Suomi kolmannen valtakunnan lehdissä: Sankarikansa ja sen kavaltajat

Talvisodan aikana Suomi esiintyi sankarikansana lännessä ja puolueettomissa maissa.
- Suomi oli myös kovasti esillä maailman lehdistössä, Peltovuori sanoo.

Sen sijaan Saksan asenne oli aivan toisenlainen. Englannin vanaveteen ajautunutta Suomea moitittiin ulkopolitiikkansa "tyhmyyden" vuoksi, kun se oli torjunut Neuvostoliiton suurvaltaetujen ja Leningradin turvallisuuden kannalta "kohtuulliset" vaatimukset.

Suomea moitiskelevaa asennetta eivät omaksuneet vain diplomaatit, vaan julkisuuteen sen toivat nimenomaan Saksan lehdet kirjoituksissaan. Lehdistön kirjoittelussa dominoi Moskovan näkökantojen huomioonottaminen ja ensisijaisuus.

Saksan lehdistön kirjoittelua tarkasteltaessa täytyy Peltovuoren mukaan tietysti ottaa huomioon, että se oli hyvin ohjattua ylhäältäpäin.

Jotta ymmärtäisi saksalaisten asenteen, täytyy muistaa senhetkinen suurvaltapoliittinen tilanne. Voimassa oli Hitlerin-Stalinin pakti eli maiden välinen hyökkäämättömyyssopimus, salainen etupiirijakosopimus sekä joukko muita sopimuksia.

Oudoimpana piirteenä Saksan lehdistössä ilmeni sensuroimalla luotu puolueellinen suhtautuminen jopa Suomen ja Neuvostoliiton virallisiin sotatiedonantoihin.

Niinpä esimerkiksi Suomen päämajan tilannekatsauksista siivottiin pois Tolvajärven taisteluista ja Suomussalmen voitosta kertovat kohdat.

Jatkosota muutti tyylin

Saksan aloitettua kesäkuussa 1941 yllätyshyökkäyksen Neuvostoliittoon nousi Suomi voimakkaasti julkisuuden valokeilaan saksalaisessa lehdistössä.

- Olihan asenne muuttunut jo välirauhan aikana vähitellen ystävällisemmäksi Suomea kohtaan, mutta jatkosodan puhjettua ikään kuin päästettiin pellit auki, kuvailee Peltovuori.

Suomea kuvattiin Pohjolan sankarikansaksi, joka puolusti itsenäisyyttään idän uhkaa vastaan jo talvisodassa ja nyt taas uudelleen.

Saksalaiskäsityksen mukaan koko Suomen kansa kokosi voimansa taisteluun.
- Sehän sopi aika hyvin Hitlerinkin sankarikäsityksiin. Hän otti Suomen esikuvaksi.

Huomattavaa on, että nyt tarkistettiin myös käsityksiä talvisodasta.
- Kuvaavaa on, että kansallissosialistisen puolueen pää-äänenkannattajassa Völkischer Beobachterissa julkaistiin talvisodan ajan sotaromaania Kollaa kestää jatkokertomuksena, Peltovuori kertoo.

Hän huomauttaa, että kirjoituksissa ehkä hyvitettiin talvisodan aikaista nuivaa suhtautumista.

Demokratian ylistys

Merkittävä seikka on, että jopa Suomen yhteiskunnasta ja demokraattisesta järjestelmästä kirjoitettiin myönteisessä valossa. Kyseessä on Peltovuoren mukaan melkoinen myönnytys, kun ajattelee natsi-Saksan omaa aatetta.

Suomen järjestelmän sanottiin olevan todellinen, talonpoikien ja työläisten demokratia. Sen sijaan esimerkiksi Englantia ja Yhdysvaltoja luonnehdittiin plutokraattisiksi, rahanvaltaisiksi näennäisdemokratioiksi.

Suomea kohdeltiin saksalaisissa lehdissä silkkihansikkain. Siinä oli suuri ero verrattuna siihen, miten esimerkiksi miehitettyä Norjaa kohdeltiin.
- Se hyöty siitä oli, kun oli lähdetty yhteistyöhön vapaaehtoisesti, Peltovuori huomauttaa.

Koko Saksan ja Suomen aseveljeyden ajan on Saksan lehdistössä Suomeen nähtävissä jälleen tietty kiinteä peruslinja. Sitä eivät Peltovuoren mukaan horjuttaneet edes suhteissa vuodesta 1943 lähtien ilmennyt epäluottamus ja ajoittaiset kriisit.

Ulkonaisesti vallitsi ystävällinen ja korrekti suhtautuminen aseveljeen. Toki lehdistön Suomi-kuvassa voidaan havaita sävyeroja aseveljeyden ajan eri aikoina, Peltovuori lisää.

Myös Saksan kansa arvosti suuresti suomalaisia. Tämä näkyi mm. sodan aikana tehdyistä mielialaraporteista. Peltovuori uskoo, että julkisella sanalla oli tähän oma osuutensa

Stalingrad käännekohtana

Tietynlainen muutos lehdistön kirjoittelussa alkoi näkyä Stalingradin tappion jälkeen vuoden 1943 alkupuolella ja kun Suomessa alettiin tehdä rauhantunnusteluja.

Kuitenkaan lehdissä ei ruvettu suomalaisia varsinaisesti moitiskelemaan.
- Mutta vähemmän enää puhuttiin sankarikansasta. Tällaisia ylisanoja esiintyi enää harvoin, Peltovuori toteaa.

Kaiken kaikkiaan Suomen asioiden käsittely alkoi käydä vaisummaksi. Vasta kun Suomi teki aselevon ja välirauhan Neuvostoliiton kanssa, alkoi saksalaislehtien kirjoittelussa näkyä kielteinen sävy.

Syyskuussa 1944 solmitussa aseleposopimuksessa oli mm. määräys, jossa käskettiin saksalaisten poistua Suomesta.

Yllättävä piirre Peltovuoren mukaan on, että tästäkään huolimatta saksalaislehdet eivät vielä siinä vaiheessa suhtautuneet kovin hyökkäävästi Suomeen.
- Kun esimerkiksi Italia teki aselevon, lehdissä puhuttiin Italian tai Badoglion petoksesta.

Pääasiassa Saksan lehdet surkuttelivat sitä, että Suomi oli lähtenyt vaaralliselle ja harkitsemattomalle tielle ja että odotettavissa olisi Suomen miehitys ja bolsevisointi.

Maltilliseen kirjoitteluun oli Peltovuoren mukaan syynä se, että saksalaisten vetäytymistä aloitettiin hyvässä yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa.
- Tätä ei haluttu vaarantaa hyökkäävällä kirjoittelulla.

Kansansa kavaltajat

Kun sitten todellinen sota saksalaisia vastaan Lapissa alkoi, saksalaislehdet ryhtyivät toden teolla puhumaan petoksesta tai kavaltamisesta.

Saksalaisten tyyliin ei kuitenkaan kuulunut moittia Suomen kansaa sinänsä tai syyttää suomalaisia petollisuudesta.
- Sen sijaan maata johtaneet henkilöt olivat näitä pettureita, jotka olivat kavaltaneet oman kansansa, Peltovuori toteaa.

Kavaltajina esille nousivat Suomen silloinen hallitus ja myös ylipäällikkö, presidentti Mannerheim.

Vuoden 1944 loppuun mennessä kirjoittelu Suomen asioista alkoi jonkin verran laantua. Poikkeuksena tästä oli natsipuolueen pää-äänenkannattaja Völkischer Beobachter, jonka Tukholman kirjeenvaihtaja seurasi edelleen tarkasti Suomen tapahtumia.

Vuoden 1945 puolella saksalaiset sanomalehdet muuttuivat lappusiksi, ja silloin ei enää ollut paljon tilaa käsitellä Suomen asioita.

STT-IA
20.10.2000

Ajassa -sivulle