Perusteos Mannerheim-ristin ritareista kunnianteko sankareille ja aseveljille
Talvisodan aikana ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim totesi, että kunniamerkkisäännöt olivat puutteelliset. Niiden jakoperusteet pohjautuivat sotilasarvoon.Ylipäällikön kannan mukaan taistelukentällä osoitettu urhollisuus ja taitavuus oli voitava palkita erityisen korkealla kunniamerkillä sotilaallisesta arvoasteesta riippumatta.
Tälle perustalle syntyi välirauhan aikana 16. joulukuuta asetus Mannerheim-ristin ritareista. Sotien aikana taisteli tai toimi erilaisissa tehtävissä Suomen puolustusvoimissa noin 600 000 miestä. Mannerheim-ristin ritareita heistä on 191.
Ekonomi Bengt Fagerlund ja eversti Pentti Laamanen ovat toimittaneet uusimman teoksen Mannerheim-ristin ritareista. Kirjan alussa on eversti Matti Lukkarin kirjoittama katsaus viime sotiin.
Aiemmin ilmestyneitä kirjoja ei ritareista ole enää juuri myytävänä. Uusimman teoksen toimittajat ovat tehneet työnsä korvauksetta. Sen tuotolla kerätään varoja veteraanityöhön. Kustantaja ja myyjänä on Helsingin seudun sotaveteraanipiiri. Kirjakaupoista teosta ei saa.
Ensimmäinen ja viimeinen
Ensimmäiseksi ritariksi nimitettiin eversti Ernst Ruben Lagus heinäkuussa 1941. Ritari n:o 191 on jääkärieverstiluutnantti Viljo Akusti Laakso. Ensimmäisenä rivimiehenä palkittiin peloton panssarintorjuja, sotamies Viljo Rättö (n:o 4).
Kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita ovat kenraalimajuri Aaro Pajari, eversti Martti Aho, lentomestari Eino Juutilainen ja kapteeni Hans Wind.
Nuorin ritareista oli 19-vuotias kersantti Lauri Skyttä ja vanhin sotamarsalkka Mannerheim 74-vuotiaana. Vain kaksi miestä on nimitetty 1. luokan Mannerheim-ristin ritareiksi, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim ja jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs.
Viime helmikuun alussa Mannerheim-ristin ritareista oli elossa enää 22. Heidän keski-ikänsä oli 83 vuotta.
Päin panssareita
Kun sotamies Viljo Rättö teki panssaritorjuntatykin ampujana eversti Pajarin johtamassa Jalkaväkirykmentti 27:ssä sankaritekonsa, hän ei edes tiennyt Mannerheim-rististä mitään.
Radiossa oli kerrottu hänestä tulleen tämän ristin ritarin.
- Mikä se sellainen on, oli Rättö vilpittömästi kysynyt. Hän kun ei todella ollut kuullut uudesta ritarimerkistä mitään.
Sotamies Rättö oli elokuun alussa 1941 vallannut vihollisen panssaritorjuntatykin ja tuhonnut suuntauslaitteita vailla olevalla tykillä putken läpi tähdäten neljä vihollisen panssarivaunua.
David ja Goljat
Yksi merivoimien ritareista on sotilasmestari Toimi Ovaskainen. Hän sai ritarimerkin n:o 108 helmikuussa 1943. Ovaskainen oli moottoritorpedoveneen päällikkö. Ritariesityksen oli allekirjoittanut jo marraskuussa 1941 merivoimien komentaja.
Moottoritorpedovene 38 oli Ovaskaisen komennossa hyökännyt heinäkuussa 1941 vihollisen voimakasta hävittäjäalusta vastaan. Hyökkäyksen aikana onnistuttiin pelastamaan toinen vaurioitunut suomalainen torpedovene.
Syyskuun alussa vene 38 upotti puolestaan torpedoimalla vihollisen 2 000 tonnin kuljetusaluksen ja kuukauden lopulla vielä vihollisen 800 tonnin vihollisraivaajan Suursaaren itäpuolella. David oli jälleen voittanut Goljatin.
"Illu" Juutilainen
Suomen ilmavoimien eräs legendaarisimpia hävittäjä-ässiä oli lentomestari Eino Ilmari Juutilainen. Hänet palkittiin kaksi kertaa Mannerheim-ristillä.
Ensimmäisen ristin n:o 56 hän sai huhtikuussa 1942 takanaan 22 ilmavoittoa. Toisen ristinsä eli ensimmäisen päälle marsalkansauvat hän sai kesäkuun lopulla 1944. Varmoja ilmavoittoja oli silloin jo 73.
Ennen sodan loppua "Illu" ehti vielä kartuttaa varmojen pudotusten määrän 94:ään. Kansainvälisessä vertailussakin Juutilainen sijoittui aivan kärkipäähän.
Vihollinenkin tunsi hänet ja lähetteli hävittäjä-ässälle ilmaan viestejä: "Huomio, Eino Ilmari, huomio, Eino Ilmari, ruaputa, ruaputa."
Tähän "Illu" vastasi: "Huomio, ryssä, huomio, ryssä. Kunhan saan sen PE-kakkosen (syöksypommittaja) käsille, niin kyllä ruaputan." Siteeratut lainaukset ovat Juutilaisen kirjoittamasta muistelmateoksesta Punalentäjien kiusana.
STT-IA
19.5.2000
