Muuttunut työ uudessa taloudessa

Entisaikaan jokainen loi uraa elinikäisen työsuhteen puitteissa suuressa organisaatiossa. Mutta siinä missä ennen työ muokkasi ihmisen elämän, nyt uuden ajan uraohjukset muovaavat itse elämänsä ja työnsä sellaisiksi kuin haluavat.

Nykyaikaisissa asiantuntijayrityksissä ei enää edes ole sellaista hierarkiaa, jossa perinteinen urakehitys voisi toteutua.

Nykypäivän huippuosaajat eivät myöskään ole välttämättä lojaaleja yritykselleen, vaan vaihtavat tarpeen vaatiessa työpaikkaa kuin paitaa.

Yritykset joutuvat maksamaan huippupalkkoja ja jakamaan optioita saadakseen houkuteltua parhaat työntekijät taloon. Lisäksi tarjotaan kaikenlaisia ei-palkallisia huokuttimia, kuten rentoa meininkiä ja yrityksen loma-asuntojen vapaata käyttöä.

Samalla kuitenkin työmarkkinat ovat jakautuneet. Työelämän viimeaikaiset muutokset koskettavat eniten kahta ääriryhmää: parhaiten ja huonoimmin palkattuja työntekijöitä. Jos kouluttamaton työnhakija ylipäänsä onnistuu saamaan työtä, hän yleensä päätyy huonosti palkattuun pätkätyöhön, joka ei innosta pätkääkään.

Mikään ei ole kuin vanhoina hyvinä aikoina

Perinteisten ammattien osuus vähenee ja samalla töiden luonne on muuttumassa. Etätöiden ja itsenäisten asiantuntijatehtävien määrä lisääntyy.

Esimerkiksi Suomessa tekee etätöitä Työministeriön tietojen mukaan ainakin muutamia tunteja kuukaudessa jopa 355 000 suomalaista, ja heistä säännollisemmin viikottain etätyössä on noin 15 prosenttia.

The Economistin mukaan Yhdysvalloissa jo yksi kymmenestä eli 12,5 miljoonaa työntekijää työskentelee itsenäisenä alihankkijana tai väliaikaisessa työsuhteessa. Nykyisen työsuhteen kesto on Yhdysvalloissa keskimäärin 3,6 vuotta.

Kesto ei tosin ole lyhentynyt vuodesta 1983, mutta se selittyy työvoiman vanhenemisella (vanhat työntekijä vaihtavat harvemmin työpaikkaa). 32-vuotias amerikkalainen on ehtinyt työskennellä keskimäärin yhdeksässä eri yrityksessä.

Yhdysvalloissa talouskasvu on jatkunut yli kahdeksan vuotta. Työvoimasta on pula, ja yritykset joutuvat panostamaan entistä enemmän työntekijöidensä hyvinvointiin pitääkseen kyvykkäimmät työntekijät leivissään.

Silti irtisanomisten määrä on The Economistin mukaan lisääntynyt kahden viime vuoden aikana, ja amerikkalaisten epävarmuus työpaikan säilymisestä on kasvanut. Miespuolisten työntekijöiden reaaliset keskipalkat ovat alemmalla tasolla kuin 70-luvulla.

Silicon Valleyssa on ainutlaatuinen keskittymä nopeasti kasvavia huipputeknologian yrityksiä, ja paikallisten työmarkkinoiden dynamiikka on suurempi kuin muualla. Rikkain viidennes alueen kotitalouksista sai nauttia 19 prosentin reaalitulojen kasvusta vuosina 1991-97. Mutta samaan aikaan köyhin viidesosa kotitalouksista on saanut kokea 8 prosentin laskun reaalituloissaan.

Ikäviä piirteitä

Urakehityksestä on tullut epävarmaa ja turhautumisen vaara on suuri. Kaikkien on jatkuvasti uudelleenkoulutettava itseään, ettei putoa kelkasta. Lisäksi osa uusista työpaikoista, erityisesti palvelualoilla, on viheliäisiä ja palkka on huono.

Työtahti on monesti kiivas, ja työpäivät pyrkivat venymään pitkiksi. Liiallinen työnteko on tilastojen mukaan erityisesti amerikkalaisten ongelma.

Työministeriön työpoliittisessa tutkimuksessa palvelualan palkansaajien kokemuksista todetaan, että määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä voi periaatteessa koko työuransa ajan olla koeajalla eikä voi suunnitella tulevaisuuttaan eteenpäin. Epävarmuus lisääntyy, työn tehokkuus laskee ja sitoutuminen työhön vähenee.

Tutkimuksessa kuitenkin sanotaan myös, että palkansaajat hyväksyvät määräaikaisen työsuhteen, kun siihen on olemassa selkeä ja tarpeellinen syy. Tällaisia hyväksyttäviä syitä ovat tutkimuksen mukaan vapaalla olevan sijaisuus, työntekijän oma pyyntö, yhtäkkinen ja hetkellinen arvaamaton kysyntä ja eri pituiset projektit.

Miksi työ on muuttunut?

Tärkeä selitys muutoksille on tietotekniikan nopea kehitys. Vaikutukset työelämään näkyvät tänään selvimmin uuden tekniikan yrityksissä, mutta kehitys on laajentumassa myös muille aloille. Sitä paitsi IT-ala kasvaa hyvin nopeasti, Yhdysvalloissa kaksi kertaa koko kansantaloutta nopeammin, mikä vaikuttaa koko työmarkkinoihin.

Myös yritysten toimintaympäristö on muuttunut dynaamisemmaksi, kun tuotteiden elinkaaret ovat lyhentyneet ja kansainvälinen kilpailu on voimistunut.

Yritykset pyrkivät tietenkin selviytymään tilanteesta palkkaamalla entistä kyvykkäämpää väkeä, mutta markkinatilanteen epävarmuus lisää myös yritysten halua suosia määräaikaisia työntekijöitä tai antaa alihankkijoille sellaisia töitä, jotka eivät kuuluu yrityksen toiminnan ydinalueeseen.

Työministeriön työpoliittinen tutkimus muuttuvista työajoista (Antila 1998) tietää kertoa, että erilaisia työaikajärjestelyjä oli kustannusten vähentämiseksi otettu käyttöön sellaisilla suurilla toimipaikoilla, joiden kilpailutilanne oli kaikkein yleisemmin kiristynyt.

Työministeriön toisessa tutkimuksessa toiminnan joustavuudesta ja työpaikan menestyksesta (Antila, Ylöstalo 1999) sanotaan, että yhtäaikaisesti toteutetut organisaation ja teknologian muutokset toivat yritykselle menestystä.

Tutkimuksessa yrityksistä työnantajina (Antila, Ylöstalo 1999) todetaan, että palvelualan työpaikat ovat teollisuustyöpaikkoja joustavampia, ja suuret työpaikat ovat joustavampia kuin pienet.

Joustavat työpaikat olivat usein rakentaneet laajan verkoston, johon kuului yhteistyötä muidenkin kuin vain tuotantoon liittyvien toimijoiden kanssa. Joustavuus vaikutti työpaikkojen työaikajärjestelyihin, ja yksilöllisiä työaikasopimuksia tekevät työpaikat olivat menestyneet paremmin kuin muut.

Tutkimuksessa palvelualan palkansaajien kokemuksista (Laaksonen 1999) on saatu tulokseksi, että yleisimmät perusteet määräaikaisille työsuhteille olivat sijaisuus (32 %), työn luonne (29 %) ja niin sanottu epämääräinen syy (23 %). Tutkimuksessa arveltiin viimeksimainittujen epämääräisten määräaikaisuuksien lisääntyneen.

Urakehityksen muutokset johtuvat The Economistin mielestä suurten yritysten suhteellisesta vähenemisestä ja urakehitysajattelun muutoksesta.

Yhä useammin nuoret kyvyt nostetaan suuressa organisaatiossa suurin hyppäyksin ylöspäin. Samalla pienet palvelualan yritykset työllistävät yhä suuremman osan työvoimasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle 100 hengen yritykset työllistävät yli puolet työvoimasta, ja uusista työpaikoista yli kaksi kolmasosaa syntyy näihin yrityksiin

Euroopan vasemmistolla on polla hukassa

Näiden työelämän muutosten vastustaminen on hankalaa, ja se voi tulla kansantaloudellisesti kalliiksi. Euroopassa työmarkkinat ovat huomattavasti tiukemmin säädellyt kuin Yhdysvalloissa ja sosiaaliedut suuremmat. Samalla rakenteellinen työttömyys on huomattavasti korkeammalla tasolla, ja talouskehitys kovin jähmeää.

Euroopassa vasemmistolaiset hallitukset eivät ehkä ole täysin ymmärtäneet näiden muutosten todellista luonnetta. Äärimmäisenä esimerkkinä on Ranska, jossa työttömyysongelmaa yritetään ratkaista lyhentämällä työviikko 39 tunnista 35 tuntiin.

Ajatus on marxilaisessa mekanistisuudessaan täydellinen: jos työntekijät työskentelevät vähemmän aikaa, on yritysten otettava lisää väkeä töihin saadakseen työt tehtyä.

Mutta kun palkkoja ei vastaavasti laskettu, ovat ranskalaiset yritysten lisänneet työn tuottavuutta eli ottaa enemmän irti työntekijöistään. Työntekijäjärjestöt ovat tästä raivoissaan ja väittävät, ettei mitään uusia työpaikkoja ei ole syntynyt.

Hallitus taas väittää, että paikkoja syntynyt 135 000 ja säästynyt 22 000. Yritysten innostus on kuitenkin ollut laimea. Työaikalaki astuu täydellisesti voimaan vuonna 2002, ja hallituksella on paljon selitettävää, jos työttömyys ei ole siihen mennessä alentunut.

Muutokset ovat poliittinen haaste

Meillä ei sentään tälläiselle tielle ole lähdetty. Työministeriön asettaman työaikapoliittisen työryhmän loppuraportissa viime vuodelta puhutaan vain työaikapankkijärjestelyistä, sapattivapaavakuutuksista, ikääntyvien työajoista, pitkistä yövuoroista, työterveydenhuollosta ja henkilöstö- ja koulutuspolitiikan kehittämisestä epätyypillisissä työsuhteissa

Ammattiliittojen ja vasemmistolaisten vastikään osoittama innostus laajentaa työehtosopimusten yleissitovuutta on kuitenkin merkki siitä, että kaikki eivät meillä ymmärrä työelämän muuttuneen ratkaisevalla tavalla.

Työmarkkinoiden rajoituksia pitäisi tarkastella työelämässä tapahtuvien muutosten näkökulmasta. Työntekijöiden ja yritysten keskinäiset suhteet ovat muuttumassa.

Eläkepolitiikalta, sosiaalijärjestelmiltä ja koulutukselta joudutaan tulevaisuudessa vaatimaan suurempaa joustavuutta. Muussa tapauksessa yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehityksemme jämähtää paikoilleen, ja korkealle tasolle jäävä työttömyys tuhoaa vähitellen koko kansakunnan.

Amerikkalaisessa yhteiskunnassa on epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta, mutta heidän markkinajärjestelmänsä toimii paljon paremmin kuin meidän systeemimme. Tarvittavat muutokset ja innovaatiot toteutuvat heidän työelämässään nopeasti ja tuottavasti.

Se ehkä lisää lyhyellä tähtäimellä työntekijöiden epävarmuutta eikä kaikilla mene aina hyvin, mutta ainakin tällä hetkellä amerikkalaisilla on kiistatta paremmat mahdollisuudet osallistua työelämään kuin suomalaisilla.

HEIKKI JANTUNEN
18.2.2000

Linkkejä:
Yhteenvetoja Työministeriön työpoliittisista tutkimuksista

Talous -sivulle