Viestintätutkija: Filippiinien sieppausdraama varsin erikoinen
Varsin erikoiseksi ja uudentyyppiseksi luonnehtii Filippiinien sieppausdraamaa viestintätutkija Pentti Raittila Tampereen yliopistosta. Hän ei muista aiemmilta vuosilta tilannetta, jossa toimittajat olisivat päässeet haastattelemaan sieppauksen uhreja. - Siepatut ovat nyt tietyllä tavalla päätähtiä myös suorissa tv-lähetyksissä. Tämä on mielestäni aika huikea tilanne, Raittila pohtii.
Tilanne on Raittilan mukaan osittain nykyisen globaalin tiedonvälitystekniikan tulosta, mutta kuvaa toisaalta myös sitä, että sieppaajaryhmä on varsin erikoislaatuinen.
Pitkään venyneitä sieppauksia on eri puolilla maailmaa ollut vaikka kuinka usein, Raittila toteaa puhelinhaastattelussa STT:lle.
- Mutta lähes aina siepatut ovat muistini mukaan olleet tietymättömässä paikassa, josta he ovat ehkä pystyneet toimittamaan ulkomaailmaan videolausuntoja tai muita viestejä vain sieppaajiensa välityksellä.
- Uutta on, että toimittajat pääsevät suoraan haastattelemaan siepattuja. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä jonkinlainen uusi malli, Raittila sanoo.
Hän huomauttaa myös, että nykyaikainen viestintätekniikka mahdollistaa monenlaista sellaista, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista.
Toimittajien rooli ja vastuu
Toimittajia arvostellaan usein siitä, että he kirjoituksillaan itse asiassa edistävät kaikenlaista tuomittavaa toimintaa. Tällaista arvostelua on esitetty esimerkiksi pedofiilitapausten yhteydessä.
Raittilan mukaan on vaikea sanoa mitään varmaa asiassa, koska tutkimuksia ei ole.
- Tällaisia tapauksia ei aiemmin tullut julkisuuteen, hän toteaa pedofiiliuutisista.
- Oliko niitä silti aikaisemmin vähemmän? Raittila kysyy. - Vai oliko niitä jopa enemmän, kun niitä ei osattu pelätä ja varoa, koska niistä ei kerrottu julkisuudessa? Vaikea sanoa.
Toimittajien kesken olisi kuitenkin Raittilan mielestä käytävä jatkuvasti keskustelua mediajulkisuuden mahdollisista seurauksista.
Sieppauksien laaja käsittely julkisuudessa saattaa palvella sieppaajien tavoitteita, Raittila toteaa.
Filippiinien sieppaajista on tosin Raittilan mukaan annettu lehdistössä ja televisiossa sellainen kuva, että he ovat nulikka- ja rosvojoukko, joka ei niinkään ajattele julkisuutta poliittisten tavoitteiden edistämisen näkökulmasta, vaan jonka silmissä kangastelevat pikemminkin dollarin kuvat.
Suorat sanat sieppaajista
Raittila kysyy, olisiko sieppauksesta vaikeneminen julkisessa sanassa edes mahdollista, vaikka samainen julkisuus palvelisikin sieppaajien tavoitteita.
- Ja myös panttivankien turvallisuuden kannalta julkisuus on ehkä myönteinen asia.
Erikoisena piirteenä Filippiinien sieppauksessa Raittila pitää myös sitä, että panttivangit ovat lausunnoissaan toimittajille esittäneet varsin suorasukaisia arvioita sieppaajista.
- Aika yllättävää, että he aivan suoraan nimittivät sieppaajia rosvojoukoksi.
Panttivangit saattavat Raittilan mukaan arvella, että heidän puheensa eivät koskaan tule heidän "isäntiensä" tietoon.
- Jos sieppaajat saisivat tietää, että heistä puhutaan näin, saattaisi kohtelu muuttua.
Panttivankien lausunnot sieppaajista saattavat Raittilan mukaan olla ehkä myös viesti läntisille diplomaateille. Panttivangit haluavat lausunnoillaan kiirehtiä diplomaatteja toimintaan ja muistuttaa millainen joukko sieppaajat ovat.
STT-IKK
2.6.2000
