Asiantuntijat kritisoivat käytäntöä
Perheväkivaltaa sovitellaan yhä useammin
Asiantuntijat kritisoivat Suomessa yleistyvää perheväkivallan sovittelua. Toisin kuin monissa länsimaissa, yhä useammat perheväkivaltajutut päätyvät sovitteluun Suomessa.Ne ovat esimerkiksi Tampereella yleisimmin kasvava rikostyyppi sovittelussa, kertoo rikos- ja riita-asioiden sovittelun yhdyshenkilö Juhani Iivari Stakesista.
Sekä Bristolin yliopiston että Australian oikeusministeriön tutkimusten mukaan sovittelua ei tulisi käyttää perheväkivaltatapauksissa, koska se voi olla uhrille vaarallista.
Toisekseen sovittelijat eivät tunne perheväkivallan vaikutuksia eikä heillä ole erityistietoa ja -taitoa hoitaa perheväkivalta-asioita. Suomessa perheväkivallan sovittelusta ei ole tehty tutkimusta, vaikka sitä on käytetty vuosien ajan.
Uhrin vai tekijän etu?
Suomen lisäksi perheväkivallan sovittelua käytetään muun muassa Itävallassa.
- Sovittelun käyttö perheväkivaltaan on Suomeen verrattavissa länsimaissa harvinaista. Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja useissa Yhdysvaltain osavaltioissa siihen suhtaudutaan kielteisesti, Suomen Akatemian tutkija Johanna Niemi-Kiesiläinen sanoo.
Niemi-Kiesiläisen mielestä sovittelua ei pitäisi käyttää, koska perheväkivallassa on kyse valta-aseman ja kontrollin saamisesta toiseen väkivallan avulla.
Lisäksi tutkija kritisoi sitä, että sovittelussa ei ole mitään mahdollisuutta varmistaa uhrin turvallisuutta. Kolmanneksi sovittelulla viestitään sitä, että perheväkivalta olisi yksityisasia.
- Yhteiskunnan tärkeän viestin pitäisi olla se, että perheväkivalta on väärin, se on rikos, sitä ei hyväksytä eikä se ole yksityisasia, Niemi-Kiesiläinen toteaa.
Bristolin yliopiston tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes sovittelija tekee työtään ensisijaisesti uhrin suojelun näkökulmasta.
Väkivalta jatkuu
Tutkija ja kouluttaja Sirkka Pertun mielestä sovittelu on lähinnä väkivallantekijän, ei uhrin oikeuksien mukaista. Sovittelu toimii silloin, kun kyseessä on kaksi tasa-arvoista ihmistä.
Perheväkivallan uhri eli lähes aina nainen on altavastaaja, mitä sovittelijat eivät aina tiedosta.
- Kun perheväkivallan uhriin kohdistunut teko tulee poliisin tietoon, kyseessä ei ole lähes koskaan ensimmäinen kerta. Kokemus ja tieto osoittavat, että taustalla on yleensä kymmeniä eritasoisia väkivallantekoja, Perttu sanoo.
Perttu toteaa, että väkivallan tekijä voi vaikuttaa ja manipuloida uhria vielä sovittelussakin, jolloin se vain jatkaa väkivallan kierrettä. Uhrihan on yrittänyt sovitella ja sopeutua väkivaltaisessa parisuhteessa ilman tulosta.
Pertun mielestä työ perheväkivallan lopettamiseksi vaatii ammattihenkilökuntaa, joka on koulutettu ongelmaan. Useimmat sovittelijat ovat vapaaehtoisia, eivätkä väkivaltakysymykset ole heille tuttuja. Lisäksi sovittelua hoidetaan eri tavoin eri paikkakunnilla.
- Sovittelulla ei ole selkeitä tavoitteita, sääntöjä eikä kriteerejä, Perttu sanoo.
Isä yleisin tekijä
Iivarin arvion mukaan sovitteluun menee vuosittain 3 500-4 000 juttua. Perheväkivaltaa sovitellaan erityisesti Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Espoossa.
Perheväkivallan sovittelu lisääntyi suurissa kaupungeissa erityisesti vuonna 1996 eli sen jälkeen, kun pahoinpitely muuttui yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi.
Esimerkiksi Tampereella kaikista sovitelluista väkivaltarikoksista perheväkivaltaa oli 13 prosenttia vuonna 1996. Vuonna 1997 luku oli noussut 31 prosenttiin. Sovittelu vietiin loppuun kolmessa tapauksesta neljästä.
Tampereen sovittelutoimiston selvityksen mukaan 75 prosentissa sovitteluun menneissä läheisväkivaltajutuissa tekijänä on isä, 9 prosentissa äiti ja lapsi 6 prosentissa.
Syyttäjät kriittisiä
- Enemmistö viranomaisista pitää sovittelua sopivana joko aina tai joskus myös perheväkivalta-asioissa, Iivari sanoo.
Viranomaista kriittisimpiä olivat syyttäjät, joista kukaan ei ollut sitä mieltä, että perheväkivaltaan sopisi aina sovittelu. Sovittelussa noin kolmannes jutuista on väkivaltarikoksia, vajaa kolmannes varkauksia ja kolmannes vahingontekoja.
Sovittelutoiminta alkoi 1984 Vantaalla. Sovittelussa on mukana 180 kuntaa ja 125 kunnassa on oma sovittelutoimisto. Sen johdossa on ammatti-ihminen, mutta sovittelijat ovat yleensä vapaaehtoisia. Enemmistö on naisia.
Tekijöille ohjelma
Pertun mielestä Suomen rikosoikeusjärjestelmään pitäisi luoda useissa maissa käytössä oleva järjestelmä, jossa väkivaltainen mies sitoutetaan ohjelmaan. Sen tarkoitus on saada mies tiedostamaan väkivaltaan perustuva vallankäyttönsä.
Ohjelmissa mukana olevat miehet lopettavat aika nopeasti fyysisen väkivallan, mutta vie aikaa ennen kuin he tiedostavat käyttävänsä henkistä väkivaltaa ja kontrollointia.
Ohjelmissa opetellaan uusia käyttäytymismalleja harjoitusten ja päiväkirjanpidon avulla sekä pohditaan väkivallan vaikutusta lapsiin ja naisiin.
Lähde:
Domestic Violence, A national survey of court welfare and voluntary sector mediation practice. University of Bristol 1997.
2.6.2000
