EKP:n päätehtävä on hintavakauden turvaaminen
Poliittinen valtapeli heikentää luottamusta euroon
Euron kurssin lasku, raakaöljyn kallistuminen ja inflaation kiihtyminen ovat käynnistäneet Euroopassa voimakkaita hyökkäyksiä Euroopan keskuspankkia vastaan.Poliitikot, "markkinavoimat" ja euron vastustajat ovat nähneet euron heikkenemisen todisteena keskuspankin kyvyttömyydestä ja jopa koko yhteisvaluutan kehnoudesta.
Innokkaimmat kriitikot ovat julkisuudessa valmiit erottamaan EKP:n pääjohtajan Wim Duisenbergin. Euroalueen poliitikkojen valtapeli heikentää luottamusta euroon ja Euroopan keskuspankin itsenäisyyteen.
Samalla se tukee niitä markkinavoimia, jotka ovat 90-luvun alun valuuttamyllerryksen mieleen tuovalla tavalla jo jonkin aikaa koetelleet euron kurssia ja EKP:ta. Näkyvässä asemassa tässä europelissä ovat olleet lyhytaikaisella valuuttakaupalla voittoja tekevät euroalueen ulkopuoliset pankit ja sijoittajat.
Pääjohtaja Wim Duisenberg voi kuitenkin nukkua yönsä rauhassa. Juuri näistä syistä EU:n perussopimuksissa turvattiin Euroopan keskuspankin täydellinen itsenäisyys ja riippumattomuus.
EKP:n pääjohtajan erottaminen on mahdollista vain, jos hän tulee kykenemättömäksi suorittamaan tehtäviään tai syyllistyy vakavaan rikkomukseen.
Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit, esimerkiksi Suomen Pankki, ovat perussopimusten mukaan täysin itsenäisiä. Se tarkoittaa, etteivät keskuspankit tai niiden päättäjät saa pyytää eivätkä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta.
Yhtä ehdottomasti sopimuksissa on kielletty EU:n toimielimiä tai jäsenvaltioiden hallituksia yrittämästä vaikuttaa EKP:n tai kansallisten keskuspankkien päätöksentekijöihin heidän suorittaessaan tehtäviään.
Euro on maailman toinen päävaluutta
Euron heikkenemisen synnyttämän poliittisen kiehunnan takana näyttää olevan varsin jäsentymätön kuva euron roolista kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä sekä yhteisvaluutan arvon määräytymisestä vapailla markkinoilla.
Monet poliitikot ja rivikansalaiset elävät vielä henkisesti kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä, vaikka Bretton Woodsin dollarisidonnainen järjestelmä hajosi jo vuonna 1971. Yhdysvalloissa hallituksen puuttuminen maan keskuspankin rahapolitiikan hoitoon ei yksinkertaisesti tulisi kysymykseenkään.
Euron kurssin lasku näyttää peittäneen monilta arvostelijoilta myös sen tosiasian, että historiallisesti ainutlaatuinen euron käyttöönotto onnistui kaikkien arvioiden mukaan erinomaisesti. Euro on saavuttanut kiistattoman aseman maailman toisena päävaluuttana niin valuutta- kuin rahoitusmarkkinoilla.
Vaikka eurosetelit ja kolikot tulevat käyttöön vasta vuoden 2002 alussa, euro on jo Suomen ja muiden euromaiden laillinen raha. Kansalliset valuutat ovat enää vain euron ilmauksia.
Euroopan keskuspankin arvostelussa kaikuvatkin suljetun talouden henki ja muistot säänneltyjen markkinoiden valtiojohtoisesta talouden ohjauksesta.
Bensamielenosoitusten ja vaikeiden kotimaisten poliittisten päätösten ahdistamien poliitikkojen on ilmeisesti helpompi etsiä syntipukkeja EKP:sta kuin itse harjoittamastaan politiikasta. Viime kädessä he kyseenalaistavat EKP:n itsenäisyyden.
EKP ei päätä euron kurssista
Euroopan keskuspankki ei päätä bensiinin hinnasta. EKP ei myöskään päätä euron kurssista.
Se määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan muiden hintojen tavoin, kuten Bundesbankin entinen pääjohtaja Hans Tietmeyer muistutti syyskuussa Prahassa IMF:n vuosikokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa.
Euroopan unionin perustamissopimuksen ja EKP:n perussäännön mukaan keskuspankin ensisijainen tehtävä on pitää yllä hintatason vakautta. EKP:n perustehtäviä ovat ohjesääntöjen mukaan yhteisön rahapolitiikan toteuttaminen, valuuttamarkkinatoimet, valuuttavarantojen hoito ja maksujärjestelmän toiminnan kehittäminen.
EKP:n ylin päätöksentekoelin on neuvosto, johon kuuluvat pankin johtokunnan jäsenet sekä eurojärjestelmässä olevien kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Se päättää rahapolitiikasta, rahapolitiikan välitavoitteista, virallisista koroista ja varantojen hankkimisesta.
Euron kurssilla ei ole mitään virallista tavoitetasoa. EKP ottaa kurssin huomioon rahapolitiikassaan vain siltä osin, kuin se vaikuttaa hintatason vakauteen. Keskuspankin julkaisuista ja puheenvuoroista on jo useiden kuukausien ajan nähnyt huolen alhaisen euron kurssin ja öljyn kallistumisen inflaatiota kiihdyttävästä vaikutuksesta.
EKP:n kommenttien perusteella voi odottaa keskuspankin rahapolitiikan siksi kiristyvän edelleen. Eurolla ei vielä ole historiaa, mutta suhdannekierron yli EKP:n ohjauskoron arvioidaan tällä hetkellä yleisesti liikkuvan 2,50:n ja 5,50 prosentin vaihtelualueella.
EKP:n ja euromaiden harjoittaman politiikan lisäksi euron kurssiin vaikuttavat muiden maiden ja keskuspankkien päätökset. Valuuttakurssi määräytyy markkinoilla talouden perustekijöiden, rahoitusvirtojen ja lyhytaikaisen kaupankäynnin pohjalta.
"Tukiostot ovat yleensä tehottomia"
Euroopan keskuspankki yllätti markkinat 22. syyskuuta yhdessä muiden keskuspankkien kanssa toteutetuilla euron tukiostoilla. Intervention voi tulkita "signaaliostoksi", jossa oleellista ei ole markkinoiden pakottaminen vaan keskuspankin näkemyksen välittäminen markkinoille.
Se kertoi, että EKP:n arvion mukaan euro on saavuttanut tämän kurssikierron pohjan. Näin toimi esimerkiksi Saksan keskuspankki kohtalaisella menestyksellä 90-luvulla.
Interventiot eivät yleensä kuitenkaan ole tehokkaita. Japanin keskuspankin arvioidaan intervenoineen vuosikymmenen aikana noin 40 kertaa, joskus hyvinkin suurilla summilla. Tietmeyerin mukaan Japanin keskuspankin interventiot "olivat yleensä hedelmättömiä".
Päävaluuttojen euron tai dollarin kurssin sitominen ei ole mahdollista. Se merkitsisi käytännössä yksipuolisen vedonlyöntimahdollisuuden luomista valuuttakauppiaille. Vapailla pääomamarkkinoilla minkään keskuspankin tai kaikkien keskuspankkien yhteenlasketut valuuttavarannot eivät riitä markkinoiden ohjaamiseen.
Tästä saatiin karvas todistus, kun suuret keskuspankit polttivat tuloksetta useita satoja miljardeja dollareita vuosina 1992-1994 yrittäessään pitää kiinni kiinteistä valuuttakursseissa. Interventioiden ainoiksi voittajiksi jäivätkin valuuttamarkkinoiden pelurit.
Keskuspankit eivät yleensä kerro strategiaansa julkisesti etukäteen. Mitä siis tapahtuu lähikuukausina? EKP:n rahapoliittisten toimien ajoitusta ja mitoitusta on vaikea ennakoida.
Yleislinja on kuitenkin selvä. EKP kiristää rahapolitiikkaa, kunnes inflaatio saadaan painumaan keskuspankin tavoitetasolle kahteen prosenttiin tai sen alle. Jos euron kurssi pysyy niin alhaisena, että se kiihdyttää inflaatiota, keskuspankki tiukentaa rahapolitiikkaa ja nostaa korkoja enemmän kuin talouskehitys muuten edellyttäisi.
STT-IA
20.10.2000
