Nyt puututaan markkinatalouden epäkohtiin
Muoti ja ajan henki vievät kansalaisjärjestöjäkin
Kansalaisjärjestöjä on yhä vaikeampi sivuuttaa niin poliittisessa päätöksenteossa kuin yritystoiminnassakin. Varsinkin, kun viime vuosikymmenien yksilökeskeisyydestä ollaan taas siirtymässä yhteisöllisyyttä korostavaan kauteen. Kansalaisten aktiivisuudelle on tilausta, kun globalisaatio on syönyt uskoa kansallisvaltion poliittisen päätöksenteon vaikuttavuuteen ja markkinoiden ylivallalle kaivataan vastavoimaa.
Toimitaan sitten paikallisesti tai kansainvälisesti, kansalaisaktivismikin elää muodin sykkeessä - ideat, ajatukset ja toimintatavat leviävät nopeasti maasta toiseen.
Suomalaiset maanviljelijät ovat ottaneet EU:n vastaisissa mielenosoituksissaan oppia ranskalaisilta maajusseilta, ja Greenpeacen ja kettutyttöjen toimet täällä muistuttavat kovasti ulkomailla nähtyjä iskuja.
Eniten julkisuutta keränneet liikkeet ovat hoksanneet toimia ajan hengen mukaan. Saksassa esimerkiksi ympäristöaktivistien on ollut tehokkaampaa vastustaa kloorin käyttöä painostamalla paperinostajia kuin lainsäätäjiä.
- Myös aatteiden markkinoilla on tärkeää luoda brandi ja kyetä erottumaan muista. Se, että järjestöt itse korostavat olevansa kansalaisyhteiskunnan asialla, on osa tuotemerkin luomista, toteaa oikeustieteen lisensiaatti Peter Ekholm Tärkeintä on liike? -julkaisussa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimeksiannosta tehty kansalaisjärjestöjen toimintaa käsittelevä keskustelumuistio julkaistiin keskiviikkona Helsingissä.
Muualta kopioiduissa toimintatavoissa törmätään herkästi kulttuurieroihin. Ns. suorassa toiminnassa keskustelu kääntyy meillä nopeasti siihen, mikä on lainmukaista ja mitä seurauksia vahingonteosta on. Näin kävi mm. eläinaktivismille.
Herranpelko laimentunut
Tuoreimmat kansalaisliikkeiden voitot ovat OECD:ssä valmistellun MAI-investointisopimuksen kaatuminen ja WTO-neuvottelujen karilleajo Seattlessa Yhdysvalloissa. Esimerkiksi MAI-sopimus meni nurin pikemminkin tietoverkkoja kuin perinteisiä banderolleja hyödyntämällä.
Pohjaa liikkeiden nousulle antaa mm.
koulutustason kohentuminen, joka on rapauttanut
auktoriteettiuskoa.
- Poliittisia päättäjiä ei enää kunnioiteta eikä
sanaa kuulla hattu kourassa, Ekholm kuvaa.
Kansalaisliikkeiden perusolemukseen kuuluu epäkohtiin pureutuminen, ei niinkään jonkin asian puolesta toimiminen. Järjestöt herättävät ajatuksen vaihtoehtoisuudesta.
- Ne ovat tuoneet yhteiskunnalliselle agendalle täsmädemokratian tunnun kansalaisia huolestuttavissa kysymyksissä.
Meneillään olevalla nousukaudella pinnalle on noussut maailmanlaajuinen solidaarisuus: globalisoitumisen haittojen vastustaminen, ihmisoikeudet ja kehitysmaiden velkojen anteeksianto.
- Näyttää siltä, että kritiikin kohteena markkinatalouden epäkohdat ovat nousussa ja ympäristökysymykset vastaavasti ovat menettäneet suhteellista painoarvoaan.
Kenen suulla puhutaan?
Innokkaita toimijoita on kuitenkin aina vain vähän. Vähemmistön aktiivisuus ei menesty, ellei se saa taakseen hiljaisen enemmistön tukea tai ymmärrystä.
Toisaalta järjestöjä on kytketty viralliseen päätöksentekoon mm. erilaisten asiantuntija- ja komiteajäsenyyksien kautta.
Kotoisesta esimerkistä käy Helsingissä kymmenisen vuotta sitten nuorille taloja vallannut Oranssi-ryhmä, joka saa nykyään kaupungin avulla taloja kunnostettavaksi. Onpa ympäristöministeriö julkaissut kirjasenkin Oranssin asumisen mallista.
Ekholm haastaa pohtimaan, ketä kansalaisliikkeet oikein edustavat. Samaakin asiaa saattaa ajaa useita järjestöjä, kuten meillä viime vuosikymmenen voimakkaimmassa liikkeessä eli EU-jäsenyyttä vastustaneessa liikkeessä.
- Kun kansalaisliikkeellä ei ole demokraattista mandaattia, voidaan pohtia, mitä merkitsee saavutettu sopu kansalaisjärjestön edustajien kanssa. Ketä se sitoo?
STT-MH
19.5.2000
