Risto Ranki väitöskirjassaan:

Talouspoliittinen ministerivaliokunta ei toiminut aktiivisesti Holkerin hallituskaudella

Vaikka talouspoliittista ministerivaliokuntaa pidetään hallituksen keskeiset ratkaisut tosiasiallisesti tekevänä valmisteluelimenä, VTL Risto Rankin tutkimuksessa osoittautui, että tärkeimmissä talouspoliittisissa kysymyksissä valiokunta muodollisesti oli Holkerin hallituksen aikana useimmiten sivussa.

- Linjauksia tekivät valiokunnan avainhenkilöt muilla foorumeilla. Hallituksen talouspoliittinen päätöksenteko näyttäisi muistuttaneen ns. roskatynnyrimallia, kauppa- ja teollisuusministeriössä neuvottelevana virkamiehenä työskentelevä Ranki toteaa.

Todellinen valta muualla

Tutkimus käsittelee Harri Holkerin hallituksen (1987-91) talouspoliittisen ministerivaliokunnan asemaa hallituksen päätöksenteossa sekä näiden vuosien talouspolitiikkaa.

Tutkimusaineistona ovat tämän ajanjakson julkiset ja luottamukselliset asiakirjat valtiovarainministeriöstä ja Suomen Pankista sekä laajat keskustelumuistiinpanot talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksista.

Rankin väitöskirjan nimi Haltia vai haltija - Harri Holkerin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta, kertoo talouspoliittisen päätöksenteon olleen todellisuudessa pitkälti valiokunnan ulkopuolisilla tahoilla.

Ranki haluaa kuitenkin tarkentaa viittaustaan.
- Koko valiokunta ei ollut sivuraiteella, mutta aina ei ollut montaa päättämässä linjanvetoja. Valiokunnan tärkeimmät henkilöt olivat avainasemassa päätöksenteossa, Ranki sanoo.

- Monet tärkeimmistä taloudellisista ratkaisuista valmisteltiin hallituksen sisällä, mutta ei talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Ranki kertoo, että valiokunnan tärkeimmät henkilöt jotka päätökset tekivät, olivat pääministeri, valtiovarainministeri ja hallitusryhmien puheenjohtajat.
- Valiokunnassa hoidettiin vastaavasti tuolloin paljon muita sektori- ja ministeriöiden välisiä asioita, Ranki huomauttaa.

Talouspoliittiset sääntelykeinot vähissä

Suomen kauppataseen kehitys ja talouden ylikuumeneminen 1980-luvun lopulla riippuivat pääosin sisäsyntyisistä tekijöistä, mutta Suomi oli myös oli vahvasti riippuvainen tapahtumista ulkomailla.

Kun Holkerin hallituskaudella talous ylikuumeni ja ulkoinen tasapaino heikkeni, työllisyys ja valtiontalous pysyivät vahvoina. Viimeisenä vuonna tuotannon kasvu pysähtyi, ja talous ajautui syvään lamaan seuraavan hallituksen alkuaikana.

- Vahva ulkomainen suhdannekehitys ja hyvät vientihinnat olivat kehityksen taustalla. Taustatekijöinä olivat myös rahamarkkinoiden liberalisoituminen ja luottoekspansio.

Hallitus ei kyennyt hillitsemään talouden ylikuumenemista. Tuotannon supistumiseen osaltaan vaikuttivat myös ostajamaiden yhtäaikainen taantuma ja idänkaupan järjestelmän muuttuminen.

Rankin mukaan talouspoliittiset sääntelykeinot olivat faktisesti tuolloin vähissä.
- Finanssipolitiikan keinot olivat rajalliset. Voimakkaatkaan hallituksen toimet eivät olisi vaikuttaneet riittävästi. Rahamarkkinoiden liberalisointi oli oikeasti ainoa vaihtoehto, Ranki toteaa.

Holkerin hallituskaudella eduskuntaryhmien vastustus ja vanha lainsäädäntöjärjestys vaikeuttivat julkisten menojen vähentämistä.

- Lainsäädäntömuoto oli perinteinen 2/3:n enemmistöön perustuva malli. Periaatteessa hallituksella oli valmius tehdä nopeampia päätöksiä kuin eduskuntaryhmillä. Säästäminen ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä. Osaltaan talvella 1991 vaalit vähensivät säästämisintoa, Ranki toteaa.

- Toisaalta taloudessa meni vielä hyvin, eikä lamaa osattu odottaa, hän jatkaa.

Holkerin hallitus mainettaan parempi

Ranki myöntää, että näihin päiviin jatkunut vähäisemmälle sääntelylle perustuva talouspoliittinen linja sai alkunsa Holkerin hallituskaudella, mutta viitteitä markkinavoimien vallan kasvusta oli saatu jo aiemmin.

Hänen mukaansa Holkerin hallituksen vaikutus Esko Ahon hallituksen talouspolitiikkaan oli vähäisempi, kuin on annettu ymmärtää.
- Liberalisoinnin ensi askeleet oli otettu jo ennen Holkerin hallitusta.

- Holkerin hallituksen piikkiin on laitettu pitkälti talouskehitys myös Ahon hallituksen aikana. Todellisuudessa vahvasta markasta kiinni pitäminen oli kuitenkin Ahon hallituksen ensimmäisiä päätöksiä.

- Vaikutusta talouskehityksen muuttumiselle oli myös ulkoisilla olosuhteilla, kuten Neuvostoliiton romahtamisella ja Länsi-Euroopan taantumalla, Ranki huomauttaa.

Ranki muistuttaa myös, että lamaa seuranneen pankkikriisin hoidossa summat olivat niin suuria, ettei pienillä säästöillä olisi ollut juurikaan merkitystä.

Vaikka hallitus ei saavuttanutkaan asettamiaan tavoitteita, Rankin mukaan kaikki tekijät huomioiden Holkerin hallituksen ratkaisut sinänsä olivat järkeviä.

- Pääministerillä on tietenkin jonkinlainen yleisvastuu ratkaisuista. Holkerin kauden toimintaa selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi rakennemuutokset, kuten verouudistus.

- Vakaan markan politiikka vaihtoehtona oli kuitenkin parempaa kuin talouspoliittisten mokien hoito devalvoimalla, Ranki toteaa viitaten menneisiin vuosikymmeniin.
- Voidaan sanoa, että Holkerin hallitus oli mainettaan parempi.

MIKKO LAITINEN
20.10.2000

Politiikka -sivulle