A. Nenäkäs
19.5.2000
Vettenkilkkiäinen tapaa virkavaltaa
Lääninajattelija Untamo Vettenkilkkiäinen oli hehkeän kevätsään kunniaksi ajellut koirineen naapurikunnan taimenjärvelle pilkille.
Palatessaan valtavan kalansaaliinsa kanssa rantaan autolleen
Vettenkilkkiäinen putosi haurailta jäiltä sulaan. Onnekseen
ajattelijamme sai keploteltua itsensä kantavalle jäälle ja turvaan
rannalle, missä koira häntä jo odotti. Epäonnekseen Vettenkilkkiäinen
menetti saaliinsa takaisin järveen.
Ajattelijan oli tosi kylmä ja vilu. Mutta ajattelija kun oli,
Vettenkilkkiäinen hoksasi: hän riisui itsensä ilkosilleen, pakkasi
vaatteet auton takakonttiin, istuutui kuskin paikalle, otti koiran
vänkärin paikalle ja laittoi auton käyntiin sekä lämmityslaitteen
suurimmalle teholle.
Siinä istuessaan ja lämmetessään Vettenkilkkiäinen tuumasi, ettei hän
voi pukea märkiä vaatteita enää ylleen, joten sama oli lähteä
köröttelemään kotiin.
Päästyään päätielle Vettenkilkkiäinen jo siunasi tuuriaan. Yhtä hyvin
hän voisi tällä hetkellä maata järven pohjassa kalojen saalistettavana.
Ajattelijaa jo hymyilytti ja vihellytti.
- Käyn ahon laitaa, minä ilman
paitaa, hän lauloi ja vihelsi vuorotellen.
Vihellys loppui kuin seinään, kun Vettenkilkkiäinen huomasi muutaman
sadan metrin päässä sinivalkoisen auton ja sen vieressä sinipukuisen
viranomaisen.
- Lienee parempi, että en selitä mitään, Vettenkilkkiäinen
päätti, hiljensi vauhtinsa, pysäytti ja aukaisi sivuikkunan.
- Ajokortti ... ja ... hmmm, konstaapeli sai sanotuksi ennen kuin huomasi
niiden jo olevan kourassaan.
Siinä tarkastelivat konstaapeli ja koira uteliaina kiireestä ...
kantapäähän Vettenkilkkiäistä, joka puolestaan tuijotti johonkin
edessään siintävään kaukaisuuteen.
* * *
Vettenkilkkiäisellä oli kiire. Ajattelijoiden lääninseminaari oli
alkanut jo viisitoista minuuttia sitten ja hänen olisi pitänyt olla
avaamassa tilaisuutta. Pitkä, puhelimitse tapahtunut ajatusten vaihto
äidin kanssa oli kuitenkin viivästyttänyt Untamon lähtöä.
- Jos ajan päätietä, matka kestää 20 minuuttia ja myöhästyn
pahanpäiväisesti, Vettenkilkkiäinen laskeskeli ja päätti käyttää aikaa
huomattavasti säästävää oikotietä.
Vettenkilkkiäisen epäonni kuitenkin jatkui. Oikotie oli kilometrin
matkalta muutettu pyörätieksi, jonka alkupäässä komeili
Moottoriajoneuvolla ajo kielletty -kyltti.
- Täällä ei tähän aikaan voi olla poliiseja, Vettenkilkkiäinen arveli ja
päätti tietoisesti rikkoa liikennesääntöjä sekä ajaa läpi oikotien
pyörätiepätkän.
Untamo päätteli väärin. Poliisilla nimenomaisesti oli ratsia juuri tällä
osuudella. Pahanpäiväisen kirouksen päästettyään Vettenkilkkiäinen
pysäytti konstaapelin kohdalle ja avasi sivuikkunan.
- Osaatteko te lukea, konstaapeli kysyi?
- Kyllä, voinko jotenkin auttaa, Vettenkilkkiäinen ajattelematta
vastasi.
Hän ei selvinnyt rikesakolla. Eikä ehtinyt ajattelijoiden
lääninseminaariin.
A. NENÄKÄS
Kirjoittaja on Ajatusten Kemijoki, joka ei virkavallan jälleennäkemisen pelossa halua nimeään
julkisuuteen ennen kuin Kemijoessa on tarpeeksi vettä virrannut.
Kolumnit -sivulle
|