Vale-Jaakko hääri isäntänä muina miehinä
Suomalaiset markkinoivat maailmalla itseään rehtinä ja rehellisenä kansana. Maailmansotien välisenä aikana amerikkalaisille maksettiin fanfaarien raikuessa velat takaisin. Ja Neuvostoliitolle suoritettiin sotakorvaukset, joskin perisuomalaisen nurinan säestyksellä - vöitä ja hampaita kiristellen.Suomen historia tuntee kuitenkin myös huijareita. Vieläkin tosin arvuutellaan, olivatko vaikkapa 1700-luvulla mm. Pohjanmaalla vaikuttaneet huijarit edes suomalaisia. Tai edes huijareita.
Kati Katajiston kirja Vale-Jaakko - Suomalainen huijaritarina 1700-luvulta kertoo yhden tapauksen, jossa väärään henkilöllisyyteen nojautuen tavoitellaan aineellista etua.
Huijausyrityksille antoi lähtölaukauksen 1700-luvun alun isoviha. Suomen alueella mellastivat venäläiset sotajoukot, joiden toiminnasta Katajisto piirtää synkän kuvan.
- Vihollisen julmuus oli kuitenkin ehtymätön, eivätkä sotilaat tyytyneet pelkästään ryöstämään ja tuhoamaan omaisuutta. Eivätkä myöskään kiduttamaan ja tappamaan, vaan he ryöstivät myös viattomia nuoria, pääasiassa vielä lapsia, ja paikoittain myös aikuisia ja raastoivat nämä väkipakolla työskentelemään Venäjän maatiloille.
"Venäjälle väkipakolla raastaminen" oli Katajiston mukaan Pohjanmaalla enemmän järjestelmällistä kuin satunnaista.
- Maakunnasta oli viety erään arvion mukaan 700 henkilöä, suurin osa heistä lapsia. Esimerkiksi Emä-Seinäjoelta oli viety 30 lasta ja 22 miehenpuolta, Kauhajoelta 18, Kurikasta 10, Jalasjärveltä 3 ja vajaa 30-taloinen Härmä oli menettänyt niinkin monta kuin 77 lasta.
Viipurin Jaakko saa kenkää
Ryöstettyjä lapsia palasi vuosien jälkeen kotikonnuilleen huolehtimaan perintöoikeuksistaan. Tai he ainakin väittivät olevansa venäläisten ryöstämiä lapsia.
Seinäjokelaisten Heikki ja Liisa Jouppilan harras toive toteutui alkuvuodesta 1737, kun heidän poikansa Jaakko palasi Viipurin läänistä takaisin synnyinseudulleen.
Isä ja äiti eivät heti tunnistaneet Jaakkoa jälkeläisekseen. Myöhemmin he kuitenkin tunnustivat Jaakon pojakseen kihlakunnanoikeudessa. Sen jälkeen Jaakko vielä piipahti Viipurin läänissä hakemassa vaimonsa ja lapsensa uudelle kotiseudulleen.
Jaakosta tuli Jouppilan isäntä, mutta hamassa tulevaisuudessa oli vaikeuksia odotettavissa. Lopulta Jaakosta haluttiin päästä eroon, ja Jaakon asiaa käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa, laamanninoikeudessa ja vielä hovioikeudessakin.
Jaakko erotettiin "poikuudestaan" hovioikeuden päätöksellä 1758. Samalla hänestä tuli Vale-Jaakko.
Eteenpäin vale-tsaarien viitoittamalla tiellä!
Mikrohistoriallisessa tutkimuksessaan Kati Katajisto toteaa, että henkilöyden vaihtamista tai toisen henkilöyden ottamista tapahtui 1700-luvulla ja ennen sitä suhteellisen paljon.
Katajisto epäilee huijareiden, myös Jaakon, ottaneen mallia Venäjän vale-tsaareista. Jaakon motiiveiksi hän määrittelee rationaaliset eduntavoittelupyrkimykset, "toiveet paremmasta tai ainakin vauraammasta elämästä".
Mikä sitten ajoi Heikki ja Liisa Jouppilan niin innokkaasti tunnustamaan "epäselvä tapaus" pojakseen? Varsinkin, kun Heikki Jouppila oli kuolinvuoteellaan vakuuttanut, ettei ollut koskaan pystynyt tunnistamaan Viipurin läänistä palannutta miestä pojakseen tai häntä sellaisena pitämään.
Tämän kanssa on tosin ristiriidassa se, että erään todistajalausunnon mukaan Heikki ainakin kerran, tosin juovuksissa, oli pitänyt Jaakkoa varmuudella poikanaan.
Jaakko jäi tiluksille
Poika tai ei, niin Jaakko tarvitsi talon mihin asettua. Ja poika tai ei, niin Heikki ja Liisa taas tarvitsivat pojan työvoiman taloudellisten etujen ja tilan tulevaisuuden turvaamiseksi.
Ja Jaakko otti isännyyden, niin kauan kuin sitä riemua kesti, tosissaan.
- Hän oli alusta alkaen puolustanut hanakasti Jouppilan omaisuutta kunnollisen talonisännän tavoin.
Myöskään pitäjänkokousten pöytäkirjojen joukosta Jaakosta ei löytynyt juurikaan moitetta. Ei Jaakkokaan silti täysin moitteeton ollut. Kerran hän poistui kirkosta ennen jumalanpalveluksen loppua, joten hänelle langetettiin yhden hopeataalerin sakko.
Vale-Jaakon - ja hänen suhteensa Heikki ja Liisa Jouppilaan - tarinan viimeinen kummallisuus on se, ettei Vale-Jaakolle missään vaiheessa vaadittu rangaistusta huijauksestaan.
Jaakko jopa sai viettää loppuelämänsä Jouppilan tiluksilla.
- Ehkä jopa kohtalaisen tyytyväisenä miehenä, kuten Kati Katajisto epäilee.
STT-IA
20.10.2000
