Suomen koulutus OECD:n huippua

Vertailun mukaan yhteinen piirre OECD-maissa on ollut koulutuksen määrällinen kasvu. Yhä useammat kansalaiset opiskelevat yhä pitempään.

Kun vuonna 1990 viisivuotiaan voitiin odottaa olevan elämänsä aikana koulutuksessa keskimäärin 15,1 vuotta, vuoteen 1998 mennessä olettama oli noussut 16,4 vuoteen. Suomessa koulutusaika piteni vielä enemmän, 15,5 vuodesta 17,9 vuoteen.

Suomessa koulutukseen käytettävä aika onkin Australian ja Ruotsin jälkeen OECD:n kolmanneksi pisin - siitäkin huolimatta, että Suomessa koulutuksen kestoa lyhentää vähäisempi esiopetukseen osallistuminen.

Yhä useampien OECD-kansalaisten mahdollisuus kouluttautua näkyy toisen asteen koulutukseen siirtymisessä. Peruskoulunsa päättävien ikäluokasta toisen asteen koulutukseen siirtyvien osuus on Suomessa OECD:n huipputasoa.

Suomessa peräti 93 % 17-vuotiaista jatkaa opintojaan, millä sijoitutaan Ruotsin ja Japanin jälkeen kolmansiksi yhdessä Norjan ja flaaminkielisen Belgian kanssa.

Suomalaiset suorittavat tutkintonsa loppuun

Korkea-asteen koulutuksen laajuutta ja koulutukseen pääsyä kuvaavilla mittareilla Suomi sijoittuu OECD-maiden kärkeen. Korkeakouluasteen aloittavien osuus on Suomessa kolmanneksi suurin Ruotsin ja Uuden-Seelannin jälkeen.

Luku on laskettu ensi kertaa korkea-asteen aloittavien osuutena tyypillisestä ikäluokasta, ja osuus on 58 %. Ammattikorkeakoulutuksen yhä laajetessa osuus tulee merkittävästi kasvamaan.

Sukupuolten välinen ero on Suomessa OECD:n suurimpia: korkeakoulukoulutuksen aloittaa 67 % ikäluokan naisista, mutta vain 49 % samanikäisistä miehistä.

Korkea-asteen koulutukseen pääsy ei kuitenkaan takaa tutkinnon suorittamista. OECD-maiden välillä on suuria eroja. Esimerkiksi Italiassa vain 35 % aloittaneista suorittaa tutkinnon, kun taas Japanissa 90 % opiskelijoista valmistuu.

Vaikka Suomessa on huolestuttu opintojen keskeyttämisistä, OECD-vertailussa Suomi sijoittuu selvästi keskiarvon paremmalle puolelle, sillä 75 % korkea-asteen opiskelijoista myös valmistuu.

Vähemmällä rahalla enemmän

Valtaosa OECD-maista on lisännyt taloudellista panostustaan koulutukseen. Koulutuksen kokonaismenot suhteessa bruttokansantuotteeseen nousivat vuoden 1990 keskimäärin 5,2 %:sta 5,8 %:iin vuonna 1997.

Suomessa muutos oli 6,4 %-6,3 % eli meillä koulutukseen sijoitetaan keskivertoa enemmän. Vuonna 1997 kuusi OECD-maata panosti koulutukseen suhteellisesti Suomeakin enemmän.

Suhteellisesti suurimmat koulutusmenot olivat Koreassa (7,4 % bkt:sta) sekä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa (6,9 %). Kun mukaan lasketaan koulutuksen julkiset tuet kotitalouksille, Ruotsi ja Tanska nousevat ylivoimaisiksi ykkösiksi 8,5 ja 8,2 prosentin bkt-osuuksin.

Vain Suomessa ja Unkarissa koulutuksen bruttokansantuoteosuus pieneni 1990-97, tosin vain 0,1 prosenttiyksiköllä. Tällöin tarkastelussa ovat kokonaiskustannukset eli sekä julkisista että yksityisistä lähteistä koulutuslaitoksille osoitetut varat.

Suuria eroja julkisessa ja yksityisessä rahoituksessa

Julkisen ja yksityisen rahoituksen osuuksissa on huomattavia eroja OECD-maiden välillä. Tämä näkyy erityisesti korkea-asteen koulutuksessa.

Kun esimerkiksi Pohjoismaissa lähes sata prosenttia rahoituksesta kaikilla koulutusasteilla tulee julkisista lähteistä, niin Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa yksityisen rahan osuus korkea-asteella on noin puolet.

Mitä korkeampi koulutus on, sitä suuremmat ovat opiskelijakohtaiset kulut. OECD-maiden keskiarvo peruskoulun ala-asteen koulutuksessa on 3 800 dollaria, peruskoulun yläasteen ja toisen asteen koulutuksessa 5 300 dollaria ja korkea-asteen koulutuksessa 8 600 dollaria opiskelijaa kohti.

Näin jyrkkää opiskelijakohtaisten menojen kasvua koulutusasteen mukaan ei kuitenkaan Suomessa ole nähtävissä. Suomessa perusasteen kustannukset oppilasta kohden ylittävät selvästi OECD:n keskiarvon, toisella asteella ne ovat suurin piirtein keskitasoa ja korkea-asteella keskimääräistä alemmat.

Suomen tavoin kustannuserot eri koulutusasteiden välillä ovat suhteellisen pieniä Tanskassa, Kreikassa ja Espanjassa. Korkea-asteen koulutusta painottavat sen sijaan Yhdysvallat, Sveitsi, Kanada, Ruotsi, Australia, Japani ja Norja.

Niissä korkea-asteen opiskelijakohtaiset kustannukset nousivat yli 10 000 dollarin, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä jopa yli 15 000 dollarin. Suomessa korkea-asteen opiskelijapaikan kulut olivat noin 7 000 dollaria.

Suomalaisnaiset koulutettuja

Suomessa 25-64-vuotiaiden koulutustaso on vain hiukan OECD-maiden keskitason yläpuolella, mutta 25-34-vuotiaiden ryhmässä Suomen sijoitus kohentuu. OECD:stä löytyy vain neljä maata, joissa yli 90 % 25-34-vuotiaista on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon: Japani, Norja, Korea ja Tshekin tasavalta.

Suomi sijoittuu 84 prosentillaan yhdenneksitoista. Naisten koulutustaso on tässä ikäryhmässä miesten koulutustasoa korkeampi, mikä ei ole tilanne kaikissa OECD-maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa 25-34-vuotiaista miehistä 68 % ja naisista vain 55 % on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon.

Koulutukseen osallistuminen muodostaa hyvin yhdenmukaisen käyrän OECD-maissa. Kolmivuotiaista lähtien koulutuksessa olevien osuus ikäluokasta kasvaa tasaisesti niin, että kuusivuotiaista yleensä jo kaikki ovat koulutuksessa.

Eräissä maissa, kuten Ranskassa, flaaminkielisessä Belgiassa ja Italiassa, käytännössä jo kaikki kolmivuotiaat kuuluvat koulutusjärjestelmään. Aivan nuorimpien koulunkäynnissä Suomi on vielä selvästi OECD-keskiarvon alapuolella.

Sadan prosentin osallistumisaste jatkuu 15-16 ikävuoteen, minkä jälkeen osallistuminen laskee tasaisesti. Vain Suomessa ja Ruotsissa tämä lasku ei ole jatkuva: Suomessa ja Ruotsissa 19- ja 20-vuotiaista koulutuksessa on pienempi osa kuin 21-vuotiaista.

Tätä selittää se, että kaikki ylioppilaat eivät yo-tutkinnon suoritettuaan sijoitu heti jatko-opintoihin, vaan pienellä viiveellä.

Suomi tietokoneiden opetuskäytön mallimaa

Tietokoneen käyttöä opetustarkoituksiin on vertailtu mm. tietokoneiden lukumäärällä peruskoulun oppilasta kohden sekä Internet-yhteyksien määrällä koulua kohti.

Kummallakin mittarilla Suomi sijoittuu aivan OECD:n kärkipäähän. Mediaani ala-asteen kouluissa on 12 oppilasta tietokonetta kohti, jota enemmän tietokoneita on vain Kanadan, Uuden-Seelannin ja Tanskan kouluissa. Parhaiten varustetuissa oppilaitoksissa on jopa alle kuusi oppilasta tietokonetta kohti.

Internet-yhteydet on Suomessa lähes joka koulussa. Education at a Glancen tiedot perustuvat lukuvuonna 1998-99 kerättyyn aineistoon, ja tuolloin Internet-yhteydet oli 87 prosentilla suomalaisista ala-asteista ja 96 prosentilla yläasteista.

Vain Islanti ja Kanada sijoittuivat Suomen edelle, mikä osoittaa tietoliikenneyhteyksien olevan uudenaikaisen oppimisen perusedellytys haja-asutusalueilla. Suomessa tietoyhteiskuntaohjelma on merkittävästi lisännyt sekä tietokoneiden määrää että sen käyttöä opetuksessa.

Työllisyys ja palkka paranee koulutuksella

Valtaosaan OECD-maita pätee vanha totuus, mitä enemmän koulutusta sitä paremmat työllistymismahdollisuudet. Vuonna 1998 Suomessa esimerkiksi 25-29-vuotiaista pelkän perusasteen koulutuksen saaneista oli työttöminä 23,5 %, toisen asteen koulutuksen saaneista 15,4 % ja korkeakoulututkinnon suorittaneista 8,5 %.

OECD-maiden keskiarvot olivat vastaavasti 15,2 %, 9,0 % ja 7,7 %. Silti joissakin maissa kuten Turkki ja Meksiko on vielä paljon ammatteja, joissa ei vaadita tutkintoa ja näissä maissa perusasteen jälkeistä koulutusta vailla olevilla on jopa alhaisempi työttömyysaste kuin koulutetummilla ikätovereillaan.

Koulutus tuottaa myös paremmat tulot. Suomessa näyttää korkeakoulukoulutuksen myötä saavutettujen palkkojen ero muiden koulutusasteiden tuottamiin palkkoihin olevan yksi suurimpia. Toisaalta pelkän peruskoulun varassa tulojen erot toisen asteen koulutuksen saaneisiin ovat pienimmät OECD:ssä.

IA
19.5.2000

Kotimaa -sivulle