Kirkko nostamassa lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapetille
Kirkon sisällä tutkitaan parhaillaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia, joissa tekijäksi epäillään kirkon työntekijöitä. Tällä hetkellä hiippakunnissa tutkinnan alla on "muutama" tapaus kirkon lapsi- ja nuorisotyön parista.
Aikanaan näistäkin osa johtaa kirkon mukaan poliisitutkintaan.
Johtava sihteeri Martti Esko kirkon perheasiain keskuksesta ei
suostu kertomaan tarkemmin, millaisista tapauksista on kyse
tai missä yhteydessä ne ovat tapahtuneet.
Hän korostaa kuitenkin, ettei kirkko ole muuta yhteiskuntaa
kummempi, ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu
myös kirkon parissa. Esko muistuttaa, että kerhotoiminnassa ja
rippikoulussa kirkko kohtaa joka vuosi suuret määrät lapsia ja
nuoria.
- Vaikka tuomioihin asti edenneistä tapauksista ei kirkon piirissä
olekaan tietoa, on syytä olettaa, että nyt tutkinnassa olevat
epäilyt ovat vain jäävuoren huippua, Esko sanoo.
Aihe ollut tabu
Kirkon halu nostaa kissa pöydälle perustuu Eskon mukaan viime
vuonna julkisuuteen tulleeseen tapaukseen Suomen
Lähetysseuran taiwanilaisessa oppilaskodissa.
Lähetysseura epäili, että osa kodin työntekijöistä oli käyttänyt
seksuaalisesti hyväksi lähetysseuran työntekijöiden lapsia.
Asiaa selvittämään kutsuttiin ulkopuolinen asiantuntijaryhmä,
joka antoi selonteon, joka vahvisti hyväksikäyttöepäilyjä.
Lähetysseuralta lähtee tai jää aikanaan lähtemättä
tutkintapyyntö poliisille.
- Virhe johon kirkossa langetaan, on anteeksiantaminen. Aihe
on ollut tabu kirkon piirissä kaikki nämä ajat, sillä kyläyhteisö
on suojellut usein kirkon työntekijöitä, selvitysmies Sami Mahkonen oikeusministeriöstä sanoo.
Kirkko huomauttaa, että lapsen oireiluun herännyt työntekijä ei
saa jäädä epäilyineen yksin. Asiaa lähtevät sen sijaan
tutkimaan niin lastensuojelun, psykiatrian ja muun lääketieteen
edustajat sekä poliisi.
Se, että moni hyväksikäyttösyytteistä raukeaa
tuomioistuimissa, johtuu Mahkosen mukaan osaksi juristien
perhetymättömyydestä aiheeseen.
- Vaikka lakimiehet sitä vastustavatkin, mm. näitä asioita
varten pitäisi perustaa erityinen perhetuomioistuin, jossa eri
alojen asiantuntijat päättäisivät, onko näyttö riittävää,
Mahkonen toteaa.
Vaitiolovelvollisuus harkintaan
Kirkko on nostamassa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön
liittyviä tabuja esille myös vaitiolovelvollisuuden suhteen.
Esko huomauttaa, että ehdoton vaitiolovelvollisuus koskee vain
papin suorittamaa rippiä, toisin kuin esimerkiksi monet kirkon
sielunhoitoa harjoittavat tai perheasiain parissa työskentelevät
luulevat. Kirkko korostaa, että tarvittaessaa työntekijöillä on
velvollisuus ilmoittaa epäilyistään.
- Lapsen koskemattomuuden suojaaminen on tärkeämpää kuin
kirkkolaissa mainittu salassapitovelvollisuus. Voivathan silloin
tulla kysymykseen esimerkiksi nimettömät ilmoitukset
viranomaisille, Mahkonen sanoo.
Martti Eskon mukaan kirkolla olisi myös syytä kiinnittää
työntekijöitä valittaessa huomiota näiden mahdollisiin
pedofiliataipumuksiin. Esko toteaa, että kirkko teettää
soveltuvuustestauksia eräisiin virkoihin, mutta niitä on kallista
ulottaa satoihin lasten parissa työskenteleviin ihmisiin.
- On muistettava, että lapsi- ja nuorisotyön parissa
työskentelee runsaasti myös vapaaehtoisia. Työnantajan
tehtäväksi jää harkita heti alkuunsa, soveltuuko työntekijä
tehtävään.
STT-IKK
19.5.2000
Kotimaa -sivulle
|