Arkadianmäen ääni
20.10.2000
Kuka käyttää valtaa kunnassa?
Viimeaikainen keskustelu kunnanvaltuutettujen vallanpuutteesta ja virkamiesten vallan kasvusta on osunut oikeaan ajankohtaan, kunnallisvaalien edelle.
Uuden valtuustokauden alkajaisiksi on syytä pohtia, mikä on virkamiesten ja kunnanvaltuutettujen työnjako ja millaiseksi valtuutetut oman kansanvaltaisen poliittisen vastuunsa mieltävät.
Valtuutettujen valitus poliittisen vallan puutteesta on joiltakin osin aiheellista, mutta suurelta osaltaan perusteetonta.
Ymmärrettävää on, että jos valtuusto on omaksunut linjan, jonka mukaan se ohjaa kunnan toimintaa ainoastaan määräraharaamien tasolla, ei poliittinen vaikuttavuus palvelujen järjestämisessä voi olla kovin suurta.
Tulosohjausjärjestelmässä valtuutetut ovat luovuttaneet liian helposti itselleen kuuluvan tavoitteenasettelu vallan ja vetäytyneet tarkkailemaan tilannetta vain määrärahakehysten toteutumisen muodossa. Kysymys ei siis ole siitä, että virkamiehet olisivat vieneet valtaa valtuutetuilta.
Toivon, että mahdollisimman monessa kunnassa valtuutetut yhdessä tuumin ryhtyvät määrittelemään palvelujen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita ja mitoittamaan määrärahat tavoitteiden mukaan.
Vaikka tämä ajattelumalli tuntuu itsestään selvältä, ei tavoitteen asettelu valitettavasti ole tähän mennessä ollut riittävää. On väärin syyttää virkamiehiä valtuutettujen vallan käytöstä, sillä monissa valtuustoissa tulosohjaus on ymmärretty väärin ja luovutettu poliittinen harkinta pois yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.
Tulosohjaus ei siis voi jatkossa enää tarkoittaa pelkää määrärahaohjausta, vaan se on nähtävä osana palveluille asetettujen tavoitteiden kokonaisuutta.
Tuloksia on arvioitava palvelujen saatavuuden ja laajuuden suhteen, ei vain taloudellisin mittarein. Ajattelutapa, missä valtuusto antaa miljoonien markkojen shekin sosiaali- ja terveydenhoitoon ja kirjoittaa shekin kylkeen, "Hoitakaa hommat! t:kunnanvaltuusto" ei ole oikeaa kansanvaltaista tulosohjausta.
Poliittisen ohjauksen ja -vastuun kantaminen ei toteudu sillä, että valtuutetut ryhtyisivät jälleen hyväksymään talousarviossa pieni nippeleitä ja yksityiskohtia. Ei valtuuston tarvitse päättää jokaisesta salaojaputkesta.
Sen sijaan valtuuston on päätettävä siitä, missä kunnossa teitä pidetään ja missä järjestyksessä korjaustöitä tehdään. Valtuustojen on tehtävä selkeitä päätöksiä siitä, millaisia ryhmäkokoja päiväkodeissa halutaan pitää ja millaisia tuntikehyksiä kouluissamme on ylläpidettävä.
Laajasti ymmärretty tulosohjaus ei tarkoita rahan yltiöpäistä käyttämistä vaan arvovalintoja siitä, miten olemassa olevat resurssit käytetään. Tämä vaatii paljon myös valtuutetuilta.
Valtuutettujen on hallittava eri toimialojen kehitykseen liittyvät haasteet ja kyettävä olemaan aloitteellisia niiden tulevaisuuden kehittämisessä. Tämän lisäksi on osattava tehdä arvovalintoja eri vaihtoehtojen välillä.
Tämähän on juuri sitä, mitä politiikoilta pitääkin edellyttääkin.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Kuopion vaalipiiristä.
