Stakesin tutkimus:
Terveyden edistäminen kunnissa vaatii tukea
Suomessa on lukuisia kuntia, joissa terveyden edistämisen asema ja koordinointi on sisällytetty yleisiin hallintotehtäviin ilman voimavaroja ja osaamista. Terveyden edistämisen hallinnollinen kokonaisvastuu on määrittelemättä.Useissa kunnissa ei myöskään ole selkeitä toimintatapoja terveyden edistämisen johtamisessa ja yhteensovittamisessa.
Terveyskasvatuksen yhdyshenkilöiden toimintaedellytyksissä on suuria puutteita. Lähes puolet heistä arvioi, että voimavarat ovat vähentyneet vuoteen 1995 verrattuna. Useimmiten yhdyshenkilön tehtävää hoiti terveydenhoitaja muiden tehtäviensä ohessa.
Stakes esittääkin sosiaali- ja terveysministeriölle, että terveyden edistämisen asemaa kuntien hallinnossa tulisi tukea valtakunnallisella kehittämishankkeella.
Stakes luovutti tutkimuksen ja kirjeen terveyden edistämisen asemasta kunnissa peruspalveluministeri Osmo Soininvaaralle maanantaina.
Viime vuosikymmen toi muutoksen huonompaan
Ehkäisevän työn tehostamiseksi kuntiin perustettiin 1970-luvun lopussa terveyskasvatuksen yhdyshenkilöiden verkosto. Heidän tehtävänään oli toimia asiantuntijoina sekä sovittaa yhteen ja tukea terveyskasvatusta ja muuta ehkäisevää työtä kunnissa.
1990-luvun alussa terveyskasvatuksen ja ehkäisevän työn asema kunnissa muuttui nopeasti. Terveyden edistäminen tuli keskeisimmäksi toiminta-ajatukseksi. Kuntien vastuut ja mahdollisuudet omaleimaiseen toimintaan lisääntyivät samalla kun keskitetty valtakunnallinen ohjaus väheni.
Samanaikaisesti kunnissa alettiin soveltaa perusterveydenhuoltoon väestövastuuta. Kuntien talousvaikeudet aiheuttivat menojen leikkauksia, jotka usein kohdistuivat ehkäiseviin palveluihin.
Ehkäisevään työhön nimetyt asiantuntijat vähenivät asiakastyöstä ja terveyskeskusten johdosta. Samalla terveyskasvatuksen yhdyshenkilöiden työaikaa supistettiin.
Kuntien vastuu lisääntynyt - voimavarat vähentyneet
Vaikka kuntien vastuu terveyden edistämisestä on 1990-luvulla lisääntynyt, uudet haasteet eivät kuitenkaan ole johtaneet terveyden edistämisen aseman selkiytymiseen.
Tutkimuksen mukaan useimmissa kunnissa on muodollisesti nimetty yhdyshenkilö, mutta monilla heistä ei ole todellisia toimintamahdollisuuksia.
Lähes puolet yhdyshenkilöistä arvioi, että terveyden edistämisen voimavarat ovat vähentyneet vuoteen 1995 verrattuna. Yhdyshenkilön tehtävää hoiti tavallisesti terveydenhoitaja muiden tehtäviensä ohessa. Vain joka kymmenennen toiminimike oli yhdyshenkilö tai vastaava.
Kunnat ovat päätyneet hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin. Joissakin suurissa kunnissa terveyden edistämisen johtaminen ja koordinointi järjestetty omaan yksikköönsä (esim. Pori, Turku, Vantaa).
Toisissa kunnissa terveyden edistämistä koordinoimaan on perustettu terveyssuunnittelijan tai vastaavan kokopäiväinen tehtävä kiinteässä yhteistyössä kunnan keskushallinnon kanssa (esim. Kuopio).
Tutkimuksen mukaan kunnissa odotetaan sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin tai lääninhallitusten kannanottoja terveyden edistämisen ja yhdyshenkilötoiminnan kehittämisen tueksi.
Stakesin toimeksiannosta tehdyn tutkimuksen Terveyskasvatuksen yhdyshenkilöt ja terveyden edistäminen ovat tehneet Marjatta Pirskanen ja Anna-Maija Pietilä Kuopion yliopistosta.
IA
2.6.2000
