisen järjestön johtokunnassa on jonkin lautakunnan jäsen.
Kunnanvaltuustoon on välitön yhteys joka neljännellä yhdistyksellä ja kunnan-hallitukseen ja johtaviin viranhaltijoihin joka kahdeksannella.
Kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat yhdistysaktiivit voivat välittää yhdistyksen näkemyksiä ja vaatimuksia kuntaorganisaatioon. Toisaalta toiminta yhdistyksissä saattaa olla kunnallispoliitikolle keino ylläpitää kontakteja äänestäjäkuntaan.
Kunnallisvaalien yhteydessä useimmat yhdistykset kuitenkin pidättyvät vaalityöstä ja ehdokkaiden tukemisesta.
Henkilöstö-, elinkeino- ja eläkeläisjärjestöt erottuvat vaalityöaktiivisuudellaan muista yhdistysryhmistä. Niistä hieman alle puolet on asettunut tukemaan joko tiettyjä ehdokkaita tai kaikkia ehdokkaina olevia jäseniään.
Kuntien päättäjät arvioivat, että suurimmat vaikutusmahdollisuudet kunnan päätöksentekoon on henkilöstöjärjestöillä, elinkeinoelämän järjestöillä ja liikuntaseuroilla.
Järjestöjen edustajat arvioivat sen sijaan henkilöstöjärjestöjen vaikutusvallan heikommaksi kuin päättäjät, mutta elinkeinoelämän järjestöt ja urheilujärjestöt ovat heilläkin listan kärkipäässä.
Aktiiviset ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa uskovat ympäristöjärjestöt eivät ole enempää yhdistys- kuin kuntapäättäjienkään listojen kärkisijoilla. Yleinen piirre tuloksissa on, että järjestöjen edustajien arvio järjestöjen vaikutusvallasta on myönteisempi kuin kuntien päättäjien.
Yhdistykset - apu kunnallisten palvelujen tuottamiseen?
Kansalaisjärjestöt ja yhdistykset edustavat kolmatta sektoria, jota on esitetty yhdeksi vaihtoehdoksi julkisen sektorin palvelutuotannon järjestämiseen.
Neljännes kyselyyn vastanneista yhdistyksistä saa kunnalta toiminta-avustusta palvelujen tuottamisen vastineeksi. Palvelujen myynti on harvinaisempaa. Vain 13 prosenttia vastanneista ilmoitti kunnan ostaneen yhdistyksen palveluja.
Urheiluseurat, sosiaalialan järjestöt sekä kulttuuri- ja kunnanosajärjestöt osallistuvat palveluiden tuottamiseen muita yhdistysryhmiä aktiivisemmin.
Noin puolet kyselyn vastaajista hyväksyy ajatuksen, että julkisia palveluita annetaan yhdistysten hoidettavaksi kunnan tuella.
Yli 40 prosenttia vastanneista yhdistyksistä on sitä mieltä, että kunnat eivät nykyisin selviäisi palvelutehtävistään ilman yhdistysten aktiivista panosta. Kyselyn tulokset osoittavat, että yhdistyksissä on valmiutta osallistua palvelutuotantoon.
Sen sijaan on ilmeistä, että kokonaisvastuuta palvelutoiminnasta ei haluta siirtää kunnilta järjestöille. Vastanneiden enemmistö on sitä mieltä, että vapaaehtoistyöllä ja järjestötoiminnalla ei voida korvata julkisia palveluja.
Kovin moni yhdistysedustaja ei myöskään lämpene ajatukselle, että julkisen sektorin säästöihin pyrittäisiin siirtämällä palvelutuotantoa järjestöjen hoidettavaksi.
Penseimmin kolmannen sektorin roolin korostamiseen suhtautuvat kuntien henkilöjärjestöt, joiden piirissä palvelurakenteen muutos koetaan uhkana.
Kunta-alan ammattijärjestöjen edustajista vain vajaa neljännes hyväksyisi julkisten palvelujen luovuttamisen yhdistysten hoitoon. Myös eläkeläisjärjestöt ovat kielteisiä ajatukselle.
Yhdistykset, joilla on kokemusta palvelutuotantoyhteistyöstä kunnan kanssa, ovat muita valmiimpia ottamaan lisää vastuuta palvelujen tuottajina.
Kyselyyn vastasi runsaat 2000 paikallisyhdistystä 47 kunnassa. Kysely suunnattiin yhdistyksille, jotka ovat tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa kunnan kanssa. Kyselyn pohjalta valmistunut tutkimus Kunnat ja järjestöt on julkaistu Kuntaliiton Acta-julkaisusarjassa.
IA
18.2.2000
