Velkavangit hädässä optioajan Suomessa
Velkojen anteeksianto ei hevin juurru perisuomalaiseen ajattelutapaan. Kirkko on nyt käymässä taistoon luutuneita asenteita vastaan velkalainsäädännön kohentamiseksi.Kirkon diakoniakeskuksen työryhmä valmistelee valtiovallalle kirjelmää velkasyrjäytyneiden aseman helpottamisen puolesta.
- Aina on vedottu siihen, että ylivelkaantuneiden joukkoon mahtuu keplottelijoita, huokaa Juhani Veikkola, diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen johtava sihteeri.
- Epäilemättä keplottelijoita onkin, mutta kaikkia ei kuitenkaan pitäisi rangaista pienen ryhmän takia.
Vaikka optio-Suomella mainostetaan menevän hyvin, moni 90-luvun laman uhri painii yhä kohtuuttoman velkataakan alla. He ovat hyväuskoisia velantakaajia, konkurssin tehneitä yrittäjiä sekä aikanaan kahden asunnon loukkuun jääneitä.
Noin 40 000 suomalaista on päässyt virallisen velkajärjestelyn piiriin. Tukalimmassa asemassa ovat ne, joilta järjestely evätään tai joilta se raukeaa.
Pimeät hommat houkuttelevat
Velkasyrjäytyneillä on muita suurempi houkutus ryhtyä niin sanottuihin pimeisiin hommiin. Velkavankeudesta ulospääsyyn tulisikin Veikkolan mukaan asettaa selkeä takaraja, ettei perintä jatkuisi ikuisuuksiin saakka.
- Tämä on yksi tärkeimpiä harmaan talouden torjuntakeinoja, huomauttaa Veikkola.
Laman runtelemat pankit saivat valtion jättituella uuden mahdollisuuden, ja nyt ne takovat huipputuloksia. Henkilökohtaiseen vararikkoon syyttään ajautuneet pankkiasiakkaat ovat syystäkin katkeria kohtalostaan.
- Suomen velkalainsäädännön perusta alkaa jo olla vanha. Sen arvopohja nojaa 1800-luvun yhteiskunnalliseen tilanteeseen, taustoittaa diakoniarahaston sihteeri Tiina Saarela.
1990-luvulla velkabisnes oli jo kuin eri planeetalta.
- 1800-luvulla ei kaupattu velkaa postiluukusta ja R-kioskeista, vertailee Saarela.
Kirjelmä pääministerille?
Lainsäätäjäporras ei ole onneksi täysin ummistanut silmiään velallisten hädältä. Esimerkiksi oikeusministeriössä hahmotellaan paraikaa lakiehdotusta, joka muuttaisi ulosotot määräaikaisiksi.
Kuluttajan tai takaajan velka olisi sen mukaan ulosottokelpoinen tuomion määräämisestä 15 vuotta. Ehdotus on lausuntokierroksella syksyyn saakka.
Velkasyrjäytyneiden puolesta puhuva diakoniakeskuksen kirjelmä on tarkoitus esitellä 6. kesäkuuta kirkkohallitukselle. Mikäli kokous ei vaadi lisävalmisteluja, työryhmä aikoo saattaa kirjelmän valtiovallan edustajille - mahdollisesti pääministerille - vielä kesäkuun aikana.
"Joskus olen toivonut rekan ajavan päällemme"
Diakoniakeskus on kerännyt velkavankeuteen ajautuneiden kertomuksia arjen ahdingosta. Niistä välittyvä lohduttomuus puistattaa lukijaa. Kirjeitä saapui kevään mittaan kolmisensataa, ja niitä luettiin ääneen pääsiäisenä Helsingin kirkoissa.
Ahdistavimmissa kirjeissä velkavanki näkee ratkaisuksi enää itsetuhon. "Toivon, että jokin ihme pelastaisi perheemme tuholta. Joskus olen toivonut rekan ajavan päällemme", kertoo eräs umpikujaan ajautunut kirjoittaja.
Kansalaisluottamuksensa menettänyt joutuu kokemaan senkin, että vanhat kaverit kaikkoavat ympäriltä. "Niin sitten hyvästelin osakkeeni, ennakkoperintöni, avioliittoni ja myöskin luottokelpoisuuteni. Tulin äkkiä yhteiskuntakelvottomaksi ja jotenkin surkeaksi tyypiksi. Useimmat ystävät myös sain hyvästellä tai pikemminkin he hyvästelivät minut äänettömästi ja kadoten kuin varkaat yöhön."
Viivästyskorot ja ulosottomaksut ovat monien kohdalla suurempia kuin alkuperäinen velkapääoma. "Kahdentoista vuoden velkavankeuden aikana noin miljoonan markan velka on kasvanut seitsemään miljoonaan ja kasvaa edelleen. Muita tuloja kuin eläke ei ole eikä tule jatkossa olemaan. Eikä elinaika enää riitä velkajärjestelyyn."
Hyvinvoinnin sivustakatsoja näkee viiltävää ironiaa jonoissa, joita kahden kerroksen väki muodostaa. "Suomellahan menee jälleen liian hyvin - tosin kansa on jakautunut kahtia. Jonoissa ovat leivänhakijat sekä osakkeenostajat."
STT-MH
19.5.2000
