Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Arkkitehdin matkassa Viipurin helmiä etsimässä



Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjasto on parhaimmillaan arkkitehtuurikirjoissa. Jos kansainvälinen raha riittää, kirjasto nähdään vielä joskus alkuperäisessä asussaan. Nyt luentosalin puulakkakatto aaltoilee varsin epäaaltomaisesti.


Kattoon on rakennettu malliksi reilun kymmenen neliön verran oikeanlaista aaltokattoa. Mallin ovat tehneet Heinola-instituutin opiskelijat yhteistyössä Viipurin kirjaston restaurointiyhdistyksen kanssa.

- Moskova ei antanut sodan jälkeen kirjaston entistäjille lupaa ottaa yhteyttä Aaltoon, joten vanhat korjaukset eivät ole Aallon arkkitehtuurin mukaisia, Viipurin arkkitehtuurin asiantuntija, arkkitehti Petri Neuvonen selittää.

Salin peränurkassa, mustuneen parketin päällä on kaksi valtavaa kirjaröykkiötä, joista toinen on peitetty läpinäkyvällä muovilla. Kasat kertovat käynnissä olevista korjaustöistä.

Kirjastoa on korjattu toisen maailmansodan jälkeen monessa eri vaiheessa ja korjaustyöt jatkuvat. 90-luvulla perustettu suomalais-venäläinen hanke on saanut kirjastolle kansainvälistä tukea. Sen turvin kirjaston luentosalisiiven vesikatto on uusittu ja porrashuone on saanut uuden lasiseinän.

Kansainvälisellä rahoituksella kirjaston nurkkaan on saatu tilat Internetille, jonka käyttö maksaa 30 ruplaa (noin 7,50 markkaa) tunti.


Uno Ullbergin nimeen Viipurissa

Moni Viipurin rakennuksista on tuhoutunut, moni on huonossa kunnossa. Ne unohtuvat hetkeksi, kun näkee arkkitehti Uno Ullbergin 1930 piirtämän Taidemuseon ja piirustuskoulun Pantsarlahden bastionissa. On kuin olisi tullut Italiaan.

Jyrkät rappuset vievät ylös rakennukseen, jonka sisäpihalta aukeaa huikaiseva näkymä Viipurinlahdelle. Tänne noustaan ajattelemaan yleviä ajatuksia. Alhaalla voi sitten pistäytyä 1700-luvulta säilyneessä ruutikellarissa, jonka Viipurin Taiteilijaseura kunnosti käyttöönsä 30-luvulla. Nyt kellaria isännöi kahvila Pantserlaks.

Taidemuseon ja piirustuskoulun Taidemuseon siipi paloi jatkosodassa. Taidekoulun tilat entistettiin 70-luvulla virastokäyttöön. Tiloissa toimii Lengrazhdan-projektin Viipurin sivutoimisto.

Uno Ullbergin kädenjälkeä on myös bastionin juurella Vyborgskaja ulitsalla (Luostarinkadulla) sijaitseva Pietari-Paavalin seurakuntatalo. Se kuului saksalais-ruotsalaiselle luterilaiselle seurakunnalle. Sitäkin isännöi Lengrazhdan-projektin Viipurin sivutoimisto.

Ullberg mainitaan myös Pyöreän tornin historiassa. Hän suunnitteli 1923 Pyöreän tornin muutoksen "historialliseksi kahvilaksi".


Kauppatorin rumilus haluttiin purkaa

Ruotsalaisille Viipuri on Viborg. Venäläiset puhuvat Vyborgista. Sanat tarkoittavat linnoitusta ja molemmat kansat linnoittivatkin Viipuria vuoron perään.

Ruotsalainen Torkkeli Knuutinpoika perusti 1293 Viipurin linnan suojaksi venäläisiä vastaan. Linna valmistui 1300-luvulla. Venäläiset rakensivat Pyhän Annan Kruunun linnoituksen suojaksi ruotsalaisia vastaan.

- Venäläinen se ei ole ollenkaan, ei myöskään ruotsalainen. Jos se on jonkin kaupungin kaltainen, niin se on Lyypekin, professori A.H.A. Kellgren kirjoitti 1846 Viipurista.

Viipurin linnoittaminen päättyi 1860. Alkoi linnoitusten purkaminen. Ruotsalaisten 1550 rakentama tykkitorni, Pyöreä torni, oli joutua purettavaksi 1883, mutta Muinaismuistoyhdistys sai sen estetyksi viime hetkellä.

Toisen kerran Pyöreä torni oli uhattuna vuosisadan vaihteessa. Tornia ehdotettiin purettavaksi "tilaa vievänä ja kauppatoria rumentavana". Se selvisi juuri ja juuri purkutuomiolta.

Moni suomalainen on istunut torniravintolan kolmannen kerroksen Vaasa-salissa ja katsonut Viipurin historiasta kertovaa kuvasarjaa. Neuvostoaikana peittoon maalatut kuvat pestiin esiin tornia entistettäessä.

Jotkut arkaluontoisimmat tekstit jouduttiin tosin aluksi peittämään Moskovan viranomaisten käskystä. Tällainen oli Viipurin piiritystä 1495 kuvaavan maalaussarjan teksti "Moscorum busta Wiburgum". Maalaus kertoo kuinka Viipurista tuli moskovalaisten hauta.


Suomen leijona haavoittuneena Monrepos'ssa

Viipuri oli 1939 Suomen toiseksi suurin, mutta ylivoimaisesti kansainvälisin kaupunki. Suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa puhuvassa Viipurissa oli tuolloin yli 70 000 asukasta, Helsingissä 219 000. Pietarin naapurina Viipuri poimi ensimmäisenä kansainväliset virtaukset. Sieltä ne levisivät muualle Suomeen.

Venäläisessä Viipurissa on noin 90 000 asukasta. Kansainvälisyydestä vastaavat pääosin suomalaiset matkailijat, jotka liikkuvat Viipurin vanhassa keskustassa. Varmimmin heitä tapaa Pyöreässä tornissa, kauppatorilla ja Viipurin linnassa.

Sodassa kaatuneiden muistomerkillä Viipurin pääkirjaston luona on käynyt suomalaisia. Sen näkee seppeleen sinivalkoisista nauhoista. Seppeleen ovat laskeneet Heinolan seudun sotaveteraanit.

Gunnar Finnen veistämä graniittinen Suomen leijona lepää Monrepos'n puistossa kuonottomana. Suomalaiset kaatoivat Tervaniemen laella seisovan Pietari Suuren jalustaltaan 1927 ja pystyttivät sen tilalle leijonan Suomen itsenäisyysjulistuksen kunniaksi. Suomen hävittyä sodan oli leijonan vuoro pudota jalustalta.

STT-MH
2.6.2000


Ajassa -sivulle