Lisäaineiden käyttö Suomessa pysynyt aisoissa
EU:n direktiiveihin pohjautuvat lisäainemääräykset eivät ole, ennakkoarvailusta poiketen, aiheuttaneet merkittävää lisäaineiden määrän tai pitoisuuksien kasvua meillä markkinoilla olevissa elintarvikkeissa. Pääsääntöisesti muutokset ovat olleet kuluttajien kannalta hyviä.Säilöntäaineiden sallitut määrät ovat alentuneet eikä värien käyttö ei ole merkittävästi lisääntynyt, vaikka lainsäädäntö on tältä osin väljentynyt. Elintarviketeollisuus ei ole myöskään lisännyt nitriitin käyttöä.
- Tärkein muutos kolmen vuoden ajan sovelletuissa lisäainemääräyksissä on ollut säilöntäaineiden sallittujen pitoisuuksien laskeminen juomissa, kalapuolisäilykkeissä, maustekastikkeissa sekä kuivatuissa hedelmissä, totesi tullikemisti Karin Blomberg tiistaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Säilöntäainepitoisuudet ovat laskeneet eniten juomissa, lähes kolmannekseen aikaisemmasta tasosta. Juomien, kuten virvoitusjuomien, mehujen ja siidereiden pääasiallisena säilöntäaineena käytetään bentsoehappoa.
Suomessa ei maalailla atsoväreillä
Merkittävää on ollut myös elintarvikevärejä koskevien määräyksien huomattava väljentyminen. Elintarvikevärien tärkein saantilähde ovat makeiset.
EU-jäsenyyden myötä voimaan tulleet uudet lisäainemääräykset lisäsivät sallittujen elintarvikevärien määrän 21:tä 33:een ja keinotekoisten värien määrä kaksinkertaistui. Suomessa 80-luvulla kiellettyjen atsovärien käyttö tuli EU:n myötä jälleen sallituksi.
- Meillä ei uusista mahdollisuuksista huolimatta ole riehaannuttu värien kanssa, mikä on hyvä asia, totesi Elintarvikeviraston johtaja Kalevi Salminen.
- Kun atsovärien käyttömahdollisuus tuli Suomessa ajankohtaiseksi, sovittiin elintarviketeollisuudessa ja joissakin isoissa kauppaketjuissa yhdessä, että kyseisiä värejä ei oteta meillä käyttöön ja tämä päätös on hyvin pitänyt, kertoi Elintarviketeollisuusliiton johtaja Seppo Heiskanen.
Elintarvikkeet värjätään meillä edelleen pääosin niin sanotuin luonnonvärein. Yleisimmin käytetään karoteeneja, sokerikulööriä, karmiinia, klorofylliä ja lääkehiiltä. Tyypillinen atsovärien käyttäjämaa on esimerkiksi Englanti.
Lapsille nitriitti on kriittinen lisäaine
- Lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma, totesi erikoistutkija Pirjo-Liisa Penttilä.
Riskirajan ylittäviä on väestössämme hyvin pieni määrä. Nämä ovat tyypillisesti henkilöitä, joilla yhden tuotteen runsas päivittäinen käyttö on hyvin runsasta.
Penttilän mukaan saannin kannalta ongelmallisiksi lisäaineiksi voidaan lukea nitriitti ja bentsoehappo, joiden saantia pitäisi vähentää etenkin pienillä lapsilla.
- Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää lasten kohdalla hyvältä, mutta nitriitti on kriittinen lisäaine ainakin 2-3-vuotiailla, pohti Penttilä.
Tämän ikäiset lapset aloittelevat makkaran syönnin ja se on ylivoimaisesti suurin nitriitin lähde lapsilla. Selvityksen mukaan makkaran suurkuluttajat voivat saada nitriittiä yli ADI-arvon, joka kuvaa lisäaineen sallittua päivittäistä saantia.
- Käytännössä lapsilla ei ole mitään välitöntä riskiä nitriitin saannissa, mutta ehkä heidän ruokailutottumuksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, huomautti Penttilä.
Saantiarviot perustuvat eniten kulutettuihin tuotteisiin
Lisäainevalvonnassa on käytetty apuna markkinatutkimuksia, joiden avulla näytteenottoa on voitu suunnata eniten kulutettuihin tuotteisiin.
Näytteenoton kohdentamisella on voitu parantaa saantiarvioita ja varmistaa, että eniten kulutetut tuotteet ovat määräystenmukaisia. Valvontaa on myös suunnattu vähemmän kulutettuihin kotimaisiin ja maahantuotuihin tuotteisiin.
Lisäaineiden saantia selvittäneessä tutkimuksessa kartoitettiin näytteenottoa varten vuonna 1997 noin 1 000 elintarvikkeen lisäaineet pakkausmerkintöjen pohjalta. Tämän kartoituksen perusteella selvitettiin säilöntäaineiden, elintarvikevärien ja keinotekoisten makeutusaineiden pääasialliset saantilähteet.
Näiden lisäaineiden pitoisuudet määritettiin eniten myydyistä tuotemerkeistä. Kukin tutkittu tuoteryhmä edusti vähintään 50 prosenttia kokonaismyynnistä.
EU:n jäsenmaissa on tehty vastaavia saantiarvioita, joiden tuloksia käsitellään parhaillaan. Tulosten perusteella arvioidaan EU:n lisäainelainsäädännön toimivuutta ja arvioidaan kuluttajien turvallisuutta.
FF-IA
18.2.2000
