Sairastaminen eriarvoistui 1990-luvulla
Viime vuosikymmenen alussa Suomen terveydenhuollossa tapahtui useita tärkeitä muutoksia, joilla oli vaikutuksia myös erikoissairaanhoidon palveluihin, toteaa sairaalapalvelujen käyttöä tuloryhmittäin tutkinut Ilmo Keskimäki.Keskimäen mukaan vuonna 1993 valtionosuusuudistus muutti kuntien asemaa ja antoi niille periaatteessa suuremman vapauden asukkaidensa terveyspalvelujen järjestämiseen.
Sairaaloille tämä merkitsi aiempaa suurempaa suoraa taloudellista riippuvuutta kunnista, joilta sairaalat uudistuksen jälkeen ovat saaneet noin 90 prosenttia rahoituksestaan.
Saman aikaan laman ja kuntatalouden rahoitusvaikeuksien seurauksena terveydenhuoltomenoja leikattiin. Somaattisessa erikoissairaanhoidossa supistukset olivat muuta sairaanhoitoa vähäisempiä, mutta merkitsivät yleissairaaloissa noin viiden prosentin kiinteä hintaista menojen leikkausta.
Toisaalta sairaaloiden tuottavuus kasvoi 1990-luvulla niin että taloudellisista supistuksista huolimatta sairaalat tuottivat 1990-loppupuolella aiempaa enemmän mm. kirurgisia hoitoja ja poliklinikkapalveluita.
Eräiden yksittäisten kirurgisten toimenpiteiden kohdalla palvelujen tarjonnan kasvu oli huomattavaa.
Esimerkiksi vuosina 1988-1996 kaihileikkausten määrä kasvoi noin kolminkertaiseksi, sepelvaltimoiden ohitusleikkausten ja pallolaajennusten määrä lisääntyi 180 prosentilla, lonkan tekonivelen ensileikkaukset noin 50 prosentilla ja kohdunpoistot kolmanneksella.
Hyvätuloisille entistä enemmän kirurgista hoitoa
Sairaaloiden toimintaympäristössä ja toiminnassa tapahtuneista muutoksista huolimatta tuloryhmien väliset erot sairaalapalveluiden käytössä olivat hyvin samankaltaisia laman jälkeen vuonna 1996 kuin ennen lamaa 1980-luvun lopulla.
Sairaaloiden hoitoilmoitusten mukaan sekä 1980-luvulla että 1990-luvun puolivälissä alimmissa tuloryhmissä käytettiin ylipäätään enemmän sairaalapalveluita, mutta ero muodostui konservatiivisesta hoidosta.
Kirurgisia hoitoja oli ylimmissä tuloryhmissä enemmän ja 1996 ero ylimmän ja alimman tuloryhmän välillä oli jonkin verran aiempaa suurempi.
Kun 1988 alimmassa tuloviidenneksessä miehille tehtiin 13 ja naisilla 10 prosenttia vähemmän leikkauksia kuin ylimmässä tuloviidenneksessä, kasvoi ero vuoteen 1996 miehillä 20 ja naisilla 22 prosenttiin.
Kaihileikkausten määrissä vastaava tuloryhmäero kasvoi 20:stä 30:een prosenttiin.
Sepelvaltimotoimenpiteissä tuloryhmien väliset suhteelliset erot kapenivat hieman, mutta hyvätuloisilla tehtiin edelleen enemmän toimenpiteitä kuin alemmissa tuloryhmissä vaikka sepelvaltimotautisairastavuus on alemmissa tuloryhmissä selvästi ylempiä ryhmiä yleisempää.
Myös lapsilla jyrkkiä eroja
Myös lapsilla perheen tulotasolla näytti vuonna 1996 olevan vaikutusta sairaalapalvelujen käyttöön, vaikka erot eivät olleet yhtä systemaattisia kuin aikuisilla.
Alimmassa tuloviidenneksessä lapset käyttivät yhteensä 6-7 prosenttia vähemmän sairaalapalveluita kuin ylimmässä. Kirurgisissa hoidossa ero oli vielä suurempi, 10-15 prosenttia.
Myös lapsilla oli jyrkkiä eroja yksittäisissä toimenpiteissä. Tärykalvopistoja ja siihen liittyen tärykalvoputkien asennuksia tehtiin alimmassa tuloviidenneksessä lapsille noin 30 prosenttia ylimmän viidenneksen lapsia vähemmän.
Tulosten perusteella vuoden 1996 sairaalapalvelujen käyttö ei näyttänyt jakautuvan terveyspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, vaan käytössä oli tarvetta vastaamattomia ja väestöä taloudellisin perustein eriarvostavia piirteitä.
Monella palvelujärjestelmästä riippumattomalla tekijällä, kuten potilaiden omalla hoitoon hakeutumisella, saattoi olla vaikutusta eroihin, mutta aiemmissa 1980-luvun tilannetta koskevissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota myös palvelujärjestelmän vaikutukseen sosiaaliryhmäeroihin sairaalahoidon saatavuudessa.
Terveydenhuollossa potilaita taloudellisesti eriarvostavia ja mahdollisesti sairaalapalvelujen käyttöeroja luovia tekijöitä ovat mm. yksityissektorin tärkeä merkitys erikoissairaanhoidon avopalvelujen tarjonnassa ja erityisesti kirurgisten potilaiden lähettäjänä kunnallisiin sairaaloihin sekä yksityissairaaloiden ja kunnallisten sairaaloiden erikoismaksuluokan suuri osuus eräiden kirurgisten toimenpiteiden tarjonnassa.
IA
2.6.2000
