Aikoinaan naurettiin niille, jotka käyttivät veistä ja haarukkaa
Jos joku nyt aterioisi ruokapöydässä sormin, sitä pidettäisiin todella sivistymättömänä. Aikoinaan taas naurettiin niille, jotka käyttivät veistä ja haarukkaa. Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV söi edelleen sormin, vaikka koko hovi jo aterioi veitsen ja haarukan avulla.
Ruokailuvälineiden mielenkiintoisesta historiasta kertoi Jaakko
Rahola Ruokamessuilla Helsingissä. Hän edustaa Kansainvälistä
viini- ja ruokaseuraa (IWFS).
Alun alkaen ruokaa mätettiin suuhun sormin eli "viisipiikkisellä".
Ensimmäinen varsinainen ateriointiväline, jota ryhdyttiin
suunnittelemaan, oli veitsi.
Kun ihminen laskeutui puusta, oli oksankarahka tai nuija
ensimmäinen ase, jolla hän puolustautui ja toisaalta hankki
saaliseläimiä. Sitten tulikin pulma, jos eläin oli hiirtä suurempi,
totesi Jaakko Rahola.
Hampaat ja kynnet eivät enää riittäneet saaliin paloitteluun.
Ryhdyttiin käyttämään teräväkärkisiä kiviä, simpukankuoria ja
puusta vuoltuja kapineita.
Veitsestä tuli miehelle voiman ja vallan merkki
Ensimmäiset varsinaiset veitset olivat kaksiteräisiä ja tikarinmuotoisia. Veitsestä muodostui miehen symboli - voiman ja vallan merkki. Puukko on heilunut miesten vyössä pikkupojasta lähtien meillä Suomessakin.
Kun aterioinnista tuli sosiaalinen tapahtuma, ei kaksiteräinen
tikari enää tuntunut luontevalta ruokapöydässä. Keksittiin
yksiteräinen veitsi, joka yhä edelleen oli teräväkärkinen.
1642 kuollut ranskalainen kardinaali ja valtiomies Richelieu
paheksui maanmiestensä tapaa kaivella hampaitaan veitsellä.
Teräväkärkiset veitset jopa kiellettiin ranskalaisissa
majataloissa, niissä kun aika ajoin sattui tappelunnujakoita.
Majataloissa olikin siirryttävä pyöreäkärkisiin veitsiin ja sillä siisti.
Herneitä haarukalla vai keittoa sukkapuikoilla?
Kun haarukat ilmaantuivat, ei niitä oikein osattu käyttää. Vielä 1800-luvulla siunailtiin, että herneiden syönti haarukalla on miltei yhtä vaikeata kuin keiton vienti suuhun sukkapuikoilla.
Joku älypää keksikin lappaa suuhunsa hunajaan upotettuja
herneitä. Niiden maku tosin oli outo, mutta ateriointi sujui
helpommin.
Yhdysvalloissa 1837 ilmestyneessä käytösoppaassa kehotettiin
syömään siististi oikeassa kädessä olevalla veitsellä. Mikäli
halusi hienostella voi toki käyttää myös haarukkaa
englantilaisten ja ranskalaisten tapaan.
Haarukalla syöminen ei Jaakko Raholan mukaan sinänsä ole
mikään kovin uusi juttu. Jo antiikin Roomassa käytettiin
lusikka-haarukkayhdistelmiä. Vuodelta 1360 olevassa Firenzen
kaupungin inventaariossa mainitaan haarukat.
Ranskan hoviin haarukat saapuivat aterimiksi 1533. Turun
linnassa kerrotaan nähdyn ensimmäiset haarukat 1562. Juhana
herttua avioitui silloin puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa,
ja nuorikko toi myötäjäisinään mm. näitä outoja kapineita.
Litteä leipä toimitti lautasen virkaa
Lusikoiden "pesä" oli keskiajalla kolmionmuotoinen. Nykyiseen malliinsa lusikat muotoutuivat 1700-luvulla. Soppakauha keksittiin vuonna 1695.
Lautasia ei tunnettu pitkään aikaan. Aterian alustana käytettiin
keskiajalla litteitä leipiä, jotka saatettiin värjätä sahramilla
keltaisiksi tai punajuurien avulla punaisiksi.
Aterian päätyttyä leipiä ei syöty, vaan ne heitettiin ulos
ikkunasta köyhille tai koirille.
Ensimmäinen selvä kuva lautasesta on Jaakko Raholan mukaan
vuonna 1525 italialaisessa Mantovan kaupungissa maalatussa
freskossa.
Tiedetään, että 1536 Ranskan kuningas jo tilasi
lautasia hoviinsa. 1660-luvulla alkoi ilmestyä keraamisia
lautasia. Aiemmin ne oli valmistettu esimerkiksi tinasta tai jopa
hopeasta.
STT-IA
20.10.2000
Ajassa -sivulle
|