|
18.2.2000 Jo riittää
Kenties hyvää tarkoittavien Kokoomuksen ja keskustan yhteistyötä haikailevien poliitikkojen aloittama keskustelu jo poikinut mm. spekulaatioita yhteistyöstä tämän hallituskauden aikana sekä puheita puolueiden yhdistymisestä. Politiikan agendassa olisi kuitenkin aika keskittyä päivän kysymyksiin ja tuleviin kunnallisvaaleihin - esimerkiksi ehdokashankintaan -, eikä haikailuun porvaripuolueiden olemattomasta yhdistymisen mahdollisuudesta. Poliittista realismia on, että nykyisen hallitusyhteistyön vallitessa porvaripuolueiden väliset yhteistyökeskustelut eivät kerta kaikkiaan voi edetä kovin syvälle päivänpolitiikkaan ilman, että sillä on vaikutusta hallitusyhteistyöhön. Tähän yhteistyöhön Kokoomus on omalta osaltaan neljän vuoden ajaksi sitoutunut. Se, mitä tapahtuu kolmen vuoden kuluttua, on kokonaan toinen asia. Mutta seuraavankaan hallitusyhteistyön osalta Kokoomuksella ei ole mitään syytä valita tai yrittää valita yhteistyökumppaniaan ennakolta. Keskustan piirissä on jo kaavailtu tulevan porvariyhteistyön sisällöksi Esko Ahon johtavaa aatteellista kuninkuutta porvarileirissä ja pääministeriyttä seuraavassa hallituksessa. Päivänselvää on, että näillä ehdoilla yhteistyölle ei ole eikä tule mitään edellytyksiä. Kokoomuksen luonteva tavoite ensi eduskuntavaaleissa on johtavan porvaripuolueen asema ja pääministeriys. Tämä tavoite ei luonnollisestikaan ole ennakolta luovutettavaa kauppatavaraa. Näillä näkymillä koko porvariyhteistyön äkillinen kaipuu ei ole mitään muuta kuin keskustan koukku Ahon tulevan roolin suurentamiseksi, kiilan lyömiseksi nykyisten hallituspuolueiden väliin sekä keskustan eduskuntavaalien jälkeisen tulevaisuuden varmistamiseksi. Ja tämän koukun on osa kokoomuslaisista vaalikrapulassaan nielaissut siimoineen päivineen. Näiden yhteistyöhaihattelijoiden olisi syytä pitää mielessään, että presidentinvaalit olivat presidentinvaalit - siis henkilövaali - ja ensi lokakuun kunnallisvaaleissa Kokoomuksella on vain ja ainoastaan vastustajia. ILKKA AHTOKIVI
Pakotteista päätettiin äärimmäisessä kiireessä ja syistä, jotka eivät vielä ole täysin selvinneet. EU:lla tuleekin Itävallan hallituksen kauden jatkuessa olemaan ongelmia omien kohtelunormiensa kanssa. Itävallan hallituksella on itsenäisen maan edustajana oikeus edellyttää, että sitä arvioidaan sen omien ja sen ministerien tekemisten mukaan, eikä jonkun hallituksen takana olevan puoluejohtajan vanhojen lausuntojen mukaan. Erikoiseksi asian tekee myös se, että maita kohdellaan niiden koosta ja asemasta riippuen eriarvoisella tavalla. Venäjään kohdistuvia pakotteita ei ole käytännössä sovellettu, eikä Venäjän edustajia ole asetettu tapaamis- ja kättelykieltoon, vaikka uutisia Tshetshenian sodan aikana tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista tulee ulkomailla julki päivittäin. Brysselin käytäviltä kuuluu lisäksi huhuja, että Helsingin huippukokouksen Venäjää ja Tshetsheniaa käsittelevän kannanoton jo valmiiksi vesitettyä muotoa ollaan - mikäli mahdollista - vesittämässä edelleen. On melko erikoista ja omituista, että EU kohtelee omaa jäsentään huonommin kuin Venäjää. TIMO KERVINEN
|