Yksityisrahoituksen laajentamista tutkitaan
Valtiovarainministeriö selvittää, pitäisikö ns. yksityisrahoitusmalli ottaa Suomessa laajempaan käyttöön julkisen sektorin rakennushankkeissa.Mallin tulikaste oli viime syksynä avattu Lahden moottoritie, joka oli Suomen ensimmäinen yksityisrahoitteinen tiehanke. Nyt selvityksen alla on, voitaisiinko esimerkiksi kouluja tai terveyskeskuksia ryhtyä toteuttamaan vastaavaan tapaan.
Valtiovarainministeriön työryhmä on laatinut alustavan selvityksen, jonka mukaan suuria esteitä yksityisrahoitteisuudelle ei näyttäisi olevan.
Selvityksen mukaan mukaan mallilla näyttäisi olevan kiistattomia etuja, joskin siihen sisältyy julkisen hallinnon kannalta myös tiettyjä riskejä.
Ensimmäinen kokeilu on jo käynnistymässä Espoossa, missä tutkitaan, kannattaako lähivuosina rakennettava Keski-Espoon lukio toteuttaa perinteisen vai yksityisrahoitusmallin mukaan.
Yhteistyö syvenee
Selvityksessä on kysymys pitkälle viedyistä yhteistyömalleista, joissa yksityinen yhtiö saattaa vastata niin kohteen rahoituksesta, suunnittelusta ja rakentamisesta kuin valmiin kohteen ylläpidosta ja palvelujen tuottamisesta.
Esimerkiksi Lahden tien rahoitti ja toteutti hanketta varten perustettu tieyhtiö, joka vastaa myös tien ylläpidosta vuoteen 2012 saakka. Vasta sopimuskauden jälkeen tie siirtyy valtion omistukseen.
Siihen asti valtio maksaa tieyhtiölle vuotuisia käyttömaksuja, jotka määräytyvät liikennemäärien perusteella.
Työryhmän selvitys ei vielä pidä sisällään toimenpide-ehdotuksia. Selvitys on lähetetty arvioitavaksi muihin ministeriöihin, joiden lausuntoja odotetaan helmikuun loppuun mennessä.
Etuja ja riskejä
Yksityisrahoitteisuuden edut liittyvät selvityksen mukaan mm. elinkaariajatteluun, kannustimiin ja pitkälle vietyyn työnjakoon.
Jo suunnitteluvaiheessa voidaan kiinnittää aiempaa paremmin huomiota kohteen oikeaan mitoitukseen, tulevan käytön monipuolisuuteen ja koko elinkaaren aikaisiin kustannuksiin.
- Kun hankkeen yksityinen toteuttaja tietää olevansa vastuussa kohteen kunnossapidosta vaikkapa 30 vuotta, sen intressissä on rakentaa kohde riittävän laadukkaasti, selvityksessä huomautetaan.
Riskinä mainitaan muun muassa se, että monimutkaisten sopimusten taloudellisen lopputuloksen ennakointi on vaikeaa. Tällöin kasvaa riski päätyä julkisen hallinnon kannalta epäedulliseen sopimukseen.
Julkinen sektori ei työryhmän mukaan voi myöskään automaattisesti luottaa siihen, että yksityinen hoitaa velvoitteensa hyvin. Tarvitaan valvontaa, joka luo myös uudenlaisia kustannuksia.
STT-MH
18.2.2000
