Kuntia patistetaan jätepolitiikan hoitoon
Jätehuolto on kuntien nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Jotta kunnallinen jätehuolto sujuisi mahdollisimman hyvin, patistaa Kuntaliitto jäseniään omien jätepoliittisten ohjelmien tekoon.Ohjelmalla on tarkoitus selkeyttää kuntien jätehuollon viranomaistehtäviä, kertoo Kuntaliiton ympäristöinsinööri Seija Paajanen.
Noin puolet maamme kunnista hoitaa jätehuoltonsa alueellisen jätehuoltoyhtiön avulla. Pääosin yhteistyö toimii hyvin.
Parhaiten jätehuolto onkin pystytty järjestämään niillä alueilla, joilla tehdään alueellista jätehuoltoyhteistyötä. Yleisin jätehuollon yhteistyömuoto on kaatopaikkojen ylläpito.
Selkeimmin yhteistyö näkyy kotitalousjätteitä vastaanottavien kaatopaikkojen määrän vähenemisessä. Vielä kymmenen vuotta sitten kaatopaikkoja oli noin 500, tänä vuonna 220 ja vuoteen 2005 mennessä määrä vähenee nykyisten suunnitelmien mukaan 70:een.
Jäteyhteistyössä on voimaa
Kuntien jätehuoltoyhteistyö on tehokkaampaa kuin yksin puurtaminen. Jätehuollon kustannuksiin yhteistyö ei ole kuitenkaan ainakaan vielä vaikuttanut kovinkaan paljon. Kustannusten vertailu eri kuntien välillä on tosin vaikeaa.
Seija Paajasen mukaan jätteiden käsittelykustannukset ovat nousseet lähinnä kaatopaikkadirektiivin koventuneiden vaatimusten vuoksi. Jätehuollon kuljetuskustannukset on toisaalta saatu painettua alas yrityksiä kilpailuttamalla.
Nykyisin kuljetuksia on alettu siirtää kunnan järjestettäväksi, jolloin kilpailuttaminen on ollut vielä helpompaa.
Paajanen haluaa kuitenkin muistuttaa, että jäteyhteistyöstä huolimatta jätehuollon viranomaistehtävät kuuluvat edelleen kunnille eikä jätehuoltoyhtiöille. Näihin tehtäviin kuuluvat muun muassa jätehuoltomääräykset, jätemaksujen määrääminen ja jätehuollon valvonta.
Kunnan jätehuoltoa määräävät vuonna 1994 voimaan tullut jätelaki ja tämän vuoden maaliskuussa käyttöön otettu ympäristönsuojelulaki.
Suunnittelussa varaa parantaa
Paajasen mukaan monien kuntien jätehuollon viranomaistehtävät on tällä hetkellä suunniteltu huonosti. Esimerkiksi jätehuollon tavoitteet ja kuntalaisten jätehuoltopalvelut on syytä kirjata kunnan jätepoliittiseen ohjelmaan.
Tämän lisäksi kunnissa olisi Paajasen mukaan tarpeen puhua yhteistyön pelisäännöt puhtaaksi: keiden kanssa jätehuolto hoidetaan sekä ketkä jakavat vastuun ja kustannukset.
- Tällä hetkellä kunnissa puhuttaa eniten tuottajavastuun toteutuminen kunnallisessa jätehuollossa, toteaa Seija Paajanen.
Romurenkaiden, keräyspaperin ja pakkausten keräyksen hoidosta on tuottajavastuupäätös jo olemassa. Näistä romurenkaiden ja keräyspaperin tuottajavastuupäätös toimii jo varsin hyvin.
Toisaalta pakkausjätekeräyksen järjestäminen aiheuttaa monissa kunnissa hämmennystä. Esimerkiksi lasinkeräyksen jatkuminen ei ole periaatteessa kuntien vastuulla.
Kompostointi tulee pakolliseksi kunnille vuoden 2005 jälkeen. Tällöin kaatopaikoille ei saa enää kuljettaa jätettä, josta ei ole eroteltu biojätettä. Tällä hetkellä maassa toimii noin 40 kompostointilaitosta.
Vanhat kaatopaikat suljetaan vuonna 2007
Suomen käytössä olevista kaatopaikoista valtaosa on vanhoja. Suomen ympäristökeskuksen mukaan maassamme on lisäksi noin 1 500 käytöstä poistettua kaatopaikkaa.
Vuoteen 2007 mennessä kaikkien kaatopaikkojen on täytettävä kaatopaikkadirektiivissä esitetyt vaatimukset. Tässä vaiheessa vanhat kaatopaikat poistuvat käytöstä, kertoo Paajanen.
Tällä hetkellä suurin osa maan 220 käytössä olevasta kaatopaikasta ei täytä kaatopaikkadirektiivin vaatimuksia.
Direktiivi edellyttää muun muassa pohjan tiivistämistä sekä jätekaasujen ja jäteveden poistoa. Kolmannes entisistä kaatopaikoista on jo kunnostettu direktiivin vaatimusten mukaisiksi.
Ympäristöriskeinä vesistöt ja asutus
Kaatopaikkaa suljettaessa pyritään eliminoimaan kaikki mahdolliset haitat. Entisen kaatopaikka-alueen valvonta kuuluu kunnille ja alueellisille ympäristökeskuksille.
Kaatopaikkojen suurimmat ympäristöriskit liittyvät kaatopaikan sijaintiin, toteaa Paajanen. Joka viides käytöstä poistettu kaatopaikka sijaitsee pohjavesialueella. Vesistöjen välittömässä läheisyydessä on kymmeniä vanhoja kaatopaikkoja.
Sijainniltaan ympäristöriskejä aiheuttavat myös käytöstä poistetut kaatopaikat, jotka sijaitsevat lähellä asutusta.
Ympäristökeskuksen selvityksen mukaan lähes parisataa entistä kaatopaikkaa sijaitsee alle 100 metrin päässä asutuksesta ja noin 800 kaatopaikkaa alle puolen kilometrin päässä.
STT-IA
20.10.2000
